3-kymppiset esikoisen saaneet

Tulipa just nappiin tää oma aika kysymys ja nyt seuraa omas napaa.. Alkuun päätä sekoitti hormonit, sit oli melko tasasta, mutta nyt.. Tyttö on nukkunu kokoajan melko hyvin, eikä muutenkaan mitään murheita ollut, mut nyt alkaa tulla seinä vastaan. Kyllä sitä joka yö herää ainakin tuttia laittamaam, jos ei muuta, eli viimeksi kokonaan nukuttu yö joulukuun alussa. Miehellä töitten lisäksi opiskelut, sekä kotitilan maanviljely. Käydään tytön kanssa äippä-treffeillä ja kohta jatkuu taas kerho. Aina kun on jotain niin tyttö on mun mukana. Nyt pukkaa jotain eroahdistusta niin kauhee parku ku meen edes vessaan. Vaihe joo tämäkin mut tänään jotenki hajottaa. Piti olla ekaa kertaa meno kaverin kanssa vähän kaupungille muttasekin peruuntu. Mut ehkä tää on jo taas huomenna toisella fiiliksellä. Voin sanoo et parisuhde ei kukoista just nyt mut tiedostetaan onneks molemmat et opiskelut on kohta loppu,maanviljelys on loppumassa ja tyttö jää kohta ainakin mummilaan mielellään hoitoon. Muita vierastetaan kovin.

 

Nipsunen, varmasti helpottaa taas jossain vaiheessa ja hyvä kun purit oloasi. Välillä on rankempaa. Harmi, että kaverisi näkeminen peruuntui, jospa saisitte uuden tapaamisen järkättyä.
Meilläkin pitää se tutti ainakin kerran yössä laittaa. Jostain 5kk lähtien on ollut sitä, että voi tulla itku, jos häippään just vessaan tms. Aamulla on vietävä poika hetkeksi isänsä viereen sänkyyn (mies herää meitä myöhemmin), että saan käytyä vessassa ja keitän sitten samalla kahvit siinä.

Nykyään ehdin syömään aamupalan, koska poika aterioi omansa syöttötuolissa ja viihtyy siinä hyvin sen ajan, että syön itsekin. Plussaa tämä.

Meillä ei vierasteta siten kuten aiemmin mutta jos on kovasti vieraita ihmisiä, tulee hetkeksi itku ja kaikkia ihmisiä ihmetellään suu auki...

 

Oma aika.. Sitä yritetään ottaa, mutta vähissä vielä on Nyt kyllä vasta ihan viime aikoina sitä on alkanut kaipaamaankaan. Poika nyt reilu 6,5kk. Välillä lähetän miesväen kahdestaan pitkälle vaunulenkille, joskus menen itsekseni kauppaan. Kävinpä tässä miehen loman aikana kertaalleen ihan kasvohoidossa ja kahvilla itsekseni, teki kyllä terää!

Meillä ei myöskään tuo parisuhde oikein kukoista tällä hetkellä. Infernaalinen väsymys taitaa olla ihan suurin syy. Oma pinna on kireä ja lyhyt kuin mikä, ei tässä moneen kuukauteen oo tullut kolmea tuntia pidempään kerralla nukuttua. Ja kuka edes muistaa millon olis kokonaisen yön nukkunut Poju kyllä yhtenä yönä nukku 7h putkeen, mutta äiti heräili vanhaan tahtiin parin tunnin välein. Ja sen yhden yön jälkeen palattiinkin vanhaan heräilytahtiin. Ja miehellä on välillä myös tätä, et jos he lähtee lenkille, että mä saisin hetken omaa aikaa, esittää mies että mä voisin vaikka tehdä ruokaa tai jotain muita kotihommia sillä aikaa Oon kyllä yleensä ilmottanut, että aion lukea kirjaa tms.

Vähän odotan että kesä on ohi ja normiarki taas alkaa. Meillä alkaa nyt syksyllä muskari ja lähdetään myös vauvauintiin. Vähän mietin äiti-lapsi joogaakin, mutta saas nähdä tuleeko sitten vähän liikaa kaikkea. Työpaikan muiden äitiyslomalaisten kanssa on yritetty lounastaa kerran kuussa ja naapurissa on saman ikänen vauva jonka äidin kanssa lenkkeillään, niin tekemistä kyllä sopivasti riittää.

Käytiin yks viikko molemmat mummolat läpi ja oli kyllä karmeeta. Poju heräili jopa 8 kertaa yössä, eikä oikein nukkunut päikkäreitäkään kunnolla vierastaa myös jonkin verran, tällä kertaa erityisesti anoppia, aiemmin lähinnä miehiä. Nyt on sellanen fiilis, että seuraava yöreissu tehdään ehkä 5 vuoden päästä

Meidän pojullahan oli toukokuussa sellasta tärinää, mistä käytiin lääkärissäkin, tuli esiin kun oli nukkunut huonosti. Lääkärit oli sillä kannalla että liittyy vielä hermoston kehittymättömyyteen, eikä sen kummempia toimenpiteitä aiheuta. Nyt taas kun tuo huonouninen viikko on takana, on tuota samaa tärinää ollut pojan ollessa väsynyt. Täytyy seurailla.. Ei vaikuta mitenkään epileptiseltä, mutta kurjan näköstähän kaikki on kun on oma lapsi kyseessä.

Olipas aikamoista omanapaa
Tsemppiä Nipsunen, eiköhän se sielläkin helpota!

 

Musicro, huh tuota heräilyä kylässä, ei ihme jos tuntuu että matkaatte seuraavan kerran sitten joskus Voi tuota tärinää, mitähän lie, toivottavasti tosiaan vaaratonta. Meillä on tärinää ja jäykistelyä esim. kun poika innostuu ja on pitänytkin kysyä, että onko muilla. Joskus tuota jäykistelyä on muulloinkin ja siitä kysyn neuvolassa sitten kun sinne aika on.

Meillä heräillään taas toisinaan yöllä syömään ja tuntuu että yöunet lyhenee. Äiti on vähän väsynyt.

Kovasti ollaan nyt mahallaan ja kääntyillään eri suuntiin, saadaan leluja kaukaa ja yritetään ryömiä. Sitten pojalla menee hermo, kun ryömiminen ei vielä ihan onnistu. Että näin hyvin se vatsallaan olo sujuu, kun antaa vauvan hokata se omaan tahtiinsa. Eihän siitä mitään tullut, kun fyssarissa käskettiin vaan tyyliin "pakottamaan" mahalleen. Itse oppi!
Veikkaan, että kohta saa juosta perässä; arvelen nimittäin että ryömimään lähdetään lähiviikkoina.

Kurkistusleikit on hauskoja Muutenkin päivät kuluu aika lailla leikkiessä. Oma huone on pojan mielestä valloittava, hän kun jotenkin haltitoituu sinne mennessä. Mobilelle kiljutaan ja leluja sekä tauluja ihastellaan. Ja siis ihan perushuone, ei siellä nyt mitään superihmeellistä ole (äidin mielestä ) mutta ihanaa kun kelpaa <3

 

Omaa aikaa alan mäkin pikkuhiljaa kaivata, vaikka tyttö onkin vielä aika pieni (3,5 kk). Just viikonloppuna riideltiin, kun mies haluaisi heti aamusta lähteä kävelylle/kaupungille ja itse haluaisin lukea lehden ja juoda kahvin rauhassa, jos lapsi sallii. Treenaamisen haluaisin aloittaa uudestaan, mutta täytyy katsoa, onnistuuko se vielä.

Ajan lisäksi talouskin on vähän tiukalla, kun ostettiin auto. Tämä sentään on onneksi vain todella lyhyen aikaa, pitää vain odottaa, että saan säästöistäni osan ulos, mutta kiristää se silti pinnaa väsymyksen lisäksi.

Jenifer, olen myös harkinnut jotain harrastusta syksylle, en vain vielä ole saanut selvitettyä, mitä täällä olisi tarjolla. Vauvauinti tai -muskari on päällimmäisinä mielessä.

Tsemppiä Nipsuselle, kuulostaa kyllä haastavalta opiskelujen ja viljelyn ja kaiken yhteensovittaminen. Mutta eiköhän se vähitellen helpota

Poppie, meillä on myös sama, että vähintään kerran yössä pitää antaa tutti. Ja muutenkin heräilen pienimpiinkin ääniin, ja olen aika väsynyt, vaikka tyttö nukkuukin 6-7 tunnin yöunet lähes joka yö. Neuvolasta ehdottivat lapsen siirtämistä toiseen huoneeseen, mutta luulen, että silloin nukkuisin vieläkin huonommin
Ja hienoa, että vatsallaan oleminen on alkanut sujua! Parhaitenhan nämä asiat menevät omalla painollaan.

Musicro, toivottavasti tärinä ei ole mitään sen pahempaa. Ja varmasti kyllä tuollaisen heräilyn jälkeen mietityttää kyläilemään lähtö, vaikka ehkäpä sekin ajan kanssa helpottaa/menee ohi.

Mitähän muuta piti vielä kirjoitella.. 3 kk mitat oli meillä 61,2 cm ja 6800 g, hurjasti tyttö kyllä kasvaa.

 

fabula, vastahan teidänkin vauva syntyi, niin se aika vaan menee! Hyvin kasvettu teillä! Meidän poika oli vasta 6kk neuvolassa 6800g (ja 68cm pitkä) Niin ne on vaan erilaisia ja hyvä niin <3

Meillä oli ainakin toistaiseksi viimeinen fysioterapiakäynti. Poika on edelleen ylijäntevä jostain päin ja nyt tietysti mietin; oliko siitä terapiasta sitten erityisemmin hyötyä (?). Hirveästi keskityttiin "jokaisen asian kehittymiseen" ja koin jo käynnit melko stressaaviksi. Joka kerta tuntui, että vaikka mitä teen lapseni suhteen, niin aina löytyy kohtia, joita pitää harjoitella ja joihin pitää kiinnittää erityistä huomiota. Fiilis oli se, että pitää pakottaa olemaan vatsallaan ja lastani arvioidaan päästä varpaisiin, ihon kunnosta lähtien (mikä siis on todella hyväkuntoinen). Saatiin sanoa oma mielipide käynteihin liittyen ja jotain sain sanotuksi.
Nytkin ennen viimeistä käyntiä, olin todella iloinen siitä, että poika motivoitui itse olemaan vatsallaan ja oppi sen niin hienosti, niin eiköhän käynneillä puhuttu taas siitä, että mitä lapsi ei taida ja mitä nyt pitäisi tapahtua lapsen kehityksessä. Ja kun kukaan ei ole puhunut mistään VAKAVISTA puutteista/häiriöistä/sairauksista, niin en jotenkin jaksa sitä lapsen arvostelua ja hoputtamista. Noh, katsotaan nyt sitten ohjaako ne neuvolasta taas käynneille vai oliskos ne nyt tässä (jotenkin sitä nyt sitten jännittää niitä neuvolakäyntejäkin).

Huh, tulipa avauduttua

 

Mitäs teille kuuluu? Onko teidän miehet jo palanneet kesälomilta töihin? Kieltämättä oli mukavaa vaihtelua se, että puolison kanssa ja perheen kesken sai viettää enemmän aikaa. Itse huomaan myös äitiysloman tässä vaiheessa kaipaavani enemmän aikuista seuraa ja olenkin nyt sitten koettanut aktivoitua omissa harrastuksissa ja muutoinkin lähteä liikkeelle sekä yksin että lapsen kanssa että perheen kesken. Ainakin itsellä tämä on vaikuttanut positiivisesti vireyteen ja mielialaan. Ehkä on tullut myös enemmän rohkeutta lähteä liikkeelle lapsen kanssa, kun on huomannut, että ihan hyvinhän se on sujunut.

Fabula: Teillä on kasvettu nopeaan tahtiin - ainakin meidän pikkuiseen verrattuna. Hyvä on, että kiloja ja senttejä karttuu!

Musicro: Meilläkin oli tuota tärinää n. 5kk kieppeillä erityisesti tilanteissa, jolloin lapsi oli melkein nukahtamassa. Esimerkiksi kun lapsi söi tuttipullosta sylissä ja oli melkein nukahtamassa, niin saattoi tulla tärinää. Neuvolassa asiasta silloin sanoin, mutta kuten arvasin, niin meidän neuvolassa kaikki kuitataan olan kohautuksella. Usein toki tärinät ovat varmasti vaarattomia ja johtuvat esim. hermoston kehittymättömyydestä. Myös pissaamisen yhteydessä voi tulla tärinää. Nyt ei ole tuota tärinää ollut ainakaan kuukauteen ollenkaan.

Poppie: Onpa eroja neuvoloissa. Teilläpäin selkeästi tartutaan aika herkästikin jos johonkin asiaan, kun taas meilläpäin ei oikein mihinkään. Moni tutuistakin sanoo, ettei neuvolassa tunnu oikein olevan kiinnostusta selvittää mitään ja terkat vaikuttavat vähän leipääntyneiltä työhönsä. Tuntuu olevan lähinnä paikka, jossa jaetaan esitteitä ja lapsi mitataan ja punnitaan ja saa rokotteet. That´s it.

Tietääkö muuten joku, että voiko hoitovapaan aikana tehdä töitä ja paljonko saa tienata ennen kuin sillä on vaikutusta tukeen? Tieto varmasti löytyisi netistä kyllä, mutta jos joku tämän tietää niin mielellään kuulisin.

 

Ihan ok kuuluu, tosin ensi viikolla on lastenlääkäri, kun poika jäykistyy ja nyt myös tärisee samalla (eli meilläkin tällaista). Toivottavasti olisi vaaratonta. Tekee tätä mm. syöttötuolissa, ja näyttää kyllä moinen hirveältä äidin silmään.

Juu tuntuu, että meidän neuvolassa tai fysioterapiassa tartutaan joka asiaan, vaikkei ehkä tarvitsisikaan. Ei sekään kyllä hyvältä kuulosta, jos mihinkään ei puututa. Tätä jäykistymis-tärinä asiaa en ole voinut neuvolassa puheeksi ottaakaan, kun on niin pitkä neuvolatauko.

Täällä opetellaan ryömimään, aikamoista on jo tuo lattialla liikkuminen. Kohta saa juosta perässä, niin nautin nyt kun on vielä hetken iisimpää Tuttujen vauvat on kaikki tosi aikaisin liikkeellä, meillä ei ole ollut niin kiirettä.

En kyllä tiedä yhtään tuosta hoitovapaalla työskentelystä mutta luulen vaikuttavan heti...

Voi haikeus, poika täytti pari päivää sitten 8kk <3

 

Täälläkin kaikki sinällään ihan ok. Mies on palannut jo pari viikkoa sitten töihin ja oikeestaan meillä rullaa arki paremmin näin. Lapsi kaipaa selvästi rytmiä elämään, ja mies niitä aina pyrkii sotkemaan, haluais mennä haihatella kun hyvältä tuntuu, eikä oikein ymmärrä, että jotkut lapset vaan tarttee rytmiä ja rutiinia.

Meillä vähän saatiin unia korjattua ja tärinät väheni.. sitten tuli taas yks pakollinen vkl-reissu (miehen siskon häät) ja unet meni jälleen vituralleen ja vauva taas täristelee väsyneenä.

Oma pää tuntuu olevan nyt aika tiukilla tuon univajeen takia. Samoin meillä on merkkejä eroahdistuksesta, ei edes vessaan pääse ilman hirveetä huutoa. Ja poju myös huutaa lattialla ollessaan, kun ei pääse ryömien eteenpäin. Osaa kieriä ja peruuttaa, mutta se ei enää riitä. Toisin sanoen huutaa siis suurimman osan hereilläoloajastaan ellei kanniskele sylissä.

Ens viikolla olis 6kk neuvola (vaikka bebe jo yli 7kk, kiitos kesä), täytynee kysellä siellä vinkkejä näihin onnettomiin uniin. Meillä on onneks tosi fiksu neuvolaterkka.

Onneks ens viikolla alkaa myös muskari ja on lenkkiseuraa useampana päivänä viikossa, että saa edes jotenkin päätä tuuletettua. Maanantaina tuntu että päästä poksahtaa suoni, kun vettä sato ja lapsi ei nuku kunnolla ja vaan huutaa lattialla.

Mun käsittääkseni hoitovapaallahan saa tehdä töitä. Sillon on töistä palkattomalla vapaalla ja kotihoidontuki maksetaan siitä, että lapsi ei ole kunnallisessa päivähoidossa. Eli jos lapsi hoidetaan kotona tai vaikka mummolassa, voi töitä tehdä samalla. Jos kotihoidontuen lisäks sai sitä jotain ansiosidonnaista hoitorahaa tms niin siihenhän työnteko vaikuttaa. Mäkin oon syksyllä töistä vuosilomalla kuukauden ennen kuin työpaikan puolesta alotan hoitovapaan, eli palkka juoksee ja saan samalla kotihoidontuen, kun Kelan puolesta lapsi hoidetaan kotona jo vuosiloman ajan.

 

Tännekin kuuluu suht hyvää, miehellä ei ole lainkaan kesälomaa, mutta hän tekee osa-aikatöitä, niin meillä on usein pitkiä viikonloppuja yhdessä. Mutta toisaalta miehellä on myös melko paljon työmatkoja muille paikkakunnille, ja ne tietty väsyttää. Itse taas olen jotenkin ylikierroksilla enkä saa helposti unta illalla/yöllä, enkä "osaa" ottaa päiväunia vauvan nukkuessa, kun on niin paljon tekemistä kotona. Ja näiden seurauksena molemmilla on pinna kireällä, mistä aiheutuu jonkin verran riitelyä.. No, onhan se hyvä vähän puhdistaa ilmaa välillä, nyt on ainakin taas parempi olo kun molemmat sai purettua tuntemuksiaan.

Jenifer, lueskelin juuri noista hoitovapaan jutuista, ja tosiaan silloin saa tehdä töitä. Osittaista hoitorahaa sai muistaakseni, jos tekee enintään 30h töitä viikossa, tällöin lapsi siis saisi olla kunnan päivähoidossa. Mekin ollaan jo hiukan alettu miettiä ja laskeskella, missä vaiheessa palaan töihin, vaikka onneksi äitiyslomaakin on vielä hyvin jäljellä.

Poppie, kurjaa tuo tärinä, toivottavasti ei ole mitään vakavaa! Voihan se olla vaan jokin väliaikainen, johonkin kehitysvaiheeseen tms liittyvä juttu. Huh, kyllä aika tosiaan kuluu nopeasti, kun teidänkin pieni on jo 8 kk.

Musicro, rankalta kuulostaa teillä, toivotaan että saatte neuvolasta apua nukkumiseen. Tsemppiä!
Muskaria olen miettinyt itsekin, kun alan kaivata jotain kodin ulkopuolista aktiviteettia ja aikuista seuraa. Käytiin viime viikolla MLL:n perhekahvilassa, ensi viikolla olisi tarkoitus käydä saman paikan vauvatreffeillä.

Tyttö täytti eilen 4 kk, perjantaina on sitten neuvolalääkäri. Katsotaan, yrittävätkö painostaa kiinteiden aloittamiseen, kuulemma täälläpäin lääkärit usein suosittelee sitä, vaikka terkan mielestä vois jatkaa pelkällä imetyksellä 6 kk asti. Ollaan molemmat miehen kanssa sitä mieltä, että tyttö on vielä hiukan liian pieni syömään muuta kuin tissiä, ja kasvaakin sillä niin kovasti (meidän pikku pullukka ), että hyvin voisi odottaa vielä jonkin aikaa ainakin.

 

Pidätte fabula kiinteiden alotuksen kanssa oman linjanne. Ei niihin tosiaan mikään kiire vielä ole, alottelette sitten kun tuntuu teille sopivalta. Ainahan voi sanoa ettei valmiudet kiinteisiin vielä täyty, jos jotain haluaa sanoa. Meiltä sillon 4kk lääkärineuvolassa vaan kysyttiin onko aloitettu tai ajateltu aloittaa maistelut, vastasin ettei ainakaan vielä kuukauteen, eikä siitä sitten sen enempää keskusteltu. Mäkin olin varautunut painostukseen, mutta joskus ne yllättää. 5kk neuvolassa kysyttiin kanssa vaan että onko vielä alotettu vaiko ei.

Nyt taas viikonlopun jälkeen on valmis kohtaamaan uuden viikon huutoa Onneks mies hoiti vaunulenkit viikonloppuna pääasiassa, niin sain jopa nukuttua päikkärit. Mies yritti myös molempina aamuina nousta pojun kanssa leikkimään, että mä saisin nukkua, mutta muksu on aamusta niin virtaa täynnä, ettei mun unenlahjoilla siinä mölyssä nukuttu Mutta sainpa venytellä rauhassa sängyssä ja juoda aamukahvinkin kuumana.

Mehän alotettiin muuten kuun alussa myös vauvauinti Eka kerta oli kaikkea muuta kuin menestys, pikkumies nukku sinä päivänä tosi huonoja päikkäreitä ja olikin tietty ihan sippi sitten uintiaikaan. Itkuhan siitä vaan tuli. Mies oli yksin altaassa pojan kanssa sillä kertaa, kun mulla oli vielä tikkejä, ja miestäkin jännitti sen verran ettei oikein saanut sitten poikaa rauhottumaan. Viime kerralla meni onneks jo paremmin, nyt oltiin naama tiukasti peruslukemilla koko aika ihan viimesinä minuutteina meinas alkaa itkettää, mutta rauhottui. Sekä lapsi että mies

Mites, minkä kokosia annoksia teillä syödään kiinteitä? Mä oon aina välillä vähän ihmeissäni annoskokojen kanssa. Puuron teen yleensä puoleen desiin vettä, nyt oon alkanut miettiä että kasvattais annosta, ja sit jotain hedelmäsosetta sopivasti sekaan. Liha-kasvis sosetta menee puolikas pieni pilttipurkki kerrallaan enintään, pelkkää kasvista vähän enemmän. Syödään sekasin sekä kaupan valmiita, että mun itse tekemiä soseita. Oli ajatus alunperin enemmänkin sormiruokailla, mutta odottelen että oppii kunnolla istumaan ensin. Sylissä sormiruokailuun menis ikuisuus, sit kun osaa istua, voin mäkin syödä samaan aikaan

 

Aamupuuro (tällä hetkellä riisi- tai ohrapuuro mikrossa) tehdään n. 1dl vettä, hiutaleita on n. puoli desiä. Siihen sekaan tulee reippaasti hedelmäsosetta eli niin paljon jääkaappikylmää sosetta, että puuro jäähtyy. Lounaalla menee lihasosetta yksi pikkupurkki. Välipalana menee hedelmäsosetta yksi pikkupurkki. Illalla vielä yksi purkki lihasosetta. Pikku hiljaa aikaistan tuota jälkimmäistä lihasosetta ja lisään vielä iltapuuron.
Joka aterialla poika juo myös maitoa sekä sormiruokailee. Meillä uppoaa lähinnä maissinaksut, myös leipä, pasta ja peruna mutta kasvikset tai marjat yms. ei ole oikein pojan mieleen paloina.

Eli meneehän sitä ruokaa, hyvä niin että maistuu Hedelmäsoseita teen paljon itse mutta lihasoseita en ainakaan tällä hetkellä. Poika syö kyllä kaikkea mutta osa 8kk soseista ei vielä sovi (ei osaa silleen jauhaa niitä kivikovia perunan paloja)...

Aiheesta toiseen; hampaiden harjaaminen on yksi lempipuuhista

 

Kiinteitä meillä syödään seuraavasti: aamulla puuro, jonka seassa hedelmäsosetta. Lisäksi vahän ajan päästä maitoa. Sitten lounaaksi hedelmäsose tai vihannes-lihaseos + maitoa. Välipalaksi sitten joko hedelmäsose tai vihannes-lihaseos (toinen vaihtoehto kuin mitä lounaalla on syöty) + maitoa. Sitten taas päivälliseksi vihannes-lihaseosta ja maitoa. Illalla vielä puuroa hedelmäsoseella ja maitoa. Teen osan vihannes-lihaseoksista itse ja osan ostan kaupasta. Hedelmäsoseet kaupasta. Pieni tirppa on meidän lapsukainen, vaikka säännölllisesti syökin. Välillä maistuu paremmin ja välillä huonommin. Ruokaa menee kerralla noin pilttipurkillinen. Maitomäärät vaihtelee paljonkin päivän mittaan, mutta maito on tällä hetkellä lähinnä lisä, joka annetaan ruokailujen jälkeen tai ruokailujen välillä.
Tällä hetkellä tuntuu, että lasta kiinnostaa kovasti kaikki ympärillä oleva ja jatkuvasti haluaisi olla liikkeessä. Ei vielä sujuvasti ryömi, mutta pääsee kuitenkin hijlakseen liikkumaan eli jatkuvasti saa vahtia. Ei paljon selällä viihdy, vaan jatkuvasti pongahtaa vatsalleen - myös hoitopöydällä... Vaipan vaihtaminen on välillä aika mielenkiintoista...

Musicro: Kuulostaa tutulta tuo mitä kerroit miehestä ja lapsen rytmeistä. Meillä mies on muutoinkin sellainen spontaanimpi ja itse olen järjestelmällisempi. Itseäni myös häiritsee sotku yms., kun taas miestä ei juuri ollenkaan ja tästä asiasta väännetään aina välillä kättä. Hän kun ei meinaa aina siivota jälkiään ja tuntuu, että aloittaa jo seuraavaa asiaa ennen kuin edellinen on valmis. Välillä tsemppaa, kun asiasta sanon, muttei viitsisi koko ajan huomautella. * Huoh, mikä purkaus.* Tämä eroavaisuus järjestelmällisyydessä meissä tuntuu vain korostuneen lapsen myötä. Ehkä tähän kiinnittää myös enemmän huomiota, kun itse on kotona.
Mies ei niin pidä rytmeistä kiinni lasta hoitaessa, mutta hyvä kuitenkin, että mies on hoitoapuna välillä. Joskus vain tuntuu, että on enemmän sotkua siivottavana, kun mies on hoitanut lasta ja tavaroita on vähän siellä täällä.... Miehet....

Mites päiväunien laita, vieläkö nukutaan ulkona? Mietin, että mitenköhän jatkossa, erityisesti talvella... Pitäisiköhän ruveta nukuttamaan sisällä vai ostaako rattaisiin joku lämpöpussi. Toisaalta rattaissa ei niin kovin ergonominen asento ole pitempiin uniin...

 

Meillä ei ole nukuttu koko kesänä ulkona, koska parvekkeella on ollut niin kuuma ja vaunuissa/rattaissa ei pojalle oikein enää uni tule, kuin ehkä hetkeksi. Ennemmin katselee maisemia. Nukkuu sit sisällä.
Mä taas mietin, että myynkö lämpöpussin mutta en taida vielä myydä, jos tarvitaankin sitä rattaissa.

No kai tämän nyt voi tänne kirjoittaa eli meillä on se tilanne, että mies jäi työttömäksi vauvan syntymän aikoihin, joten mulla on ollut aina apukädet ja vauvalla ollut alusta asti kaksi lähes tasavertaista vanhempaa läsnä/hoitamassa. Taloudellinen tilanne ei tosiaan ole huippu mutta on tässä näitä hyviäkin puolia. Tässähän se yksi iso syy onkin siihen, etten ole ehtinyt kunnolla väsymään tms. Siltihän vauvalle äiti on aina äiti (vaikka miten isikin on olemassa) Meillä sujuu kuitenkin hienosti se, että molemmat hoitaa lasta mutta tuo siivous ja siihen huomion kiinnittäminen on kyllä enemmän meitsin heiniä

Me käytiin siellä lääkärissä ja tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että pojan jäykistely yms. on vaaratonta. Täytyy sanoa, että oli huippulääkäri ja vauva viihtyi vastaanotolla.

Miten musta tuntuu, että meillä on 74cm vaatteet sopivia vasta 9-12kk ikäisenä. Osa toki menee jo nyt mutta osa erit. housuista on vielä jättikokoisia. Hassua, kun 80cm = 9-12kk, mutta meillä ei vissiin mene niin, vaan sitten menee se 74cm (ainakin housuissa)...

 

Kiva kuulla, Musicro, että teillä ainakin meni noin mukavasti kiinteistä keskustelu Toivottavasti meilläkin menis, kun tosiaan tytöllä ei mun mielestä ole vielä valmiuksia siihen. Hiukan hän on alkanut yrittää punnertaa istumaan ja ihmettelee ruokaa, jos on vaikka keittiössä mun tai miehen sylissä, kun syödään jotain. Mielellään aloittaisin maistelut vasta meidän matkan jälkeen eli suunnilleen 5,5 kk iässä. Itse asiassa meidän pitäisi myös aloituksen yhteydessä päästä ravitsemusterapeutille, koska ollaan kasvissyöjiä.
Toivottavasti teillä alkaa vauvauinti sujua! Itse just tässä samalla katselen aikatauluja ja vapaita paikkoja ryhmissä, ja yritän miettiä, mikä aika sopis neidin yleisimpään päikkärirytmiin parhaiten

Hassua muuten, miten tuntuu niin kaukaiselta noi kiinteiden määrät ja muut, mistä kirjoitatte, vaikka tosiaan periaatteessa meidänkin pienelle voisi jo niitä antaa. Jotenkin mun mielessä neiti on edelleen pari kuukautta eikä neljää..

Jenifer, onko teidän vauva siis nukkunut päikkärit parvekkeella/pihalla tähän asti? Me ei olla parvekkeella uskallettu nukuttaa, kun jotkut naapurit tupakoi omillaan. Vaunulenkeillä kyllä nukkuu hyvin, ja sitä haluaisin jatkaa myös syksyllä/talvella, mutta en tosiaan tiedä onnistuuko se rattaissa.

Hienoa Poppie, että jäykistely on vaaratonta! Ja tosiaan hyvät puolensa myös työttömyydessä Vähän samoin olen miettinyt miehen osa-aikatyöstä, että taloudellinen tilanne ei välttämättä ole aina paras mahdollinen, mutta yhteistä aikaa on paljon enemmän ja kokonaisuutena tämä on meille todennäköisesti parempi.

 

Poppie: Hyvä, että saitte lääkäriltä hyviä uutisia tärinään liittyen. Huojentaa, kun asiantuntija katsoo asian.
Onhan siinä varmasti hyvät puolensa, että mies on kotona. Apukädet ovat kyllä vauvan kanssa monesti tarpeen.
Noin niin kuin yleisellä tasolla olen monesti miettinyt, että onpa kiva olla äitinä tässä ajassa, kun miehet osallistuu paljon enemmän kuin aiemmin. Toisaalta ennen ehkä sai enemmän tukea suvulta ja vanhemmilta sukupolvilta. No joo, menipä pohdinnaksi.

Meillä nukutaan edelleen unet kaksi kertaa päivässä ulkona. Nyt tuntuu, että päiväunien tarve on hieman lyhentynyt. Meillä on oma piha, josta löytyy aina myös varjopaikka. Vähän tosiaan mietin, että miten jatkossa tuo ulkona nukkuminen. Yhden kaverin lapsi nukkuu ainakin vielä ulkona päivisin, vaikka on yli 1v.

 

Hyvä kuulla poppie, että on jäykistelyt vaaratonta! Ja että oli hyvä lääkäri! Ja tosiaan, puolensa on siinä että mies on kotona apuna, vaikkei talous niin kukoistaisi. Ja varmaan miehellekin hienoa seurata tiiviisti pienen kasvua näinä ekoina kuukausina. Meillä miestä selvästi harmittaa, kun arkipäivinä ehtii viettää vauvan kanssa vaan vähän toista tuntia aikaa, hän kun tulee töistä vasta siinä kuuden aikoja. Ja vauva lähtee nukkumaan kahdeksalta, seiskan aikaan alotellaan jo iltapuuroja ym rauhotteluja.

Ja noista vaatteista, meillä menee melkein aina housuista kokoa pienemmät kuin bodeista, nyt on koon 74 bodyt sopivia, housuissa 68.

Jenifer, meillä nukutaan päivän parhaimmat unet rattaissa (liikkuvissa). Käyn melkeinpä joka päivä vaunulenkillä niin kauan kuin vauva nukkuu, eli tunnista reiluun kahteen. Aamun unille nukahtaa sisälle, illan pikku-unet nukkuu myös rattaissa, sillon vaan työnnän vauhdissa uneen ja sit vien joko partsille tai oon pihalla juttelemassa naapureille, jos sää suosii. Nukkuu paikallaan olevissa rattaissa sen 20-30min max. Parvekkeelle viedessä usein meinaa herätä, niin siksi sitä en tee usein. Eikä tosiaan nukahda niin että työntäis rattaita parvekkeella ees-taas. Aion jatkaa samaa talvella, ja untuvapussi onkin rattaisiin hankittuna. Vielä on nukuttu kolmet unet, kun on olleet niin lyhyitä. Tällä viikolla on nyt taas alkanu unet pidentyä päivällä, jos sama meno jatkuu niin täytyy kokeilla sitten kaksia unia.

Ja tosiaan, niin tuttua tuo miehen 'järjestelmällisyys', eli sen puute Ja varmasti tosiaan korostuu itselle, kun niin paljon viettää kotona nyt aikaa. Mä oon koittanu välillä miehelle sanoa, että koti on nyt mun työpaikka, ja sillä toivoisin että hänkin vähän laittais tavaroita takaisin paikoilleen.

Ja tosiaan, nyt kun pikku murmeli on nukkunut taas paremmin, ei oo tullut tärinöitä! Eli siihen se meillä näyttää hyvin vahvasti liittyvän.

 

Meillä kans siirrytty kokoon 74, mutta osa 68:n vaatteista sopii vielä. Välillä tuntuu haikealta laittaa kaappiin joku suosikkivaate, joka jää pieneksi. Mutta ihanaahan se tietysti on, kun kasvetaan.

Mites teillä menee peruspäivä tai -viikko? Lähinnä mietin sosiaalisia kontakteja ja muita tekemisiä sekä lapsen kanssa että yksin. Itse koetan joka päivä käydä kotoa jossain joko yksin tai lapsen kanssa, esim. kaupassa käynti, jumppa, vauvatreffit. Lisäksi kävelyllä joka päivä. Vauvatuttuja tai jotakin ystävää näen noin kerran tai kaksi viikossa. Kotona ollaan aika paljon.

 

Heh, meilläkin on jo kokoa 68 käytössä ja joitakin 74-kokoisia Toki käytetään myös 62-senttisiä vielä, mutta ne alkaa käydä pieniksi.. Neiti kun ei ole mitenkään hentoinen, 4 kk mitat oli 64 cm ja 7780 g. Lääkäriaika peruuntui viime hetkellä, koska lääkäri ei tullut paikalle Sen pitäisi olla sitten ensi kerralla, aika omituista toimintaa kyllä. Ja myös meidän terkka vaihtuu taas, toivottavasti uusi olisi kiva.

Vielä ei olla aloitettu kiinteitä, ehkä sitten reissun jälkeen lokakuussa. Ollaan nyt myös harjoiteltu manducan käyttöä, tyttö onneksi viihtyy siinä hyvin. Nukahtaa melkein aina melko lyhyen kanniskelun jälkeen, nytkin nukkuu repussa samalla kun kirjoitan. Neiti on myös tällä viikolla oppinut kääntymään mahalleen, vaikkei se vielä ihan joka kerta onnistu.

Meillä ei ole kovin selkeää päivä- tai viikkorytmiä vielä, varmaan syksymmällä yritetään aloittaa uintia, muskaria tai jotain sellaista. Käydään kuitenkin muuten ulkona, kävelyllä joko kahdestaan vauvan kanssa tai kavereiden + lasten kanssa, kaupassa, kahvilla jne. Miehen vapaapäivinä tehdään myös yhdessä juttuja, ollaan käyty esim. mun äidin luona poimimassa mustikoita tai sieniä. Viime viikolla aloitettiin myös treenaaminen uudelleen, käydään siis yhdessä miehen kanssa siellä ja vauva nukkuu vaunuissa salin nurkassa. Hyvin on toiminut ainakin toistaiseksi, toivottavasti jatkuukin näin.

 

Käytiin neuvolassa (kohta tulee täyteen 9kk) ja meidän poika painaa nyt aika lailla saman verran, kuin fabula teidän tytär mutta on himpun verran alle 72cm pitkä

Meidän rytmi on se, että käydään joka päivä jossain; kaupoilla, tapahtumissa, ajeluilla ja lisäksi sitten kävelyillä. Rattailla mennään, alkaa vaunukoppa olemaan pieni, eikä poika siinä suostuisikaan makaamaan, kun tykkää katsella maisemia. Parhaat päiväunet tuleekin perhepedissä. Mä en yksin käy paljon missään, joskus kaupassa

On tullut jo myytyä jotain vauvatarvikkeita, seuraavaksi on aika luopua kantorepusta, jonka olisi voinut käytettynä hommata, kun oli niin vähällä käytöllä.

Täällä odotellaan milloin ryömiminen lähtee kunnolla käyntiin. Yritys kova, turhautuminen myös. Meidän pojalla ei ole ollut oikein koskaan kiire mihinkään. Tyytyväinen kaveri siihen mitä on Mutta nyt pitäs päästä...

Hyvä, että Musicro tärinät olleet poissa

 

Meillä on nyt tää viikko menty aika samalla kaavaa:
Ylös 6:30-7, sitten vähän leikkiä lattialla, aamun imetykset, puurot ja aamupesut
8:30-9 (2h heräämisestä) käyn pihassa kärräämässä pojan uneen ja tuon parvekkeelle nukkumaan, nukkuu 1-2h
Klo 11 syödään lounasta, keskiviikkoisin on muskari 11:30 niin lounas vähän aiemmin.
Toiset päikkärit tulee siinä klo 14 aikoja, jolloin meen vaunulenkille joko yksin tai kaverin kanssa. Kaverin (naapuri) kanssa ehkä kolmesti viikossa.
Poju heräilee lenkin jälkeen siinä klo 16 aikoja, sitten päivällistä klo 17 aikoja paitsi torstaisin kun on vauvauinti, sillon taas vähän aiemmin.
Melkein joka päivä ollaan 18-19 välillä vielä pihalla naapureiden kanssa, niillä saman ikäisiä lapsia niin siellä pyöritetään omaa 'vertaistukipiiriämme' ja poika nukkumaan klo 20.

Sit melkeinpä kerran viikossa tulee nähtyä jotain kaveria. Viikonloput menee melko samaa rytmiä kuin arki, mutta seurana silloin lenkeillä mies.

 

Ainiin, ja täällä tehdään nyt kovalla kiukulla alaetuhampaita. Superäkäinen pikkumies! Ja taitaa olla pientä lämpöäkin. Ei oikein ruoka maistu, onneks tissi kelpaa. Ja tänään on nukkunut kolmet pitkät päikkärit vaikka muuten on viikko menty hienosti kaksilla unilla. Ja tosiaan, ikenet pullottaa ihan verestävän punasina, että jospa ne pian puhkeais niin helpottas pikkumiehen olo!

 

Meillä meni monta vkoa yhden alahampaan lopulliseen puhkeamiseen, pitkään se hammas näkyi ja kauan kesti, että tuli esiin kunnolla. Oireita ei ollut ja nyt on kaksi hammasta. Toivotaan Musicro, että pian se hammas puhkeaa ja pienen olo helpottuu.

Poika oppi tänään, että koiralle voi antaa omia sormiruokia

 

Poppie, on nämä pienet vaan niin erilaisia, teillä onkin jo aika pitkänhuiskea poika siellä Ja hoikan kuuloinen ainakin meidän tyttöön verrattuna
Koira on varmaan myös iloinen, kun pääsee maistelemaan sormiruokia Katsotaan saako meillä aikanaan kissat osansa neidin ruuista, tosin niille tuskin maistuu soseet tai sormiruoat kummatkaan.

Musicro, toivottavasti hampaiden tulo ei kestä kauaa! Hyvä että maito kuitenkin maistuu, jostain luin vinkkinä myös, että hampaiden tullessa voi tarjota vauvalle äidinmaito"jäätelöä". Tosin en ole varma, miten tämä käytännössä toteutetaan..

 

Joo Fabula, olikohan jotkut pakastaneet äidinmaitoa pikku mehujäämuotteihin ja siitä tarjonneet. Meidän nirppis ei vaan pakastettua maitoa huoli
Viime yö oli aikamoinen.. valvottiin lapsen kanssa klo 24-06 mies nukku autuaana ja lapsi huusi hampaita, kuumetta ja tukkosta nenää. Illalla nukku muutaman tunnin panadolin avulla, ja sit taas kun aamuviiden jälkeen sitä sai uusiks antaa, niin tuli pariks tunniks uni.
Nyt näkyy ikenessä jo pieni reikä, eli jospa se sieltä ihan kohta tulisi! ...sit onkin se viereinen hammas pullottamassa seuraavaksi..

Mä olen monesti kaivannut nyt koiraa tän harjoittelevan sormiruokailijan kanssa sais enimmät sotkut mennä parempiin suihin