Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
**3-kYMPPISET ENSIKERTALAISET, vol.4**
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="kuumetta, post: 14056638, member: 19404"]</p><p>Hei</p><p></p><p>Tirlittan ja Lumikeiju, kiitos lämpimistä ajatuksistanne.</p><p></p><p>Tirlittan, kuulostaa aika tutulle tuo, mitä kirjoitit. Meillä mies ottaa aika raskaasti aina kuukautisten alun, usein sulkeutuu ja muuttuu hiljaiseksi. Tosin aika usein olemme myös puhuneet tunteistamme, tai enemmänkin siitä, mitä nyt sitten seuraavaksi. Alussa jaksoimme puhua enemmän, nykyään yleensä emme. Kumpikaan.</p><p></p><p>Miehet ja naiset taitavat muutenkin kokea asioita eri tavalla. Kun sain nauttia ne neljä vuorokautta raskaudestani, meillä tuli miehen kanssa jo riitaakin- minä olin kuvitellut niin miljoona kertaa mielessäni, minkälaista meillä on sitten, kun viimein saamme plussan. Olin kai vähän pettynyt meidän kummankin hillittyyn, laimeaan, varovaiseen iloon. Emme uskaltaneet riemuita niin kuin aina kuvittelin. Minua ahdisti, etten osannut iloita täysillä. Oma ahdistukseni nosti pintaan myös sellaisia tunteita, jotka luulin käyneeni läpi jo seurustelun parina ensimmäisenä vuotena (silloin kävin ne läpi melko voimakkaasti tunteella). Aloin taas surra sitä, että mies on kokenut plussaamisen ja lapsen odotuksen jo jonkun muun kanssa. Itsesäälissäni heitin ilmaan ajatuksen, että eihän kolmas kerta taida enää edes tuntua samalta kuin ensimmäinen.. Siitä saimme mojovan riidan (hyvin harvinaista meillä ), sillä mies pahastui ihan hirveästi siitä, että edes kysyn sellaista. Hän oli todella loukkaantunut. Oikeasti en edes itse ajatellut niin, kunhan lietsoin itsesääliäni kateuksissani. Onneksi riita selvitettiin saman tien. Mies totesi tuolloin jutellessamme, että vaikka hän onkin ihan kauhean iloinen siitä, että viimeinkin onnistuimme, niin hänestä tuntuu, että miehet eivät kuitenkaan voi koskaan kokea raskautta yhtä todellisesti ja vahvasti kuin nainen, joka tuntee muutokset kehossaan- mies sanoi, että miehille asia konkretisoituu hänen uskoakseen todella vasta sitten, kun lapsi on syntynyt. Kuulostaa näin kirjoitettuna vähän kylmälle, mutta ymmärrän hyvin, mitä mies tarkoitti- ja tavallaan se jotenkin helpotti minun oloani.</p><p></p><p>Ainakin se hyöty tästä lapsettomuudesta ja hoidoista on, ettei todellakaan tarvitse hetkeäkään, synkimpinäkään hetkinä, miettiä, haluaako mies lasta yhtä paljon kuin minä. Jotain hyvää tässäkin. Vaikka en kai minä muutenkaan epäilisi, hänestä näkee kyllä, miten kovasti hän haluaa lapsen minun kanssani.</p><p></p><p>Sunnuntaina aloimme varovaisesti iloita jo ääneekin raskaudesta- uskalsin jopa varovasti suunnitella jotain (sitten syksyllä käyn vauvan kanssa kävelyllä sielläjasiellä, jopa ristiäispäivää jo ajattelin..). Ja iltapäivällä Nuuksiossa vessassa käydessäni huomasin pikkuisen ruskeaa. Huoli alkoi siitä. Kunnon verenvuoto alkoi maanantaina, kun tulin töistä kotiin. Siinä oli varmaan jotain kohtalon johdatusta mukana, sillä minun piti mennä suoraan töistä jouluostoksille, mutta käsilaukkuni jäi kotiin ja jouduin tulla sitä hakemaan. Muuten olisin huomannut keskenmenon kaupungilla.</p><p></p><p>Vaikka henkisesti olin tavallaan varautunut keskenmenoon, tavallaan en ollut. Enkä tiennyt, miten silloin pitää toimia. Soittelin maanantaina ensin miehelle paniikkipuhelun, sitten asiallisesti Naistenklinikalle (ohjasivat Kättärille, mutta vain, jos en pärjää vuodon kanssa tai jos tulen tosi kipeäksi) ja Väestöliittoon (odottele ja katsele vielä, loppuviikosta voit tulla mittauttamaan HCG-arvon uudelleen). </p><p></p><p>Seuraavana päivänä menin töihin normaalisti ja soitin sieltä työterveyshuoltoon (tyly vastaus: soita terveysasemalle, me emme hoida tällaisia- ja puhelu poikki) ja terveysasemalle (tylyhkö vastaaja sanoi, että jos tulen kipeäksi, kannattaa tulla päivystykseen. Veren HCG-arvoa eivät kuulemma mittaa, ainoa raskaustesti on että joko on tai ei ole raskaana. Neuvoi vielä soittamaan terveydenhoitajalle ja antoi soittoajan.). Samana päivänä läksin räntäsateessa kaupunkiin töiden jälkeen ostamaan verhoa (olinkohan shokissa tai jotain, mutta ajattelin jatkaa elämääni kuin mitään ei olisi tapahtunut) mutta soitin sitten kuitenkin vielä oman terveysasemani terveydenhoitajalle. Juttelin hänen kanssaan puhelimessa seisoen porttikongissa... Hän oli erittäin ihana ihminen, sympaattinen kuin mikä. Hän kehotti minua käymään varmuuden vuoksi saman tien Kätilöopistolla. Menin, ja pääsin aika nopeasti juttelemaan päivystävän kätilön kanssa. Hän hiukan ihmeteli, miksi olen siellä, ja kertoi nätisti, että ymmärränhän, että mitään ei voida nyt tehdä- ei tutkia eikä estää tapahtuvaa. Tiesin toki sen, mutta halusin varmistuksen, että mitään ei tarvitse tehdäkään. Mies etenkin oli edellispäivänä huolissaan ja sitä mieltä, että pitäisi käydä lääkärissä. Kätilön kanssa puhuminen helpotti, kun sain varmuuden, että keskenmenon tullessa ei tarvitse tehdä muuta kuin odottaa ja mennä päivystykseen, jos tulee kovin kipeäksi. Vaarana on kohtutulehdus. Sitä en tiennyt aiemmin.</p><p></p><p>Keksiviikkona olin räntäsateessa, kesken keskenmenon, jouluostoksilla. Kokemus, jota en suosittele muille. </p><p></p><p>Ilmoitin Väestöliittoon, että kesken meni, ja kävin silloin loppuviikosta kontrolliverikokeessa. Laskussahan ne arvot olivat. Tavallaan tuntui julmalle, tavallaan reilulle, saada piste siihen tarinaan.</p><p></p><p>Kävin ultrassa viime viikolla ja sain ohjeen tehdä vielä herkän raskaustestin kotona. Tein tänään, vetkutettuani sitä päiväkausia. Negatiivinenhan tuo oli. Ehdin jo toivoa luomuihmettä- ja pelätä kohdunulkoista (sekin mahdollisuus kuulemma olisi). No, uutta kohti vain..</p><p></p><p>Otin ison askeleen keskenmenoa seuraavana päivänä. Kysyttyäni mieheni mielipidettä kerroin lapsettomuudesta ja hoidoista yhdelle työkavereistani. Istuimme esimiehen huoneessa kaksistaan suljetun oven takana tunnin ja puhuimme. En aio kertoa muille. Valitisin tämän työkaverin siksi, että hän ei uskoakseni ole "lipsauttelija". Lisäksi hän on itsekin yrittänyt omia (jo aikuisia) lapsiaan 7 vuoden ajan. Hänellä auttoi aikoinaan leikkaus. Tunuu hyvälle, kun joku tietää. Ja tuntuu paljon helpommalta järjestää töistä lähtö, kun edes yksi tietää, miksi minun täytyy lähteä.</p><p></p><p>Huh, sanat ryöppysivät. Minun piti varmaan saada tämä kaikki ulos itsestäni.</p><p></p><p>Ihanaa sunnuntaita kaikille!</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="kuumetta, post: 14056638, member: 19404"] Hei Tirlittan ja Lumikeiju, kiitos lämpimistä ajatuksistanne. Tirlittan, kuulostaa aika tutulle tuo, mitä kirjoitit. Meillä mies ottaa aika raskaasti aina kuukautisten alun, usein sulkeutuu ja muuttuu hiljaiseksi. Tosin aika usein olemme myös puhuneet tunteistamme, tai enemmänkin siitä, mitä nyt sitten seuraavaksi. Alussa jaksoimme puhua enemmän, nykyään yleensä emme. Kumpikaan. Miehet ja naiset taitavat muutenkin kokea asioita eri tavalla. Kun sain nauttia ne neljä vuorokautta raskaudestani, meillä tuli miehen kanssa jo riitaakin- minä olin kuvitellut niin miljoona kertaa mielessäni, minkälaista meillä on sitten, kun viimein saamme plussan. Olin kai vähän pettynyt meidän kummankin hillittyyn, laimeaan, varovaiseen iloon. Emme uskaltaneet riemuita niin kuin aina kuvittelin. Minua ahdisti, etten osannut iloita täysillä. Oma ahdistukseni nosti pintaan myös sellaisia tunteita, jotka luulin käyneeni läpi jo seurustelun parina ensimmäisenä vuotena (silloin kävin ne läpi melko voimakkaasti tunteella). Aloin taas surra sitä, että mies on kokenut plussaamisen ja lapsen odotuksen jo jonkun muun kanssa. Itsesäälissäni heitin ilmaan ajatuksen, että eihän kolmas kerta taida enää edes tuntua samalta kuin ensimmäinen.. Siitä saimme mojovan riidan (hyvin harvinaista meillä ), sillä mies pahastui ihan hirveästi siitä, että edes kysyn sellaista. Hän oli todella loukkaantunut. Oikeasti en edes itse ajatellut niin, kunhan lietsoin itsesääliäni kateuksissani. Onneksi riita selvitettiin saman tien. Mies totesi tuolloin jutellessamme, että vaikka hän onkin ihan kauhean iloinen siitä, että viimeinkin onnistuimme, niin hänestä tuntuu, että miehet eivät kuitenkaan voi koskaan kokea raskautta yhtä todellisesti ja vahvasti kuin nainen, joka tuntee muutokset kehossaan- mies sanoi, että miehille asia konkretisoituu hänen uskoakseen todella vasta sitten, kun lapsi on syntynyt. Kuulostaa näin kirjoitettuna vähän kylmälle, mutta ymmärrän hyvin, mitä mies tarkoitti- ja tavallaan se jotenkin helpotti minun oloani. Ainakin se hyöty tästä lapsettomuudesta ja hoidoista on, ettei todellakaan tarvitse hetkeäkään, synkimpinäkään hetkinä, miettiä, haluaako mies lasta yhtä paljon kuin minä. Jotain hyvää tässäkin. Vaikka en kai minä muutenkaan epäilisi, hänestä näkee kyllä, miten kovasti hän haluaa lapsen minun kanssani. Sunnuntaina aloimme varovaisesti iloita jo ääneekin raskaudesta- uskalsin jopa varovasti suunnitella jotain (sitten syksyllä käyn vauvan kanssa kävelyllä sielläjasiellä, jopa ristiäispäivää jo ajattelin..). Ja iltapäivällä Nuuksiossa vessassa käydessäni huomasin pikkuisen ruskeaa. Huoli alkoi siitä. Kunnon verenvuoto alkoi maanantaina, kun tulin töistä kotiin. Siinä oli varmaan jotain kohtalon johdatusta mukana, sillä minun piti mennä suoraan töistä jouluostoksille, mutta käsilaukkuni jäi kotiin ja jouduin tulla sitä hakemaan. Muuten olisin huomannut keskenmenon kaupungilla. Vaikka henkisesti olin tavallaan varautunut keskenmenoon, tavallaan en ollut. Enkä tiennyt, miten silloin pitää toimia. Soittelin maanantaina ensin miehelle paniikkipuhelun, sitten asiallisesti Naistenklinikalle (ohjasivat Kättärille, mutta vain, jos en pärjää vuodon kanssa tai jos tulen tosi kipeäksi) ja Väestöliittoon (odottele ja katsele vielä, loppuviikosta voit tulla mittauttamaan HCG-arvon uudelleen). Seuraavana päivänä menin töihin normaalisti ja soitin sieltä työterveyshuoltoon (tyly vastaus: soita terveysasemalle, me emme hoida tällaisia- ja puhelu poikki) ja terveysasemalle (tylyhkö vastaaja sanoi, että jos tulen kipeäksi, kannattaa tulla päivystykseen. Veren HCG-arvoa eivät kuulemma mittaa, ainoa raskaustesti on että joko on tai ei ole raskaana. Neuvoi vielä soittamaan terveydenhoitajalle ja antoi soittoajan.). Samana päivänä läksin räntäsateessa kaupunkiin töiden jälkeen ostamaan verhoa (olinkohan shokissa tai jotain, mutta ajattelin jatkaa elämääni kuin mitään ei olisi tapahtunut) mutta soitin sitten kuitenkin vielä oman terveysasemani terveydenhoitajalle. Juttelin hänen kanssaan puhelimessa seisoen porttikongissa... Hän oli erittäin ihana ihminen, sympaattinen kuin mikä. Hän kehotti minua käymään varmuuden vuoksi saman tien Kätilöopistolla. Menin, ja pääsin aika nopeasti juttelemaan päivystävän kätilön kanssa. Hän hiukan ihmeteli, miksi olen siellä, ja kertoi nätisti, että ymmärränhän, että mitään ei voida nyt tehdä- ei tutkia eikä estää tapahtuvaa. Tiesin toki sen, mutta halusin varmistuksen, että mitään ei tarvitse tehdäkään. Mies etenkin oli edellispäivänä huolissaan ja sitä mieltä, että pitäisi käydä lääkärissä. Kätilön kanssa puhuminen helpotti, kun sain varmuuden, että keskenmenon tullessa ei tarvitse tehdä muuta kuin odottaa ja mennä päivystykseen, jos tulee kovin kipeäksi. Vaarana on kohtutulehdus. Sitä en tiennyt aiemmin. Keksiviikkona olin räntäsateessa, kesken keskenmenon, jouluostoksilla. Kokemus, jota en suosittele muille. Ilmoitin Väestöliittoon, että kesken meni, ja kävin silloin loppuviikosta kontrolliverikokeessa. Laskussahan ne arvot olivat. Tavallaan tuntui julmalle, tavallaan reilulle, saada piste siihen tarinaan. Kävin ultrassa viime viikolla ja sain ohjeen tehdä vielä herkän raskaustestin kotona. Tein tänään, vetkutettuani sitä päiväkausia. Negatiivinenhan tuo oli. Ehdin jo toivoa luomuihmettä- ja pelätä kohdunulkoista (sekin mahdollisuus kuulemma olisi). No, uutta kohti vain.. Otin ison askeleen keskenmenoa seuraavana päivänä. Kysyttyäni mieheni mielipidettä kerroin lapsettomuudesta ja hoidoista yhdelle työkavereistani. Istuimme esimiehen huoneessa kaksistaan suljetun oven takana tunnin ja puhuimme. En aio kertoa muille. Valitisin tämän työkaverin siksi, että hän ei uskoakseni ole "lipsauttelija". Lisäksi hän on itsekin yrittänyt omia (jo aikuisia) lapsiaan 7 vuoden ajan. Hänellä auttoi aikoinaan leikkaus. Tunuu hyvälle, kun joku tietää. Ja tuntuu paljon helpommalta järjestää töistä lähtö, kun edes yksi tietää, miksi minun täytyy lähteä. Huh, sanat ryöppysivät. Minun piti varmaan saada tämä kaikki ulos itsestäni. Ihanaa sunnuntaita kaikille! [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa SISILISKO?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Eikö kukaan näe ongelmaa siinä että kilttilän naapuri pitää villikissalaumaa joka on nyt nääntymässä?
Tänään 12:15
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Kilttilän kotitarveviljely toimii kyllä varsin hyvin
Tänään 12:06
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Kilttimies salakaatoi peuran aamulla 🤫
Tänään 11:45
vierailija
11 Viestiä
Aihe vapaa
4.
"Nykyisten 50–60-vuotiaiden suomalaisten elämä mullistuu seuraavan kymmenen vuoden kuluessa, arvioi Varman toimitusjohtaja Risto Murto."
Tänään 11:18
vierailija
15 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Marin hankki Ukrainalle ensimmäiset hävittäjät
Tänään 10:33
vierailija
12 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Miten talvisota olisi mennyt, jos porvarit olisivat saaneet estettyä maan puolustamisen raatteentiellä?
Tänään 10:16
vierailija
13 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Ei tänäänkään tuulivoimaa...
Tänään 09:41
vierailija
10 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Surullinen tarina siitä miten huonosti vasemmistolainen valtio kohtelee omia kansalaisiaan
Tänään 08:44
vierailija
16 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Asiantuntijoiden mielestä tyttöviisikko mokasi isosti säätäessään suostumukseen perustuvan raiskauslain
Started by vierailija
Tänään 08:33
Luettu: 129
Aihe vapaa
2.
"Nykyisten 50–60-vuotiaiden suomalaisten elämä mullistuu seuraavan kymmenen vuoden kuluessa, arvioi Varman toimitusjohtaja Risto Murto."
Started by vierailija
Tänään 11:18
Luettu: 125
Aihe vapaa
3.
Surullinen tarina siitä miten huonosti vasemmistolainen valtio kohtelee omia kansalaisiaan
Started by vierailija
Tänään 08:44
Luettu: 118
Aihe vapaa
4.
Miten talvisota olisi mennyt, jos porvarit olisivat saaneet estettyä maan puolustamisen raatteentiellä?
Started by vierailija
Tänään 10:16
Luettu: 80
Aihe vapaa
5.
Saksassa on tänään osavaltiovaalit: oikeisto voittaa ja vasemmisto häviää kertoo ennusteet
Started by vierailija
Tänään 08:16
Luettu: 76
Aihe vapaa
6.
Marin hankki Ukrainalle ensimmäiset hävittäjät
Started by vierailija
Tänään 10:33
Luettu: 75
Aihe vapaa
7.
Mene kc ja tuo jotain takaisin
Started by vierailija
Tänään 00:27
Luettu: 73
Aihe vapaa
8.
Ei tänäänkään tuulivoimaa...
Started by vierailija
Tänään 09:41
Luettu: 67
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Asiantuntijoiden mielestä tyttöviisikko mokasi isosti säätäessään suostumukseen perustuvan raiskauslain
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
2.
Onnenarpa ja Janne Antin
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
3.
RELAATIO 1040 - IB
Latest: vierailija
5 min sitten
Aihe vapaa
4.
K/B-komposti
Latest: vierailija
5 min sitten
Aihe vapaa
5.
Kilttimies salakaatoi peuran aamulla 🤫
Latest: vierailija
11 min sitten
Aihe vapaa
6.
Luovutettu munasoluhoito, vol. 2
Latest: A@muAurinko
12 min sitten
Lapsen saaminen
7.
Tanskan sosiaalidemokraattista puoluetta edustava pääministeri tiukentaa entisestäänkin maahanmuuttopolitiikkaa
Latest: vierailija
16 min sitten
Aihe vapaa
8.
Lidlin vaipat
Latest: vierailija
20 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
**3-kYMPPISET ENSIKERTALAISET, vol.4**
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu