3 lasta, kaikki samaa sukupuolta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äitisilti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

äitisilti

Vieras
Onko muita äitejä linjoilla joilla on useampi lapsi samaa sukupuolta?
Meillä tuo 3 lasta ja kaikki ovat samaa sukupuolta. Neljäs mietinnässä mutta mitä jos se onkin "taas" samaa sukupuolta? Siis kaikki lapset ovat olleet toivottuja haluttuja ja tekemällä tehtyjä eikä sukupuolella väliä...nyt huomaan miettiväni sitä että kun muut saa kumpaakin...ja meillä "vain" tätä yhtä...ja jos neljäkin on sitten samaa vielä niin mitä sitten? tuntuuko pahalta? tuleeko minusta katkera? yms yms.

Onko muita jotka pohtii samoja kysymyksiä?

Rakastan kaikkia lapsiani yhtä paljon ja varmasti neljättäkin mutta tällaisia ajatuksia on nyt herännyt mieleen ja se vähän kummastuttaakin.
 
Olen huomannut, että usein kahden lapsen perheissä on lapset samaa sukupuolta, joskus vielä kolmenkin, mutta harvoin enää neljän ;) Meillä on yksi poika ja toinen tulossa, naapurissa on kolme tyttöä, kaksi tyttöä ja yhdessä perheessä kolme tyttöä ja poika ;) Meidän siis "pitääkin" saada poikia, ettei koko kylä koostu vain tytöistä ;)

Toisaalta ajattelen itse niin, että kun lapset on samaa sukupuolta, niin onhan se
helpompaa ja halvempaa... Toisaalta mietin, että pitäisikö vielä kolmaskin lapsi yrittää saada, että saisi tytönkin. Esikoisesta toivoin poikaa ja poika tuli, nyt tästä toisesta ei ollut niin väliä, mutta huomasin olevani iloinen, että poika tulee taas. Mieheni odotteli tyttöä, mutta toki poika on mieluinen myös. Sukupuolella ei oikeasti ole väliä, mutta onhan tuo ihan normaalia, että sitä haluaisi kumpaakin sukupuolta jos lapsia on useampia.
 
Tuo riippuu ihan miehestä. Kyllä sellaisia 7 veljestä -tyyppisiä perheitä on moniakin. Tietysti nykyaikana harva on kokonaan ilman ehkäisyä antaen tulla kaikki mitä on tullakseen, jolloin on todennäköisempää saada kumpaakin sukupuolta.

Eräs tuttavaperhe on sellainen jossa on poikia juuri "7 veljestä -tyyppisesti". Äiti halusi väenväkisin vielä tyttären. No, se tytär olikin sitten vammainen. Ehkä sattumaa tai ehkä vain tämä mies osasi tehdä niitä poikia, en tiedä.

Voin tällaisena 40+ äitinä lohduttaa, että kyllä niitä tyttäriä ja poikia tulee sitten omien lasten seurustelun kautta. Oma esikoiseni on jo murrosikäinen ja hän on kulkenut pari vuotta saman tytön kanssa ja tästä tytöstä on tullut myös läheinen. Uskoisin, että jos molemmat lapseni saavat aikanaan omia lapsia, niin kai sitä sillä tavalla saa yhtä lailla tyttöjä kuin poikiakin.
 
Kaveripiirissä yksi neljän tytön perhe, muuten lähinnä kolmilapsisia tuttuja. Neljän tytön perhe naureskelee, vieläkö tekisivät iltatähtitytön joskus..tiedän, että toivoivat poikaa välillä, mutta nyt ovat tottuneet ajatukseen että heillä tehdään "vain" tyttöjä :-)
 
Alkuperäinen kirjoittaja geenikkä:
Tuo riippuu ihan miehestä. Kyllä sellaisia 7 veljestä -tyyppisiä perheitä on moniakin.

Joo, on totta että homma on usein miehestä kiinni ja jos mies on itse yksi veljeksistä, niin poikia tuppaa tulemaan ja taas jos miehellä on siskoja, niin tyttöä pukkaa. Mutta mutta, myös naisella on osansa eli naisilla kohdun limakalvo on ohuempi tai paksumpi, jos ohuempi, niin poikasiittiöt pääsevät nopsaan läpi, jos paksumpi niin tytöt... Myös yhdynnän ajalla on jonkin sortin merkitys eli tyttösiittiöt elävät yleensä pidempään, mutta ovat hitaampia... Kaikki ei siis ehkä sittenkään ole vain miehestä kiinni.

Alkuperäinen kirjoittaja geenikkä:
Tietysti nykyaikana harva on kokonaan ilman ehkäisyä antaen tulla kaikki mitä on tullakseen, jolloin on todennäköisempää saada kumpaakin sukupuolta.

Tätä en siis ymmärrä, selvennätkö?? Siis miten joku voisi ehkäisyllä blokata tytöt tai pojat pois??
 
Alkuperäinen kirjoittaja äitisilti:
nyt huomaan miettiväni sitä että kun muut saa kumpaakin...ja meillä "vain" tätä yhtä...ja jos neljäkin on sitten samaa vielä niin mitä sitten? tuntuuko pahalta? tuleeko minusta katkera? yms yms.

Onko muita jotka pohtii samoja kysymyksiä?

Ei. Pohdin, tuleeko minusta katkera, kun näyttää siltä etten saa yhtä ainoaa lasta, ikinä. No joo, jotenkin aivan äärettömästi pinnistellen pystyn tavoittamaan minimaalisen ymmärryksen ap:n ajattelutavasta, mutta kyllä se silti vain tuntuu jotenkin käsittämättömän kaukaa haetulta. Että joku voisi oikeasti olla katkera siitä, että on neljä ihanaa lasta, joista yksikään ei sattumalta edusta toista sukupuolta. Totta puhuen, en mitenkään usko, että se voisi tuntua pahalta tai katkeroittaa, ei ainakaan normaalia ihmistä.
 
Ottakaapa korttipakka käteen. Ei se harvinaista ole, että sieltä nousee peräkkäin kolme punaista tai kolme mustaa korttia. Ja joskus tulee vaikka seitsemän jompaa kumpaa väriä.

Joku todennäköisyyslaskennan harrastaja osaisi kertoa, miten helposti tai vaikeasti tällainen sarja nakittaa kohdalle.

Ja varmasti on ihmisiä, joiden jälkeläiset painottuvat toiseen sukupuoleen - onhan näitä eläimissäkin.
 
No, meillä on kolme tyttöä ja kaikki olivat toivottuja ja rakkaita, kolmannen synnyttyä en ees kysynyt sukupuolta olin vain ikionnellinen kun syntyi.
Neljäs.... olikin sitten poika mutta, vaikka olisi ollut tytökin sen sterilisoinnin olisi joka tapauksessa ottanut. Raskaudet kun eivät olleet vasta-aineiden takia helppoja.
Poikakin on jo 14-v iso jätkä.
Kaikki neljä lastenlasta ovat olleet tyttöjä tähän mennessä, toukokuussa 2010 syntyy viides lastenlapsi, mukavaa jännittää onko tyttö vaiko poika....
 
Geenikkä vastaa: Tarkoitin tietysti sitä, että jos naisella A on "vain" 3 lasta ja naisella B on esimerkiksi 12 lasta, niin todennäköisyyslakien mukaan B:llä on suurempi mahdollisuus saada kaikki lapset samaa sukupuolta kuin A:lla. Nykyisin perhesuunnittelun aikana ei ole ollenkaan iso sattuma, että 2 tai 3 lasta onkin samaa sukupuolta, vaikka miehen siittiöissä X ja Y olisivatkin yhtä vahvoilla.

Minullakin oli vaikea tulla raskaaksi, joten siksi minusta tuntuu todella oudolta, että pidetään isona ongelmana sitä, että lapset ovat samaa sukupuolta. Minä ainakin olin niin äärettömän kiitollinen, että ylipäätään vuosikausien yrittämisellä tulin raskaaksi ja vielä sain terveen lapsen.
 
Tarkoitus ei ollut tällä aloituksella sohia ns. muurahaispesää kepillä. Eikä millään tapaa loukata ketään varsinkaan lapsettomuuden kanssa painivia. Minulla on ystäväpiirissä pariskuntia joiden ei ole helppo tulla raskaaksi ja silti olen voinut tästä asiasta heidän kanssaan puhua. Heidän mielestään on luonnollista miettiä näitä juttuja...eikä se että saa lapsettomuushoidolla lapsen tarkoita sitä etteikö niitä haluaisi sitten lisää ja mielellään myös kumpaakin sukupuolta.

Lasten sama sukupuoli ei ole Ongelma...se vaan kumpuaa jostain tuolta syvemmältä ajatus siitä että olisi ihanaa kun olisi kumpaakin sukupuolta. Eihän siihen itse mitenkään oikeastaan voi vaikuttaa joten vastaanotetaan kaikki mitä sukupuolta hyvänsä mutta kun on jo sitä toista...sitä alkaa haaveilemaan siitä toisesta...Joku ehkä ymmärtää mistä puhun.

Saa nyt nähdä miten meidän käy...=)
 
Itse tunnen myös monta joilla on 3 poikaa ja yhden äidin jolla on 3 tyttöä (yhdellä tultullani on 5 poikaa :D eikä yhtään tyttöä). Eräs kolmen pojan äiti sai nyt neljännen lapsensa joka oli sitten tyttö. Harvemmin kai 4 lasta on samaa sukupuolta mutta eihän sitä voi tietenkään etukäteen tietää. Vaikea sanoa mitä itse tekisi tuossa tilanteessa (mulla on tyttö ja poika) kun en jaksaisi edes ajatuksen tasolla kolmattakaan lasta.
 
meidän perheessä on 3 tyttöä, ja odotan perheemme 4:ttä lasta rv 37. Vauvan sukupuolta emme tiedä.
Itse koen jotenkin kummallisena ihmisten sukupuolikyselyt, mulle on nimittäin aivan sama kumpi meille on tulossa... Yleensä vastaankin 'tyttö vai poika' kyselyihin että meille tulee vauva.

 
Alkuperäinen kirjoittaja meikkis vaan -nimimerkille:
Geenikkä vastaa: Tarkoitin tietysti sitä, että jos naisella A on "vain" 3 lasta ja naisella B on esimerkiksi 12 lasta, niin todennäköisyyslakien mukaan B:llä on suurempi mahdollisuus saada kaikki lapset samaa sukupuolta kuin A:lla.


No, ei todellakaan. Mieti vaikka nopan heittoa, onko todennäköisempää saada parillinen kolme kertaa peräkkäin vai 12 kertaa peräkkäin?? Suosittelen lämpimästi pientä tutustumista tilastotieteeseen/todennäköisyyslaskentaan, ehkä voisi yläkoulunkin oppimäärä riittää, lukion lyhyellä ainakin tästä selviää.
 
Tilastollisesti joka neljännestä kolmen lapsen perheestä on sellainen jossa kaikki ovat samaa sukupuolta. Ja joka kahdeksannessa 4 lapsen perheessä on vain joko tyttöjä tai poikia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja matemaatikko:
Tilastollisesti joka neljännestä kolmen lapsen perheestä on sellainen jossa kaikki ovat samaa sukupuolta. Ja joka kahdeksannessa 4 lapsen perheessä on vain joko tyttöjä tai poikia.

Olisi mielenkiintoista tietää, onko tämä todella näin. Näinhän tämä siis tilastollisesti menee _jos_ kyseessä on täysin tasainen jakauma. Vahvasti kuitenkin epäilen, ettei näin ole, sillä tämä on biologiaa eikä matematiikkaa :) Tarkoitan siis sitä, että lapsen sukupuoli ei määräydy samalla tavalla kuin esimerkiksi täysin tasapainoisen nopan heitto tai satunnaislukugeneraattorilla arpominen. Jos sama mies tekee saman naisen kanssa kolme lasta, erilaiset vanhempien ominaisuudet (kuten se mainittu limakalvon paksuus), tavat jne. vaikuttavat varmasti painottaen jotain tiettyä lopputulosta.

Ihan OT, mutta tuli tästä mieleeni, että on myös jännä ilmiö, että lähipiiristä löytyy yllättävän paljon toisiaan lähelle osuvia syntymäpäiviä. Eli esimerkiksi lapsi syntyy muutaman päivän sisällä sisaruksensa tai jomman kumman vanhempansa syntymäpäivää. Tuntuisi, että näitä tapauksia on enemmän kuin ihan satunnaisotannalla voisi olettaa, esimerkiksi yhdessä tuttavaperheessä kaikki kolme lasta ovat syntyneet samassa kuussa eikä tähän ole mitenkään tietoisesti pyritty. En tiedä, onko tämä biologiaa, kemiaa vai mitä, mutta pelkkää satunnaisarvontaa tämä ei varmasti ole.
 
Mulla oli työkaveri joka puhui, että niistä piti tulla seitsemän veljestä, mutta viimenen meni vituiks ;) Eli 6 poikaa ja 1 tyttö.

Toi syntymäpäiväjuttu on aika jännä! Mun sisko on syntyny syyskuussa, niinku äitikin (6 pvää eroa). Minä ja isä ollaan synnytty heinäkuussa, niinkuin mun toinen lapsi.
 
Meilläkin on kaksi tyttöö syntynyt syyskuussa niinkun minäkin. Poika ja isi helmikuussa. Helmikuussa meillä onkin toistakymmentä merkkipäivää. Helmikuussa synttäreitä viettävät meidän poika ja isä sekä isän veli, mun veljen kaksospojat ja vanhimman veljeni tyttö sekä edesmennyt poika. Niin ja vielä mun veli ja sisko jotka kaksoset. Nimaapareitakin sieltä löytyy.
 
Meillä sattuu olemaan elokuussa kummankin lapsen synttärit, miehen ja anopin synttärit, mun ja miehen nimpparit ja vielä meidän hääpäivä. Lisäksi 3 muuta ystävien lapsia on syntynyt elokuussa.

Meidän suvussa on pelkästään tyttöjä. Liekö sattumaa vai jotain muuta. Mun mummilla on/oli 6 siskoa, äidillä 2 siskoa, mulla yks sisko ja kaks tytärtä, myös äidin siskoilla on vaan tyttöjä. Mun isällä on sisko ja myös miehelläni on sisko.
 
Ainakin maaseuduilla lapset saavat alkunsa usein silloin, kun on syksykiireet ohi. Toisaalta esim. opettajat yrittävät usein perhesuunnittelua siten, että vauvan syntymä ajoittuisi kesään, jotta voi opettaa lukuvuoden loppuun. Toisaalta suosituin syntymäkuukausi on ollut maaliskuu, jolloin syntyy mm. juhannuksena alkuun saatetut vauvat. Uskoisin, että moni haluaa yrittää saada vauvan juuri tiettynä aikana. Itse olen syntynyt juuri maaliskuussa, joten olen itsekin halunnut yrittää, että lapset syntyisivät keväällä.
 
Näitä on oikeesti hauska mietiskellä :) Mies on synytyny heinäkuun lopulla, minä elokuun puolessa välissä, meidän lapsista 2 elokuussa, 1 syyskuussa ja tän nelosen la on lokakuun alussa. Myös lähisuvussa on paljon "päällekkäisiä" merkkipäiviä: synttärit ja jonkun lähisukulaisen esim. nimpparit samana päivänä. Myös äitini ja minun ,sekä minun ja esikoiseni syntymäpäivillä on täsmälleen sama erotus päivissä.

Olen käynyt läpi 2 keskenmenoa ja molemmissa olisi ollut LA kesäkuun paikkeilla... meille on siis ilmeisesti tarkoitettu vain syyslapsia =O)

 
Minulla on kolme poikaa ja olen kyllä ap:n kanssa ollut todella samoissa tunnelmissa, olisi ollut todella ihanaa saada molempia sukupuolia. Meidän lapset ovat kuitenkiin tässä ja hyvä niin.

Jokaista lasta olemme lähteneet yrittämään lapsena, ei sukupuolen mukaan. Kolmatta odottaessani kyllä toivoin enemmän tyttöä, mutta ennen kaikkea halusin kolmannen lapsen. Neljättä en siksikään halua alkaa yrittää, että se olisi pääasiassa vain tytön tekemistä. Meidän tuurilla tuloksena olisi poika, kuten kävi työkaverillenikin, hän oli aika avoimesti puhunut, että neljännen päämotiivi oli saada toista sukupuolta oleva lapsi. Se oli rohkeaa, koska sukupuoli on aika tabu meillä edelleen, sitä ei saa myöntää preferoivansa millään muotoa. Kuitenkin monet ainakin toisen jne. kohdalla oikeasti toivovat ainakin vähän enemmän jompaa kumpaa.

Kolme lasta riittää meille hyvin, vaikka vauvakuume uhkaa välillä silti :). Miestä ei onneksi uhkaa, niin jalat pysyvät massa.

Olisin halunnut sen kokemuksen, että on molempia sukupuolia, vaikka tiedän hyvin, ettei sukupuolesta voi mitään johtopäätöksiä tehdä, että olisi "saanut" ostella tietynlaisia vaatteita, olla mukana tietynlaisissa harrastuksissa tai leikeissä tms. On tietty suru, että luopuu siitä haavesta, vaikka muiden asioiden rinnalla se on todella pieni asia.
 
Voihan sitä tehdä niin kuin Kreikassa ja joissakin muissakin kulttuureissa, että jos perheeseen syntyy esim. pelkkiä poikia, niin nuorimmaisesta kasvatetaan vanhempien vanhuuden varalle hoitajaksi tyttö... Maaseuduilla näkee joskus vieläkin tällaisia vanhempia ihmisiä, joissa kyse ei ole alkuperäisestä seksuaalisesta suuntautumisesta, vaan ihan vanhempien tietoisesti kasvattamasta asiasta.

Olen samaa mieltä Modestyn kanssa, että lasta hankkiessa pitää miettiä oma jaksaminen. Toista sukupuolta olevaa lasta ei pidä tehdä vain siksi, että haluaa yrittää vielä kerran saada puuttuvaa sukupuolta, vaan raskautta yritetään siksi, että haluaa vielä yhden lapsen lisää (sukupuolesta riippumatta).

Kannattaa miettiä omat motivaatiot tarkkaan. Minäkin olin esimerkiksi tyttärestäni aivan innoissani juuri hepenevaatteiden vuoksi. No, tyttärestäni tulikin isoveljensä perässä juoksija eikä hän edes suostu käyttämään hametta ja tukkaakaan ei saa laittaa pinneillä tai soljilla kiinni. Vaikka hän on jo ala-asteella, niin silti hän on hirmuinen "poikatyttö", joka edelleen leimautuu vahvasti isoveljeensä. Olen jo vuosia sitten luovuttanut ja lopettanut mekkojen, hiuspinnien yms. ostamisen, koska ne jäävät käyttämättä. Tällöin lapsen persoonallisuus pitää hyväksyä riippumatta siitä, onko siellä jalkovälissä "roikotin" vai "reikä".
 

Yhteistyössä