3-kymppiset ensimmäistä odottavat

Tervetuloa Poppie! Tänne mahtuu Ja vau, miten tehokasta! Me täällä vaan pähkäillään, että pitäiskö se pinnasänky makkarin nurkassa ehkä viimeinkin koota No joo, kyllähän tässä hiljalleen valmista tulee.

Olen samaa mieltä, että teit Piinamiina tosi fiksusti. Toivottavasti sulla on myös sellainen terkka, jonka kanssa voit käynneillä jutella kunnolla! Vaikka meillä mies tietää ja ymmärtää kyllä omat ajatukseni, niin itse olen välillä mennyt neuvolaan yksin ihan sen takia, että saan ihan vapaasti puhallella asiat ulos. Ja kannattaa myös pyytää aikaa neuvolapsykologille, jos siltä tuntuu. Hyviä pointteja Jeniferillä! Kyllä me kaikki näistä myrskyistä selvitään, mutta aina välillä se vaatii vähän ylimääräistä tukea.

Jenifer, mulla ei poikkeuksellisesti ole raskausaikana flunssa kunnolla iskenyt nenään. Mutta ne öljysuihkeet ja nenäkannu on auttaneet lievempään tukkoisuuteen, jota on muuten varsinkin aamuisin. Ja välillä allergialääkkeet.

 

Tervetuloa Poppie! Tänne mahtuu Ja vau, miten tehokasta! Me täällä vaan pähkäillään, että pitäiskö se pinnasänky makkarin nurkassa ehkä viimeinkin koota No joo, kyllähän tässä hiljalleen valmista tulee.

Olen samaa mieltä, että teit Piinamiina tosi fiksusti. Toivottavasti sulla on myös sellainen terkka, jonka kanssa voit käynneillä jutella kunnolla! Vaikka meillä mies tietää ja ymmärtää kyllä omat ajatukseni, niin itse olen välillä mennyt neuvolaan yksin ihan sen takia, että saan ihan vapaasti puhallella asiat ulos. Ja kannattaa myös pyytää aikaa neuvolapsykologille, jos siltä tuntuu. Hyviä pointteja Jeniferillä! Kyllä me kaikki näistä myrskyistä selvitään, mutta aina välillä se vaatii vähän ylimääräistä tukea.

Jenifer, mulla ei poikkeuksellisesti ole raskausaikana flunssa kunnolla iskenyt nenään. Mutta ne öljysuihkeet ja nenäkannu on auttaneet lievempään tukkoisuuteen, jota on muuten varsinkin aamuisin. Ja välillä allergialääkkeet.

Meiän terkkari on kyllä hyvin empaattinen, muttei yhtään lässyttävä. Sellainen luotettava.

Miulla on nenän limakalvot olleet jo toista viikkoa kirkuvan punaiset. Välillä ne on aika aratkin. Ja ikenistä tulee verta joka kerta kun hampaita pesee.

 

Kiva kun tulee uusia tekstejä tänne tiuhaan Kurkkaan tänne useamman kerran päivän aikana. Johtunee varmaan, että mulla ei lähipiirissä ketään jonka kanssa kehtaisi koko ajan jutella vain tulevasta vauvasta ja ihastella jokaista vaatekappeletta ja voivotella oloja.. lähimmät kaverit kinnostuneita kyllä, mutta kenellekään sama tilanne ei ole ajankohtainen. Veljiemme vaimot ovat tukena lapsiasioissa, mutta ei olla muuten aina samoilla aaltopituuksilla ja uskon että kasvatustyylit eroavat toisistaan. Omaa äiti kiinnostaa kovasti voinnit ja hankinnat. Tietysti tuon oman armaan kanssa puhutaan meidän pienestä paljon. Mutta silti on kiva että on vain tälle höpinälle paikka.Miten teillä muilla?

 

Saanko mä liittyä tänne teidän joukkoon? Ensimmäistä lasta odotellaan ja ihan alussahan tää vasta on. Alkuun ajattelin että en intoile liikaa kun mitä tahansa voi tapahtua, mutta sitten päätin että hitto soikoon tää on ensimmäinen raskaus ja näitä tunteita ei koskaan saa takaisin. Eli nautitaan nyt sit täysillä!

 

Tervetuloo Maya! Ja onnea just oikee asenne! Kaikki menee hyvin kunnes toisin todistetaan.

 

Tervetuloa Maya! Intoile vaan, se ei ole mistään pois

Ihan niin kuin alkaisi flunssa helpottaa! Koputan tässä samalla puuta... Mutta toivotaan! Mulla olisi ensi viikolla ne vauvakutsut, ja olisi kyllä ottanut tosi kovasti päähän, jos olisi pitänyt perua oman sairastamisen vuoksi. Nykyään tulee ystäviä nähtyä tosi harvoin niin isolla porukalla - ja vielä kun muut ovat nähneet kovasti vaivaa ja osa vieraista tulee kauempaa. On myös kiva juhlia ihan näin aikuisten kesken, kun vielä voi

Nipsunen, näinhän se on Mulla on nyt onneksi samaan aikaan pari kaveria raskaana ja toiset pari vauvan kanssa kotona, ja se on kyllä tosi kiva. Aina tavatessa kyllä huomaa, että pari tuntia saattaa vierähtää ihan vaan raskaus- ja vauvajuttuja jutellessa. Mutta eipä heidänkään kanssaan ihan päivittäin sentään näitä juttuja puida, niin että täällä on kiva jutella! Täällä ei myöskään tarvitse yhtään miettiä, että mitä jos toisia ei yhtään raskausjutut kiinnosta, niin kuin lapsettomien kavereiden kanssa. Ja kyllähän ne omat ajatukset keskittyy yhä enemmän tähän raskauteen, mitä pidemmälle päästään.

Huoh, täytyy sanoa, että tämä beibi alkaa aika kivasti painaa sisäelimiä. Joka kerta, kun vaikka nousee makuulta, tulee hetkeksi tosi huono olo ja tuntuu siltä, kuin sisuskalut järjestyisivät uudestaan...

Minervan 32+2

 

Terveisiä nuhanenältä. Flunssa iski ja hyvin tukkoinen olo on. Meidän piti lähteä tänään reissuun, mutta sen sijaan rakentelen nenäliinapyramidia kotona. Mutta eipä auta. Erityisesti vauvan takia tuntuu tärkeältä levätä. Muutoin olisin varmaan vaan tropannut itseni "lähtökuntoon". Nyt tuntuu kuitenkin hyvältä tehdä aina se vaavin kannalta paras päätös. <3

Minervan,kiva kun sulla alkaa flunssa hellittää. Sitä on kyllä ainakin täälläpäin hurjasti liikkeellä.

Ootteko ajatelleet ottaa influenssarokotteen?

Maya, tervetuloa!

Puolivälin ohi on menty. Jee!

 

Nipsunen: Jäi kommentoimatta, että mulla aika samanlainen tilanne ettei lähipiirissä juurikaan ole vastaavassa tilanteessa olevia. Kiva että on tämä palsta! Luulen, että vauvan myötä myös tulee tutustuttua aivan uusiinkin ihmisiin, kun elämäntilanne yhdistää.

Mites teillä muilla, onko sukulaisia, joilta ennakoitte saavanne hoitoapua? Meillä ei ole. Ystävistä löytyy niitä, joilla lapsia, mutta heiltä ei juurikaan viitsi hoitoapua kysellä. Omin voimin siis mennään hyvin pitkälti ekat vuodet ainakin.

 

Samaa mietin tossa itsekkin, että on kiva kun on tälläinen mihin voi kirjoitella. Omassa kaveripiirissä on joitan lapsellisia ihmisiä ja sitten osa on sellaisia, jotka ei halua lapsia ollenkaan. Omat vanhempani menevät varmasti ihan sekaisin kun kuulevat uutisen. Vielä en ole halunnut heille kertoa

 

Toivottavasti sullakin, Jenifer, olo pian helpottaa!! Viime yö oli täällä ensimmäinen, kun en heräillyt kurkkukipuun, eli täällä vaikuttaa oikein hyvältä. Nyt tosiaan on kunnon flunssakausi. Bussissa pari päivää sitten teki mieli karjaista joka kerta jonkun yskiessä, että hihaan, yski hihaan! Töissä sitä tottuu neuvomaan joka tilanteessa Influenssarokotusta en ajatellut ottaa. Olen sairastanut influenssan tasan kerran, ja vaikka olikin aika kaamea kokemus, niin kun en nyt ole enää töissä enkä näin loppumetreillä varmaan ihan kauheasti muutenkaan muualla kuin kotona, niin aika huono tuuri saa olla, että tähän kohtaan iskee. Kop kop...

Meillä asuu miehen koko perhe tässä lähellä, ja sieltä nyt varmaan saa hoitoapua pyydettäessä. Omat sisarukset ovat aika kiireisiä, mutta auttavat varmasti, jos joku hätä tulee. Äiti asuu vähän kauempana, mutta on todella innoissaan tästä pienestä - muut lapsenlapset kun ovat jo isoja. Hän haluaa kovasti auttaa, ja alustavasti ollaan mietitty, että tulisi vaikka kerran viikossa päiväksi tänne meille. Itse saisin silloin nukkua tai käydä jumpassa tai mitä nyt sitten tarvitseekin tehdä, että jaksaa On ihan totta, että hankalammalta tuntuu apua kavereilta kysellä - mikä on vähän hassua, sillä siinäkin voisi hyvin vaikka vuorotella, ja ainakin itse auttaisin muita mielelläni.

 

Olipas tänne tullut paljon viestejä, kun oltiin jonkin aikaa reissussa! Luin kyllä kaikki, mutta en taida edes yrittää kommentoida kovin yksilöllisesti, koska näillä raskausaivoilla kuitenkin unohtaisin jotakin (tai ehkä n. puolet ). Mutta ainakin tervetuloa uusille täytyy sanoa!

Niin, viimeksi kun ihmettelin sitä oireettomuutta, niin tänään sitten oksensin kaksi kertaa, molemmat tietty julkisella paikalla. En tosin tiedä, olisiko voinut johtua reissupaikan juomavedestä, jossa oli pieni sivumaku, mutta toisaalta miehellä ei oikein ollut mitään oireita. Nyt olen onneksi saanut vähän jotakin pysymään sisällä, vaikka aika vetämätön olo onkin.

Ja kuulostaa kyllä muuten niin tutulta tuo, että yhtäkkinen muutos hirvittää. Toisaalta odotan jo nyt vauvan tuloa, mutta kyllähän se myös pelottaa, miten paljon kaikki sitten muuttuukaan. Ja tosiaan muuttuu oikeastaan jo nyt, kun ei yhtäkkiä pysty ja jaksakaan asioita samalla tavalla kuin on tottunut. Mutta, päivä kerrallaan mennään eteenpäin, ja yritän myös pysyä luottavaisena siihen, että saan läheisiltä tarvittaessa tukea.

Tsempit kaikille!

fabula 6+2

 

Olipas tänne tullut paljon viestejä, kun oltiin jonkin aikaa reissussa! Luin kyllä kaikki, mutta en taida edes yrittää kommentoida kovin yksilöllisesti, koska näillä raskausaivoilla kuitenkin unohtaisin jotakin (tai ehkä n. puolet ). Mutta ainakin tervetuloa uusille täytyy sanoa!

Niin, viimeksi kun ihmettelin sitä oireettomuutta, niin tänään sitten oksensin kaksi kertaa, molemmat tietty julkisella paikalla. En tosin tiedä, olisiko voinut johtua reissupaikan juomavedestä, jossa oli pieni sivumaku, mutta toisaalta miehellä ei oikein ollut mitään oireita. Nyt olen onneksi saanut vähän jotakin pysymään sisällä, vaikka aika vetämätön olo onkin.

Ja kuulostaa kyllä muuten niin tutulta tuo, että yhtäkkinen muutos hirvittää. Toisaalta odotan jo nyt vauvan tuloa, mutta kyllähän se myös pelottaa, miten paljon kaikki sitten muuttuukaan. Ja tosiaan muuttuu oikeastaan jo nyt, kun ei yhtäkkiä pysty ja jaksakaan asioita samalla tavalla kuin on tottunut. Mutta, päivä kerrallaan mennään eteenpäin, ja yritän myös pysyä luottavaisena siihen, että saan läheisiltä tarvittaessa tukea.

Tsempit kaikille!

fabula 6+2

Miekin luotan läheisiltä saatavaan tukeen käytännön asioissa. Vertaistukea kaipaan ehkä enemmän.

Oltiin eilen pippaloissa, joissa kerroin raskaudesta. Pääasiassa vastaanotto oli tosi positiivinen. Niissä bileissä oli kuitenkin ihmisiä, jotka mieheni on tuntenut tosi kauan. Varsinkin yhdestä nuoremmasta naisesta olen ollut ennenkin vähän mustis, koska mieheni on aina käyttäytynyt vähän eri tavalla tuota naista kohtaan. Nainen on vähän tyrkky ja tunkee itsensä vähän turhan lähelle miestäni (niillä on ollut joskus kauan sitten jotain sutinaa), miut tää nainen dissaa täysin. Ennen kuin tälle naiselle selvis et oon raskaana, ni kuviot oli samat vanhat tutut. Flirttailua ja lähentelyä. Sit kun sille kerroin ni tuntui se ottavan mieheeni vähän etäisyyttä. Ymmärsiköhän hän vihdoin jättää flirtit muille? En kyllä tiedä, mitä loppuillasta on tapahtunut, sillä mie lähdin kotiin nukkumaan jo kymmeneltä ja mies tuli vasta yön viimeisinä hetkinä kotiin. Mustasukkaisuus kuitenkin hulmahti yli moneen kertaan illan aikana, eikä se ole oikein kivaa.

Se kuitenkin oli mukavaa, että pääsi juttelemaan naisporukassa vauva-asioista ihan livenä. Se jotenkin auttoi valmistautumaan siihen mitä on tulossa. Olisi kivaa, jos mie saisin talvella vauvakutsut. Jotenkin mie kuitenkin luulen, etten mie sellaisia saa. En edes tiedä, kenelle voisin asiasta vinkata. Olisi niin kiva saada uudemman kerran tällaista vertaistukea. Tekee mielelle hyvää.

Pahoinvointi on täällä seurana edelleen. En oikein tiedä, mitä sitä söisi ja kuinka usein, ettei tämä olisi ihan jatkuvana vaivana.

Piinamiina ja Pulla 16+6

 

Mun lähes kaikilla kavereilla on lapsia, eri ikäisiä. Olen aika lailla ns. viimeisiä eikoisen saavia tässä vaiheessa eli lapsista pääsen kyllä puhumaan, jos huvittaa.

Olin sokerirasituksessa ja olen kuullut ainoastaan kauhutarinoita pelkästään siitä juomasta. No ensinnäkään sitä ei ollut mielestäni paljoa ja toisekseen se oli hyvää ja kolmanneksi meni hyvin alas, kun oli janokin. Ei pitäisi lukea nettijuttuja.

Pelkoja mulla ei pahemmin ole paitsi synnytystä kammoksun. Olisipa siitäkin kivusta liikkeellä lähinnä liioiteltuja juttuja mutta valitettavasti niin ei taida ihan olla Täytyy harkita pelkopolia...

Meidän poika on niin kiltti ja rauhallinen, oikein aamu-, ilta- ja yövirkkukin. Yöllä taas potkuroi mahassa muttei se paljon mun uniin vaikuta, kuitenkin ravaan vessassa jatkuvasti. Välillä en malttais millään, että saan jo tavata pienokaisen mutta odotellaan nyt vielä

Pitäisi ehkä liikkua enemmän, kun sujuu vielä suht hyvin. Painoa ei ole tullut kuin ehkä 2kg toistaiseksi - onneksi.

Hyvää sunnuntaita kaikille!

Poppie ja poika 26+4

 

Huoh..viikonloppu taas ohi ja aamulla töihin. työmotivaatio tällähetkellä erittäin alhainen. Vielä 10 viikkoa ja pidän vielä 3 lomapäivää johonkin väliin..
Minusta ois kans ihanaa jos joku lähimmistä ystävistä olis lapsellinen/raskaana! Mutta siis ei tarvitse omaa innostusta peitellä ja ovat hirmu onnellisia meidän puolesta. Mulla ei noita ystäviä oo kauheen montaa, kun kantapään kautta oon oppinu et keneen voi luottaa ja keneen ei. Mut näiden läheisimpien kanssa on koettu aikamoisia ja meitä ei suuretkaan asiat enään erilleen heilauta. Toivon että äippäkuviot toisi sitten uusiakin tuttavia elämään Meillä isovanhemmat asuvat n. tunnin ajomatkojen päässä, mutta aina valmiina auttamaan. Miehen sisarukset asuvat lähellä niin autetaan aina puolin ja toisin.
Täällä alkanut armoton iltariehuminen mahassa. Kun puolituntiakin meuhkaa pieni niin alkaa jo tuntumaan ikävältä.. mutta ihana kun liikkuu
Toivottavasti piinamiina naikkonen tajusi mennä nyt sitten viimein onnensa jostain muualta. En koe olevani kauhean mustis ja luotan mieheen ihan täysin, mutta jos oon yksin kotona ja hän poikien kanssa viihteellä niin hulmahtaa mustatsukat täälläkin...
Poppie mulla tiistaina toka rasitus. Mullakin meni helposti se eka mut olo töissä oli kyllä loppupäivän vähän alavireinen. Pitää pakata taas hyvät eväät mukaan.

Nipsunen 24+5

 

Huoh..viikonloppu taas ohi ja aamulla töihin. työmotivaatio tällähetkellä erittäin alhainen. Vielä 10 viikkoa ja pidän vielä 3 lomapäivää johonkin väliin..
Minusta ois kans ihanaa jos joku lähimmistä ystävistä olis lapsellinen/raskaana! Mutta siis ei tarvitse omaa innostusta peitellä ja ovat hirmu onnellisia meidän puolesta. Mulla ei noita ystäviä oo kauheen montaa, kun kantapään kautta oon oppinu et keneen voi luottaa ja keneen ei. Mut näiden läheisimpien kanssa on koettu aikamoisia ja meitä ei suuretkaan asiat enään erilleen heilauta. Toivon että äippäkuviot toisi sitten uusiakin tuttavia elämään Meillä isovanhemmat asuvat n. tunnin ajomatkojen päässä, mutta aina valmiina auttamaan. Miehen sisarukset asuvat lähellä niin autetaan aina puolin ja toisin.
Täällä alkanut armoton iltariehuminen mahassa. Kun puolituntiakin meuhkaa pieni niin alkaa jo tuntumaan ikävältä.. mutta ihana kun liikkuu
Toivottavasti piinamiina naikkonen tajusi mennä nyt sitten viimein onnensa jostain muualta. En koe olevani kauhean mustis ja luotan mieheen ihan täysin, mutta jos oon yksin kotona ja hän poikien kanssa viihteellä niin hulmahtaa mustatsukat täälläkin...
Poppie mulla tiistaina toka rasitus. Mullakin meni helposti se eka mut olo töissä oli kyllä loppupäivän vähän alavireinen. Pitää pakata taas hyvät eväät mukaan.

Nipsunen 24+5

Miullakin läheisiä ystäviä on vain pari. Tässä raskauden / yrittämisen aikana kun vähistäkin kavereista kaikkoontui osa, niin nyt on jäljellä ne ns. todelliset tapaukset. Iän karttuessa seurapiiri karisi ympäriltä samaa tahtia kun alkoi löytää omaa tietään ja viime vuosina oman unelman toteutumisen takia jouduin jättämään monen ihmisen mielipiteet omaan arvoonsa. Siinähän ne ihmiset onkin vähentyneet. Onneksi uusia tulee aina tilalle, mutta harva on tässä elämäntilanteessa.

Mutta mutta, nyt on vihdoin ratkennut miun iänikuinen housuongelma. Kävin ostamassa puoli metriä resorikangasta ja tänään istuin ja katselin kun ihana tätini muokkasi vanhoista ja rakkaista housuistani äitiyspöksyt. Seuraavat muokattavat housut onkin jo katsottu valmiiksi. Oli niin ihana tunne vaihtaa lainahöyhenet omiin tuttuihin housuihin! Prismasta kävin viikolla ostamassa bambukuituisia pehmeitä ja korkeavyötäröisiä alushousuja useamman parin. Niiden luulisin menevän vielä pitkään ja ne ei oikeasti paina mistään. Tuntui kuin hartioilta olisi pudonnut kivikuorma, kun vaateasia ratkesi ennen kuin lainahousut olivat kuluneet puhki ja syyskylmät alkoivat.

Kerroin päivällä miehelleni, miten ikävältä tuntui tuon naikkosen lähentelyt. Mieskin oli kai hoksannut saman (oon tästä aiemminkin maininnut) ja kun jonkun kuvan näin, jossa samassa kuvassa oli sekä mieheni että tämä naikkonen, niin mukavasti mieheni kuvassa kiemurteli naikkosesta kauemmas. That's my man! Se on vain liian kiltti sanoakseen suoraan.

4 kk töitä jäljellä, josta reilu viikko menee etelän matkalla. Jei!

Piinamiina ja Pulla, vielä hetken 16+6

 

Poppie, ei se sokerirasitus tosiaan mikään kauhea ollut! Tai siis äklöähän se liuos on, mutta onneksi sitä ei ollut kauheasti. Ikävintä itselle oli se verikokeiden ottaminen, kun toinen kerta samasta kädestä ei mennytkään enää kovin iisisti... Kotiin lähtiessä oli molemmat kyynärtaipeet aika kunnioitettavissa kääreissä

Moni ystävä mullakin on hankkinut lapset jo aikoja sitten - koululaiset alkavat olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Onneksi on myös tällaisia "myöhäisheränneitä" - pitkään opiskelleita, uraa tehneitä tai muuten vain asiaa pidempään tuumineita. Vauvakutsujen vieraslistaa tehdessä oli kiva huomata, että onhan näitä ihania naisia paljon elämässä, äitejä ja lapsettomia, vaikka osa tietysti on paljon läheisempiä kuin toiset. Ikävää on lähinnä se, että kaksi tosi hyvää ystävääni, sellaiset oikein samalla aaltopituudella olijat, asuu niin toisella puolella maata, etteivät todellakaan pääse tulemaan. Viihdyn kyllä paljon ihan itsekseni ja onhan noita kavereita, mutta noita sielunsiskoja kaipaan kovasti!

Täällä on muuten tänään oltu todella tehokkaita! Nyt on viimeinkin se pinnasänky koottu, vaunut käyttökunnossa, kylppäri pesty, keittiö siivottu ja mitähän vielä! Itse tein aivan murto-osan, mutta vanhemmat tulivat päiväksi auttamaan kun tiesivät, että en tosiaan ihan kauheasti voi mitään nostella tai kyykistellä.

Mahtavaa, että Piinamiinan vaatepulmat on ratkaistu! Itse kävin tosiaan tässä joku päivä ostamassa imetyspaitoja ja yhden imetysmekon kun tajusin, että niitähän kohta tarvitsee... Ovat sen mallisia, että sopivat nytkin päälle, eli siinä ratkesi samalla syysvaateongelma

Minervan 32+4

 

Piinamiina saako udella, että mihinkä oot lähössä reissuun? Me tykätään reissata jos talous ja lomat antavat myöten.
Minervan on ollu tehokkaana Mulla iskee välillä senmosia nyt siivotaan kaapit,saunat ym. että olis siistiä ja puhdasta, vaikka ehtii likaantua vielä moneen kertaan Välillä on päässy itku kun koti on omasta mielestä liian sotkuinen, että miten tänne vauva mahtuu. Töissä naiset lohduttelevat että se pesänrakennusvietti kuuluu asiaan. Alotin myös kesällä virkkaamaan peittoa vauvalle ja yleensä en tee mitään käsitöitä.
Sit oon ajautunu palstalle missä puhutaan kätkythälyttimistä. En oikeen tiedä mitä niistä ajatella. Oletteko törmänneet moisiin?

Nipsunen 25

 

Piinamiina saako udella, että mihinkä oot lähössä reissuun? Me tykätään reissata jos talous ja lomat antavat myöten.
Minervan on ollu tehokkaana Mulla iskee välillä senmosia nyt siivotaan kaapit,saunat ym. että olis siistiä ja puhdasta, vaikka ehtii likaantua vielä moneen kertaan Välillä on päässy itku kun koti on omasta mielestä liian sotkuinen, että miten tänne vauva mahtuu. Töissä naiset lohduttelevat että se pesänrakennusvietti kuuluu asiaan. Alotin myös kesällä virkkaamaan peittoa vauvalle ja yleensä en tee mitään käsitöitä.
Sit oon ajautunu palstalle missä puhutaan kätkythälyttimistä. En oikeen tiedä mitä niistä ajatella. Oletteko törmänneet moisiin?

Nipsunen 25

Kroatiaan mennään. Sattui keväällä edullinen pakettimatkatarjous kohdalle. Muuten tuskin olisi tullut lähdettyä.

 

Ah, ihanaa kun Piinamiina pääset reissuun!

Hmmm, mä olen joskus myös lukenut noista kätkythälyttimistä. Kai niistä tavallaan voi saada itselle vähän mielenrauhaa, jos kovin stressaa aiheesta, mutta, öh, tätä on nyt aika ikävä sanoa, mutta jos olen ymmärtänyt oikein, niin kätkytkuoleman kohdatessa ei kai yleensä elvytys taida auttaa. Huh, tässä tulee kyllä mieleen, että kai tämä vanhemmuus tuo mukanaan aina uusia huolenaiheita, ja niiden kanssa vaan täytyy jotenkin oppia elämään.

Ja vähän hilpeämpiin aiheisiin... Joo, nyt on tosiaan tullut vähän vauhtia tähän meidän valmistautumiseen, kun viikot tikittävät kovaa vauhtia eteenpäin! Ei varsinaisesti ole mikään pesänrakennusvietti päällä edelleenkään, vaan ihan vain on tajuntaan iskeytynyt ajatus siitä, että kohta meitä asuu täällä kahden sijasta kolme - ja siinä vaiheessa ei ehkä huvita alkaa pestä turvakaukalon kankaita ja koota sänkyä Tänään onkin sitten pesty maailman pienintä pyykkiä konekaupalla, huomenna jatkuu...

Nyt on täällä vauvakutsut juhlittu, ja oli kyllä hauskaa! Kymmenisen ystävää oli mukana juhlimassa, ruoka oli hyvää, lahjat ihania (vaikka sanoin kyllä etukäteen, ettei tarvitse tuoda lahjoja - välillä nimittäin meinaa itsellä mennä hermo, kun on tapana ostaa lahjoja ensin kun kuulee jonkun olevan raskaana, sitten vauvakutsuille, seuraavaksi kun vauva syntyy ja parhaassa tapauksessa vielä ristiäisiinkin...) ja ohjelma hauskaa Jäi kyllä tosi hyvä mieli! Varsinkin kun on nyt muuten vähän ärsyttänyt tämä oma epämukava olo, niin oli ihanan virkistävää vaihtelua.

Minervan 32+6, ihan kohta vaihtuu taas viikko

 

Oi piinamiina, kroatia on varmasti todella kaunis! Se on minullakin haaveissa. Me oltiin miehen kanssa alkuvuodesta Meksikossa. Seuraava kohde ehkä lähempää ja panostetaan viihtyisään allasalueeseen, jossa voi sitten pienen kanssa polskia jahka rahaa taas on sen verran...
Toivottavasti en nyt kätkythälyytin puheilla kenellekään heretellyt pelkoja. Näin Minervan minäkin oon ymmärtäny, että sitten ei oikeen hälytkään enää auta. Päätin olla miettimättä koko asiaa. Sinun juhlat kuulosti mukaville Taas miulla päivän kysymys teille muille ootteko te hankkineet/hankkimassa tulevalla isälle jotain "isyyspakkausta? Nyt kun tätä kirjoitin niin mietin että puhuttiinko tästä täällä jo aiemmin Huomaan että muisti ei oo viimeaikoina ollu ihan sieltä terävimmästä päästä. Töissä sanoivat että ei se enää syntymänkään jälkeen enää palaudu
Nipsunen 25+1

 

Oi, Kroatia! Olen ollut siellä parikin kertaa lomalla ja voin kyllä suositella. Ja jos seikkailuhenkeä löytyy niin autonvuokrauskin on kiva juttu. Yhdellä reissulla kierrettiin vähän naapurimaitakin.

Minervanin vauvakutsut kuulostaa menneen hyvin.

Isyyspakkausta en ajatellut tehdä. Hankintoja sen sijaan vauvalle olen pikkuhiljaa alkanut tehdä. Isot asiat, kuten rattaat, on ostamatta. Vaatteita lähinnä tullut haalittua. Onhan tässä aikaa. Ajasta puheenollen, välillä aika tuntuu niin matelevan... Tavallaan päivät menee nopeastikin, mutta tiedätte varmaan mitä tarkoitan.

 

Ei muistaakseni ole puhuttu isyyspakkauksesta, koska ei ole käynyt ajatus mielessäkään ennen tätä. Voisihan se kyllä olla ihan kiva idea! Tosin kukakohan kokoaisi sellaisen äitiyspakkauksen, joka olisi oikeasti äitiä varten... Jotain mukavaa voisi ainakin miehelle ostaa, jos ei mitään suurta jaksa alkaa koota.

Tuo aika on kyllä todella suhteellinen asia. Alussa se mateli, ja nyt tuntuu, että viikot menevät ihan älytöntä vauhtia. Ja viime aikoina olen itse herännyt siihen, etten vieläkään oikein hahmota tätä elämänmuutosta. Kaikki alkaa olla melko valmista vauvaa varten ja tuossa hän sydämen alla potkii kaikki päivät, mutta ajatus siitä oikeasta syntyvästä lapsesta on silti jotenkin epätodellinen. Olen välillä huomannut ajattelevani, että sitten kun raskausaika on ohitse ja kaikki palaa ennalleen... eikun hetkinen, eihän se enää koskaan palaa

Minervan 33+1

 

Ajettelin sitä "isyyspakkausta" semmoiseksi jossa olis jotain mitkä tää meidän tuleva isukki kokis sit hänen ja vauvan jutuiksi. Koen että ite oon etuoikeutettu kun saan viettää pienen kanssa päivät. Mies vielä opiskelee iltaisin töiden päälle etänä ni tahdon et sit kaikesta kiireestä huolimatta olis sit niiden kahden ihan omia juttuja. Ja tahtoisin antaa sen Isänpäivänä,vaikka vauva vielä majailee vatsassa, niin jos tässä isänpäivässä olis jo aihetta juhlaan. Mieheni ei mennä vuosina ole kyseistä juhlaa ole enää päässyt nimittäin juhlimaan..
Nopeasti nää viikot tuntuu kuluvan kun taas on huomisen jälkeen 1 työviikko taputeltu.
Minervan tota synnytyksen jälkeistä aikaa on kyllä vaikee hahmottaa. Että enään ei olla vaan me kaks ja vähän hirvittää. Mutta sit taas kohta oottaa et olispa joulukuu.

Nipsunen 25+2

 

Hei kaikki! Voisin liittyä tänne mukaan. Kirjottelin aiemmin pitkään tuolla 3-kymppisissä vauvakuumeen puolella. Täytän pian 29 ja mieheni kanssa täällä esikoista viimein varrotaan. Me alettiin yrittämään loppuvuodesta -14. Helmikuussa alkoi hoidot julkisella puolella ja missään vaiheessa ei mitään syytä lapsettomuudelle kummastakaan löytynyt. Hoidot alkoi nopealla tahdilla, talvella ja keväällä tehtiin kolme inseminaatiota ja sitten touko-kesäkuussa ensimmäinen ivf. Hoito oli aika rankka. Soluja saatiin vain kolme, koska ovulaatio oli ehtinyt tapahtumaan ennen punktiota. Soluista yksi oli kypsä, hedelmöittyi ja siirrettiin ja suureksi yllätykseksi siitä vajaat kaksi viikkoa eteenpäin testi näytti kuin näyttikin positiivista! Kyllä sitä oli tosi vaikeaa uskoa todeksi.

Nyt viikkoja on 14+2. Varhaisultrassa ja nt-ultrassa ollaan käyty vauvaa ihastelemassa. Dopplerilla ollaan myös sydänääniä kuunneltu La olisi 27.2. Maha on plumpsahtanut silleen näkyviin, että aika selvältä vauvamahalta näyttää. Äitiysleggareita oon käyttänyt jo parisen viikkoa, kun kaikki muut painaa ikävästi mahaa. Pahoinvointi on ollut mulla tosi kovaa, viitisen viikkoa tuli saikullakin oltua, kun oksentelin pitkin päivää ja välillä yölläkin. Onneksi niinä aikoina, kun pahoinvointi oli kovinta, oli yleensä iltaisin vähän parempi olo ja syömiset pysyi paremmin sisällä. Närästänyt on myös, se alkoi jo pari päivää ennen testin tekemistä. Tänään taisin tuntea vauvan liikkeetkin ensimmäistä kertaa, ainakaan koskaan ennen ei ole sellaista mahassa tuntunut.

Tilulilulle isot onnittelut pienokaisista! Olen täällä taustalla sun kuulumisia käynyt lukemassa. Ihanilta kuulosti nuo kuulumiset mitä kerroit.

Tsemppiä kaikille ketkä täällä on nyt ihan loppuraskaudessa, en oo aivan vielä ihan hahmottanut koko porukkaa ketkä kirjottelee. Jatkan täällä lueskelemista.

Mustikk4 ja Kirppu 14+2

 

Mustikk4, kiva kuulla siusta! Miulla on LA 6.2. ja pahoinvointi jyllää tosi kovana. Viikonloppuna yritän tasata oloa niin että sais flunssan hoidettua pois ja ruoan kestämään sisällä. Juomat kestää sisällä, kun ei liikaa yritä kerralla juoda.

Mietin tässä jo, että pitäisiköhän ruveta katsomaan vuoroin Gilmoren tyttöjä ja How I met your motheria Netflixistä. Jotainhan tekemistä sitä on keksittävä. Myös kännykkäpelit on aika kova juttu.