Caroline
Meillä on kaksi lasta - poika 1.-luokkalainen ja neiti 2 v. Mulla alkaa taas olla vähän vauvakuumetta, etenkin kun hyvä ystävä on raskaana. Vieläköhän sitä uskaltaisi? Ikää mulla on kohta 36 v.
Meidän kolmas syntyi kun olin 35.v ja täytin parin kuukauden päästä 36.v. Nyt 37.v ja neiti 1,5v ja en tiedä ihan samalla lailla tässä mennään kun silloin kun esikko syntyi ja olin alle 30.v. Tästä kolmannesta olen eniten nauttinut ja hänen kanssaan olen eniten jaksanut oikeen "vaan olla", ikä ei vielä minusta ole este jos vaan on muuten kaikki asiat kunnossa,
Samaa mieltä edellisen vastaajan kanssa.Minäkin olen nauttinut kolmannesta lapsesta eniten.Vauvan syntyessä lapset olivat 5,5- ja 4,5-vuotiaat.Esikoinen aloitti eskarin syksyllä kun kuopus syntyi toukokuussa.
Tämä kolmas oli vahinko (tosin ihana sellainen) ja en tiedä olisiko meillä enää tullut kolmatta....tietoisesti siis.Sen verran raskasta oli kahden lapsen kanssa,vuoden ikäerolla.Onneksi kohtalo päätti toisin!
Kolmen kanssa on ollut ihanaa ja helppoa,on ollut ihanaa keskittyä vain yhteen vauvaan ja sisarukset tykkäävät kovasti kuopuksesta.
Mustasukkaisuutta ei ole ollut juuri lainkaan.Nyt on selllainen olo,että meidän perhe on tässä
.Ei tarvitse tulevaisuudessa enää jahkailla!!!
Olin 30v kun sain kuopuksen,hyvä ikä.Tuntuu että olen ollut kärsivällisempi ja olen osannut nauttia vauva-ajasta ihan eri tavalla.
Ikä tuo kypsyyttä! Et ole liian vanha,anna palaa vaan jos siltä tuntuu!
Tämä kolmas oli vahinko (tosin ihana sellainen) ja en tiedä olisiko meillä enää tullut kolmatta....tietoisesti siis.Sen verran raskasta oli kahden lapsen kanssa,vuoden ikäerolla.Onneksi kohtalo päätti toisin!
Kolmen kanssa on ollut ihanaa ja helppoa,on ollut ihanaa keskittyä vain yhteen vauvaan ja sisarukset tykkäävät kovasti kuopuksesta.
Mustasukkaisuutta ei ole ollut juuri lainkaan.Nyt on selllainen olo,että meidän perhe on tässä
.Ei tarvitse tulevaisuudessa enää jahkailla!!!Olin 30v kun sain kuopuksen,hyvä ikä.Tuntuu että olen ollut kärsivällisempi ja olen osannut nauttia vauva-ajasta ihan eri tavalla.
Ikä tuo kypsyyttä! Et ole liian vanha,anna palaa vaan jos siltä tuntuu!
ikäloppu ja 3 lasta
Ekan sain kun olin 34v
seuraava kun olin 36v
ja kolmannen kun olin 38v.
Hyvin menee, ei huomaa vanhenevansa, ja jaksaa lasten kanssa ihan hyvin.
seuraava kun olin 36v
ja kolmannen kun olin 38v.
Hyvin menee, ei huomaa vanhenevansa, ja jaksaa lasten kanssa ihan hyvin.
Moto
Mulla pätkähti just yksi päivä päähän, että kolme lasta olis unelma. Nyt on yksi (1v 2kk) ja toinen suunnitteilla lähiaikoina laittaa (toivottavasti) alulle. Nyt ikää 33, eli kun toinen syntyis ikää 34 tai mahd 35 niin kolmas menis joka tapauksesa niin että olen 36.
Joskus on kyllä harmittanut siinä mielessä että jätti lapsenteon näin myöhälle kun ne onkin niin ihania ja haluis vaan lisää ja lisää...
No minkäs sitä itselleen voi, ajattelin vielä vuosi ennen tämän esikoisen syntymää, että en taida lapsia haluta koskaan, elämä on ihan hyvin näinkin, mutta mitenkäs kävikään? Vauvakuume iski minuun ja mieheen kuin salama kirkaalta taivaalta ja siihen koukkuun jäätiin. :hug:
Joskus on kyllä harmittanut siinä mielessä että jätti lapsenteon näin myöhälle kun ne onkin niin ihania ja haluis vaan lisää ja lisää...
No minkäs sitä itselleen voi, ajattelin vielä vuosi ennen tämän esikoisen syntymää, että en taida lapsia haluta koskaan, elämä on ihan hyvin näinkin, mutta mitenkäs kävikään? Vauvakuume iski minuun ja mieheen kuin salama kirkaalta taivaalta ja siihen koukkuun jäätiin. :hug:
Esikon sain 30v, toista tehtiin pitkään ja hartaasti, olin 35v kun syntyi. Kolmatta ei ollut suunnitteilla vaan päätti ehkäisystä huolimatta ilmaantua, mulla ikää 37v. Ja viimeisestä olen todella osannut nauttia, ei stressattu ja ekaa kertaa viihdyin kotona lasten kanssa. Anna mennä vaan jos mieli tekee!!
Antaa mennä vaan,täällä ollaan vaan kerran ja jokaisella vaan yks elämä!!!
Ekan sain,kun olin 24
Tokan,kun olin 26
Kolmannen,kun olin 28
Neljännen,kun olin 31
Kiva kuulla,että muutkin reilut kolmikymppiset jaksaa vielä.Ite nyt 32 ja vasta eronnut,mutta jos joskus kun olen ensin haavojani tarpeeksi nuollut,vastaan kävelee mukava mies,niin mikä ettei...jos olisin silloin vaikka noin 34-36...ihan nelikymppisenä en ehkä enää viittis,kun olisin sitte mummoiässä murkkujen kanssa.Toivoa ei siis vielä olekaan menetetty.
Ekan sain,kun olin 24
Tokan,kun olin 26
Kolmannen,kun olin 28
Neljännen,kun olin 31
Kiva kuulla,että muutkin reilut kolmikymppiset jaksaa vielä.Ite nyt 32 ja vasta eronnut,mutta jos joskus kun olen ensin haavojani tarpeeksi nuollut,vastaan kävelee mukava mies,niin mikä ettei...jos olisin silloin vaikka noin 34-36...ihan nelikymppisenä en ehkä enää viittis,kun olisin sitte mummoiässä murkkujen kanssa.Toivoa ei siis vielä olekaan menetetty.