*** 3-kymppiset ensikertalaiset, vol.10 ***

Jännät paikat Metsäläinen
Tikrukin pääsee jännäilemään. Kivakiva. Ehkäpä se loma on oikeasti vienyt oireet ja stressit mielestä.
Tääl ootellaan viel menkkoja. Eli hävisin siis vetoni itseäni vastaan. Mietin, et jos mulla ei ollukaan ovista tai sit se oli kuitenkin myöhemmin. Testihän siis näytti plussaa 2viikkoo sitten ja illalla oli nippailut, joita luulin ovikseksi (vaikka tuolta oikeelta en yleensä tunne ovista) Tosta koko oviksesta jäi vaan vähän hämärä olo. Edellisessä kierrossa, kun testit näytti plussaa monta päivää, nyt just ja just sen yhden. Eli odotellaan. Eilen oli kyl sellaset menkkatuntemukset ja alaselän juilinnat, ettei ne kaukana ole. Vaikka pakko myöntää, että hieman jo jännitti aamulla kun menkat ei ollu alkanutkaan Tänään ei oo ollu suoranaisia menkkakipuja, mut ihme olot kuitenkin tuol alapäässä.

 

Kyllähän tuo sinullakin vähän jännäksi vetää, Iitukka!

Mua alkoi nyt oikeesti kauhistuttaan, että entäs jos se mun työpari onkin oikeesti raskaana. Kun se niitä oireitaan siinä päivitteli, niin toinen työntekijä sille kommentoi, että ootko raskaana eikä tämä oireinen myöntäny eikä kieltäny. Mutta ei kuulemma mahdotonta olisi... Siis ei siinä mielessä kauhistuttaan, että soisin toki toisen lapsen hänelle, mutta jos käviskin joskus niin, että itekin vielä pamahtaisin ja oltais osin samoihin aikoihin poissa töistä. Ollaan toistemme sijaisia, ja jos molemmat poissa, kukaan ei tee meiän hommia... Noh, ehkä hiven liian hätästä tämmösiä miettiä. Huh ja voevoe.

 

Metsäläinen,elä mieti töitä. Sehän on sitten työnantajan ongelma. Meillä sillon ainonaan siirty vauvatoiveet sen takia kun entinen mieheni aatteli liikaa mun työnantajaa. Kuulemma ei voitu alkaa vauvapuuhiin,kun olin liian vähän aikaa ollu töissä. No nyt on työnantajat saaneet nauttia mun työpanoksesta yli 10v ja hitto soikoon jos joskus vielä saan jäädä äitiyslomalle niin pidän kyllä kaikki mahdolliset vapaat. Mies oli yrittäjä perheestä,joten liikaa ajtteli sen kannalta.
Meillä töissä tänään vanhemmat rouvat päivitteli,jos tulisvat raskaaksk. Aika kauheeta kuunneltavaa oli,miten jokainen tekis heti abortin. Ehkä se ajatusmaailma on sitten tuollainen,kun ne lapset on jo isoja. Herra varjelis mut tuollaisilta ajatuksilta.
Mulla on alamahassa semmonen, olo kun joku seisos sen päällä koko ajan. Jos tämmönen olo ois tuol takapuolella ni juoksisin kauheeta kyytiä p.skalle Voi olla menkkaoire,vaikka ei ihan tavallinen.

 

Kuinkas kauan meinaat Iitukka menkkoja ootella ennenku testaat?

 

Metsäläinen, nyt on kp 27/25-28, eli en testaile ennenkun menkat on oikeesti myöhässä. Jotenkin luulen, että tuo ovisjuttu nyt ei vaan ollu niinkun itse luulin. Eli oli myöhemmin. Pessimistisenä siis odotan edelleen menkkoja.
Millos itse testaat? Kylhän mä oon jo googlannu kaikki oireet ym, mut tullut siihen tulokseen että voi olla menkkaoireita aivan hyvin. Ja silloin siinä ainoassa raskaudessani (km) ei ollut ollenkaan tämmöisiä tuntoja.

 

No sama täällä googlailtu on. Mä en kans ole ollenkaan 100% varma siitä ovulaatiokuviostani, ja oireet voi olla joko menkkaoireita tai muuta. Edellisessä kmon päättyneessä mullas taas oli kyllä menkkaoireita ennen plussaa. Jos ovulaatio oli silloin kuin oli, niin nyt dpot on tosiaan vasta 9 tänään. Kiertopäivien (28-30) mukaan menkkojen pitäis puolestaan alkaa viimeistään lauantaina. Että on tässä vielä aikaa odotella.

 

Hei!

Täällä ollaan pidetty kesälomaa palstailusta ja täytyi heti tulla kirjoittamaan kun kirjoituksianne luin pitkästä aikaa läpi.

Ricardina: En tiedä mitä sanoisin :ashamed: Olen niin pahoillani teidän puolesta :heart: Niin koettelee tämä koko kivinen tie ja vielä joudutte niin pahoille rotkoille, ettei reiluudesta voi edes puhua. Se on aina niin sydäntä riistävää lukea kun joku täällä joutuu kokemaan suuren ilon jälkeen niin kovan surun.. Toivottavasti suurella positiivisella ansenteellasi saatte käsiteltyä tämän ja pystytte tosiaan jatkamaan hoidoissa eteenpäin. Olet ajatuksissa :heart:

Olen vielä lomilla tämän viikon, joten tulen tänne ensi viikolla arkeen palattuani paremmin kirjoittamaan. Sen vaan hihkaisen, että tänään meillä tehtiin ensimmäinen inseminaatio!! Kaikki näytti hyvältä: siittiöt, limakalvo, folli jne.. Odotukset ei tietenkään voi olla katossa kun todennäköisyys raskauteen on tällä hoidolla vain sen 10-15 %, mutta silti jotain toivetta sentään on

Halauksia ja paljon lämpimiä plussatuulia kaikille teille! :kiss:

 

Olkoon nimesi enne Yritys10 Toivotaan, että nuokin prosentit riittää.
Sitä saa, mitä tilaa, kun marmatin etten pääse edes jännäilemään. No jännitettiin edes päivä, mutta niin vaan iski taas märkä rätti päin pläsiä. Menkat alkoivat nyt aamulla. En tippunut pilvilinnoista, mutta voin kertoa että v.tuttaa ihan kympillä. Miks ei voi onnistua??? Noniin lähden tästä nuolemaan haavoja.

 

Iitukka81: Eikä On tää vaan yhtä hel*****ä!

Mä oon monta kertaa miettinyt, että miten hurjan vahvoja osa naisista on. Millä tämän kaiken kestää, kuukaudesta toiseen. Kaikkien psykiatrien ja psykologien mukaan lapsettomuus on suurin asia, mikä ihmistä voi koskettaa. Ja silti me vaan täällä porskutetaan. Pomppuinen tie juu, mutta silti noustaan. Nostetaan se nujerrettu pää ja jostain saadaan se toivon kipinä. Ollaan me uskomattomia!

 

Moikka muruset!

Iitukalle halit :hug: Uuteen nousuun!

Nyt vaan kaikille hirmuisesti plussatuulia, jotta päästään tästä suosta...

(.) Kävin eilen lapsettomuuspolilla ja käynti oli kaikkea muuta kuin kannustava. Voi... Saarnaa tuli nyt ekaa kertaa painosta ja komennus laihikselle. Kauheesti ei ollut lääkärillä myötätuntoa, vaikka ollaan tosiaankin koko vuosi rämmitty keskenmenojen keskellä. Hoitaja yritti kyllä pehmitellä. Toiseksi siellä lääkäri totesi, että tässä iässä (kohta 38 v) munasoluista voi olla vain yksi kymmenestä enää kunnossa. Ihan hirveesti siis kannusti ja auttoi! Nyt en tiedä miten tässä sitten uskaltaa aloittaa yrityksen...

 

Voi Iitukka. Harminharmi. Iso hali sulle.

Vauvatoiveiselle kanssa tsemppiä. Nuo lääkärikäynnit ei kyl kuulosta kovin mieltäylentäviltä...

Itse yhä jännäilen. 29/28-30.

 

Kiitos kannustuksesta nyt tuli siis täydellinen romahdus.hammasta piti purra etten kahvipöydässä olisi itkeä pillittänyt. Oon vielä yksin kotona,joten luulen että töitten jälkeen hautaudun sohvan syövereihin itsesääliin ja pillitän. Huomenna pitäisi kavereiden kanssa lähteä mökkiviikonloppua viettämään. Toisaalta ihanaa ja toisaalta pelottavaa. Kaksi noista kavereista yrittää lasta,joten pelko persiissä on että nuo ilmoittavat olevansa raskaana.
Aika tökeröä käytöstä lääkäriltä Vauvatoiveinen. Tottakai uskallatte jatkaa yritystä. Siinäpähän näkee,kun viet vielä näytille teidän nyytin

 

vauvatoiveinen: Voi kauhistus, mikä lääkärikäynti! Saako kysyä, paljonko painoa on? Minulla tosiaan huomenna lääkärikäynti ja tuo paino pikkaisen mietityttää..

Iitukka81: Koen tuon lapsijutun ihan samalla tavalla! Pelkään nähdä tuttuja, joiden tiedän yrittävän (tai luulen yrittävän), kun pelkään, että alkavat hehkuttaa kuinka nyt ollaan raskaana ja kuinka ihanaa. Mä en tiedä miten kestäisin.

 

Norna tuolla kyseli aikaisemmin mistä päin kukakin on, minä rohkenen paljastamaan, että tässä yhdessä pääkaupungin kehyskunnista asustellaan

Metsäläinen pähkäili noiden mittareiden ja lämpöjen kanssa. Itsekkin oon taistellut niiden kanssa, ja kauhean skeptisesti niihin suhtaudun, mutta toisaalta sitten kun kun katsoo koko kuukauden lämpökäyrää, niin kyllä se ihan "oppikirjojen" mukaisesti kulkee. Itse käytän sellaista pika digimittaria, ja mittaan suusta kielen alta aina samasta kohtaa.

Yritys10 hirveesti tsemppiä!!!

Ja Iitukka voihan *piip* :headwall:

(.) Meillä mennään nyt tämän kierron oviksen hyödyntäminen yhden tallettelun tekniikalla, valitettavasti. Eilen illalla mies tuli töistä ja sammui kun lyhty samantien, ja aamulla lähti kiireellä. Mittasin sitten lämmön ja se olikin pompsahtanut 0,6 astetta ylöspäin eilis aamusta, joten ovis lienee ollut eilen. Tästä siis lähtee taas piinailut, dpo1
Tikuilla en saanut ihan lh huippua bongattua koska kp16 päivällä viivat oli lähes saman vahvuiset, mutta ei minusta ihan vielä kunnon plussa, ja eilen, eli kp17 se oli jo haalistunut.

 

Merope, todellakin, mielen vahvuutta tämä projekti vaatii, ja varmasti monet meistä puree hammasta yhteen, ja pienen sisun voimalla porskuttaa päivästä toiseen, eikä näytä tunteitaan ympärillä oleville ihmisille. Kotona voi sitten miehen kainaloon käpertyä iltaisin ja itkeä huonoa oloa, tai kertoa lähimmille ystäville. Tosin tämä projekti on niin henkilökohtainen, että monilla ei varmaankaan ole niitä tukihenkilöitä miehen lisäksi kelle jutella näitä asioita. Eikä sille miehellekkään voi/viitsi ihan kaikkea kohdunnapukka ja limajuttuja kertoilla (en minä ainakaan), joten tämä keskustelupalsta on oikeasti aivan loistava paikka purkaa tuntojaan ja keskustella kaikesta tähän liittyvästä, niistä ällöjutuistakin

Vauvatoiveinen olipas masentava lääkärikäynti. Tuota on näiltä palstoilta saanut lukea todella paljon, että hoitohenkilökunnalta puuttuu usein sellainen empatian ja kannustamisen taito. Tottakai asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä ja olla realistinen, mutta toki voitaisiin samaan aikaan kannustaa. Nämä kuitenkin on naisille niin tunneherkkiä asioita.

 

Tikru-78: Mies aina sanoo, että on ollut melkein meidän suhteen yks pelastava lenkki, että löysin teidät! Mä en oikeastaan juurikaan kaada miehen niskaan mitään. Kerron, jos on oireita ja kun on ovis/täti kyläilee. Muuten kaadan kaiken tänne. Toki välillä hiprakassa tulee kerrottua kuinka vaikeaa on, mutta ei muuten. Ystäville en puhu ollenkaan, yrityksestäkään ei tiedä moni. Mä en halua puhua ystäville, koska kaikilla on onnistunut juurikin yhdestä kerrasta vähän vahingossa. Enkä todellakaan usko, että voivat ymmärtää mitä tämä on. Ja tiedän, että puhuisivat "selän takana" ja säälisivät. Se on viimeinen mitä kaipaan..

 

Kiitos

Merope: BMI on mulla yli just sen maagisen 35 eli kuulemma juuri ja juuri sen heidän hoitorajan yli mennään. Painoa siis on liikaa, mutta en koe, että se nyt olisi se suurin syy keskenmenoihin... Laihdustusta on harrastettu viimeiset 14 vuotta ja oltu kaikissa mahdollisissa kokoluokissa sinä aikana. Viimeiset kaksi vuotta olen vain ollut ilman laihduttamista.

 

Mulle kans tää palsta on henkireikä. Ei kukaan voi ymmärtää tätä,jos itse ei oo kokenut.
Kavereille en haluu kertoo vähän samasta syystä ku Merope. Pari kaveria tietää yrityksestä mutta heitäkään ei viitsis aina rasittaa näillä jutuilla.

 

Tikru: samoilta suunnilta siis! Tai ainakin osapuilleen

Vertaistuki on kyllä älyttömän tärkeetä. Että voi miettiä raskauteen liittyviä asioita yhdessä ja saada ja trjota tukea ja tsemppiä täällä. Kasvottomana on jotenkin helpompi jakaakin näitä pelkoja ja toiveita.

vauvatoiveinen: vitsi miten tympeä lääkäri! Missähän vaiheessa ammattilaiset tajuaa että aika usein kannustaminen ja tsemppaus toimii paremmin kun syyllistäminen ja nalkuttaminen... toki asiat pitääkin ottaa puheeksi mutta kyllähän näin herkissä asioissa kun lasten saamiseen liittyvissä hoidoissa ja tutkimuksissa täytyy hoitosuhteenkin olla kunnossa!

Voi iitukkaa sympatiat sulle.

 

Sama täällä. Miehen kans keskenmenon jälkeen heti puitiin ja surtiin ja itkettiin yhdessä, mutta sen jälkeen en oo hänenkään kans asiaa jäänyt märehtiin, koska on semmonen mies, joka ei halua (ainakaan ääneen) asioita vatvoa. Liityinkin ensin tuohon km:n kokeneitten ryhmään, johon moni täälläkin kuuluu.

Kun tulin ensi kertaa raskaaksi keväällä, sovittiin miehen kanssa, että ei sanota kelleen ennen kuin eka ultra ja 1/3 takana... No. Yksi tuttava sitten ronskisti yhtäkkiä kysy, että oonko paksuna, kun en ollut hanakkana juomassa. Ilmeisesti olen melkoinen viinasieppo siis normaalisti... Eipä sitä valehtelemaankaan. Tosin tokasin kyllä, että yritystä on 16 kierrosta takana - kai korostaakseni, ettei raskaus ollut mikään itsestäänselvyys. Hän olikin ainut, joka raskaudesta ties. Heillä on kaks lasta ja molemmat on syntyny heti kerrasta, kun päättivät, että lapset saa tulla. Niin sairasta kuin onkin, niin jossain synkässä mielessäni tunsin jotain vahingoniloa (????) km:n jlkn. Että jospa oppis vastedes olemaan utelematta ihmisiltä, vaikka epäiliskin raskautta. Kyllä itse ainakin kertoisi sitten kun itse kokisin sen ajan oikeaksi. No, toisaalta tämä kaveri on kyllä sitten myös myötäelänyt suruani ja kehottanut jatkamaan yritystä...... Mutta siis en koe, että hänkään kyllä voi käsittää tilannettani samoin kuin täällä te vertaistukelaiset! On eri asia, jos raskautuminen on aina ollut "napin painauksella" kuin että takana kaksi vuotta yritystä, toiveita, pettymistä ja joo ennen tuota km-raskautta olin jo oikeastaan luullut, että tämä oli tässä, etten edes voi tulla raskaaksi.

 

Syvimmästä suosta ollaan taas noustu, tai taistelutahto on noussut. Olenhan tätä jo aikaisemminkin yrittänyt, mutta nyt on PAKKO. Elämäntaparemontti, siis tupakointi, liikunta, ruoka ja kaikki mahdolliset pillerit. Lueskelin töissä noita lääkäreitten tietokantoja ja aika karua kielta siellä oli. Juurikin painosta ja tupakoinnista. Yleisesti myös terveellisistä elämäntavoista. En muista prosentteja, mutta yllättävän paljon tutkimusten mukaan mm. paino vaikutti raskautumiseen ja keskenmenoihin. En halua mitenkään Metsäläinen loukata sinua enkä ketään toistakaan (itse myös painon kanssa aina tapellut ja jojoillut), mutta noiden kirjoitusten perusteella, pieni painon pudotus voisi olla se avain. Ja minulle oli muistutus taas tupakoinnin merkityksestä hedelmällisyyteen. Kaippa noihin olisi sitten uskottava, kun kerran tutkittua tietoa. Jospa tämä nyt antaisi pontta muutaman kilon pudotukseen ja tupakan tumppaamiseen.
Mä en ole miehelle kovastikaan murheitani itkenyt. Jotenkin tuntuu, että hän on asian kanssa sinut jos vauvaa ei tule, mutta olisi pilvissä jos sellaisen saisi.

 

vauvatoiveinen: En tiennytkään, että 35 on se raja. Olen kuullut, että monissa paikoissa se on 30. Itse menen juuri ja juuri tuon 30:n yli.

Iitukka81: Joo, kovasti niillä sivuilla "pelotellaan" painon vaikutuksista. Itse en ole koskaan polttanut, joten se ei täällä vaikuta. Ja edelleen ihmettelen sitä, että hyvinkin paljon ylipainoiset alkoholin ja tupakan suurkuluttajat tulevat tuosta vain raskaaksi.

Täällä jännittää lääkärikäynti. En yleensä jännitä lääkärikäyntejä, mutta nyt on perhosparvi masussa ollut siitä asti kun heräsin! Huih.

 

Merope: Kyllä tuo raja vaihtelee paikkakunnittain ja poleittain. Aika monessa se on kai tuo 35. Tsemppiä lääkäriin!

Painostahan on tehty syyllinen ihan kaikkeen. Ihmettelen vain, että miksi hoikilla on kuitenkin ihan samoja sairauksia ja myös tämän raskausasian kanssa ihan samalla tavalla ongelmia... Taitaa olla kuitenkin niin, että se on vain yksi tekijä monien joukossa ja ei kuitenkaan se suurin riski...

 

vauvatoiveinen: Samaa mieltä. Ja tosiaan ihmettelen tuota, että vaikuttaisi raskautumiseen. Ymmärrän kyllä, että esim. raskausdiabetes voisi sitten olla yleisempi tai jotain..

No, nyt on kuitenkin lääkäri takana. Itse mainitsin, että painoa liikaa. Lääkäri sanoi, että ei paha. Ja teki gynetestit, haastatteli asianmukaisesti ja saatiin lähetekin jo, vaikka olen menossa vasta verikokeisiin! Kaikki oli muuten täydellistä, mutta ovesta astui ulos 30v nuori mies. Ihan vähä sydän hypähti, että jaahas. Tuolle sitten levittelemään haaroja ja sydämenkin kuunteli joten oli nämä maitokannut ku tarjottimella edessä. No mitä mä yksityisyydestä

 

Hei, mukaan keskustelemaan tulossa. Olen 28 vuotta ja siis vauvatoivetta olisi kovasti. Ollaan nyt 4/14 asti aktiivisesti yritetty vauvaa. Tässä taustalla kaksi liuskaa minipillereitä alkuvuodesta, sitä ennen kondomiehkäisy. Avopuoliso 34 vuotta ja hänellä aiemmastaan kaksi lasta (s. -08 ja -05). Minulla vuosi sitten tehty gynen tutkimuksia (muista syistä kuin vauvatoiveet) ja todettu tähystämällä toinen munanjohdin tukkeutuneeksi. Kaikki muuten kunnossa ja mitään estettä ei luomuraskaudelle pitäisi olla keskussairaala lääkärin mielestä. Ensi viikolla menossa tähystyksen jälkeiseen kliiniseen kontrolliin, saa nähdä mitä luvassa. Kierto hyvin säännöllinen 26-28 d. Paljon pms-oireita mutta oviksia en ole oppinut tunnistamaan varmaksi. Tosin oviksen tapahtuminen todennettu aiemmin ultralla ja labroilla, ja silloin gyne sanoikin että ei välttämättä tikutella tarvitse jos yrittäminen aktiivista. Foolihappovalmistetta olen syönyt nyt heinäkuusta.

Tänään kp 22/26-28. Jo n. kp 11 asti ollut sellainen olo että menkat alkamassa. Alamahaan ja alaselkään jomottaa, rinnat tuntevat, päätä yritti särkeä parinä päivänä, finnejä ilmestyi kerralla useampi.. Kovasti olen keskustelupalstoilla lukenut voisivatko olla muutakin kuin menkkaoiretta, raastavaa odotella.

Tässä loppukierrossa ajatukset täyttyy kyllä kokonaan menkkojen tulemisesta. Muutaman raskaustestin olen ikänäni tehnyt ja menkat ovat aina alkaneet sitten samana päivänä ja negoja on testit olleet. Kotona kyllä asiasta avoimesti puhutaan ja kovasti mieskin vauvaa haluaa, mutta silti tuntuu että ihan samalle tasolle ei tässä ajatuksessa päästä. Mukavaa olisi jakaa ajatuksia muiden haaveilijoiden kanssa :heart: