Heippa vaan hei,
Sulla
@BlackCat alkaakin olemaan jännät paikat siellä!
Toivotaan, että ei enää ihan hirmuisen kauan tarvitse odotella pientä maailmaan... ja ainakaan, että ei mene kovin paljon yli lasketun! Jännää!
Omaa napaa jos tässä hieman... niin vatsa alkaa olla jo melkoinen pallo. Selkeästi kyllä kaksi vauvelia ottavat oman tilansa ja siihen vielä omat sikiöpussukat ja istukat, niin ei kai tuo mikä ihme ole.
Kauhulla odotan loppuvuotta. Selkä alkoi viime viikolla vihoitella, ja jos on liian pitkään yhdessä asennossa (joko seisten, kävellen tai istuen), niin molemmat reidet puutuu / menee ihon pinnasta tunnottomaksi.
Kovin ikävä vaiva. Neuvolatädiltä kyselin asiasta, mutta eipä tuo oikein sanonut siihen juuta eikä jaata, totesi vaan, että tuskin kovin vaarallista. No joo, ei varmaan vaarallista, mutta aika ikävää.
Tänään olen ekaa päivää töissä loman jälkeen ja voin kyllä jo nyt todeta, että ei tämä istuiminen mitään herkkua ole. Kynnys mennä lääkäriin on kuitenkin aika korkea... Mulla olis 25.8. neuvolalääkäri, mutta saahan nyt sitten nähdä, että selviänkö tämän selän kanssa sinne saakka.
Pitäis varmaan jotain tukivyötä miettiä, mutta en tiedä pitäiskö sellainen ostaa itse vai saisko jostain lainaan?
Pahoinvointi on vähän helpottanut, mutta ei kokonaan kadonnut. Vielä tulee päiviä, jolloin olo menee niin huonoksi, että ei voi oikein muuta tehdä, kuin voivotella sängyn pohjalla ja välillä käydä oksentamassa.
Myös alkuraskaudesta tuttu väsymys on palannut ja moninkertaisena. Hemoglobiini oli viime neuvokäynnillä laskenut edellisestä (135), mutta oli vielä 120, joten neuvolatäti oli sitä mieltä, että ei tarvitse lisärautaa ottaa...
Saahan nyt nähdä miten tässä käy.
Hyviä vointeja kaikille!
MamaBlue ja nallekarkit 17+0
Edit: Niin piti vielä sanoa, että liikkeitä en ole tuntenut vielä. Muutama viikko sitten tunsin muutamaan otteeseen pientä kutittelua (vähän kuin elohiiri alavatsalla), mutta enää sitäkään ei ole tunutunut. En osaa kauheasti olla huolissani, kun sydänäänet kuitenkin kuuluu... ja viikkojakin vasta niin vähän, mutta olis kyllä ihanaa tuntea, että edes jotenkin konkretisoituisi tämä odotus ja tulisi varmuutta siitä, että siellä joku tai mieluiten molemmat edelleen on kyydissä!