P
"piipa"
Vieras
Tilanne tämä.
Olen kotona pienen vauvan, 2-vuotiaan ja 3,5-vuotiaiden lasteni kanssa. Asumme rivitaloasunnossa jonka pihapiirissä ei asustele lasteni ikäisiä lapsia. Tai ainakaan pihassa ei heitä näy. Puistoilemme parina päivänä viikossa, mutta usein olemme siihen aikaan liikkeellä, ettei puistossa muita lapsia ole, tai jos on he ovat pph:n mukana ja leikkivät hoitokaveriensa kesken. Kyläilemme n.2-3krt/kk lapsiperheissä, eli aika vähän koska meillä ei vain ole kun muutama ystäväperhe täällä lähettyvillä. Näissä lapsiperheissä ei ole kuin yhdessä meidän lasten ikäisiä pieniä, muissa lapset vasta vauvoja. Kerhoja ei tuon ikäisille täällä päin ole tarjolla.
Ongelmaksi koen siis tuon 3,5-vuotiaan leikkikavereiden puuttumisen ja hänen käyttäytymisen silloin harvoin kun samanikäisiä leikkikavereita on saatavilla. Hän ei ikään kuin "osaa" olla muiden kanssa. Käyttäytyy omistavasti leluja kohtaan, puhuu epäystävällisesti, hakee valtavasti huomiota, ei yhdy muiden leikkiin, on HYVIN levoton jne. Tämä huolestuttaa minua ja mietin onko syy siinä, ettei kokemusta ikätovereiden kanssa olemisesta ole paljon. Toki mietin myös sitä, onko tuo ikävaihe vain se, ettei yhteisleikit vielä onnistu vai onko jotain muuta syytä hänen levottomuudelleen. Pikkusisaruksensa kanssa leikkii jonkin verran, mutta riittääkö se..
Olen miettinyt, olisko pojalle hyväksi päästä harjoittelemaan yhteisleikkejä ja sosiaalisuutta olemalla päivähoidossa parina päivänä viikossa? Vai miten saisin lapselle kaveri-kokemuksia? Lapsen levottomuus myös mietityttää. Virikkeiden puutettako? ?Aivan pienen vauvan kanssa en pysty nyt juurikaan muuta, kuin ulkoilemaan lasten kanssa. Muu aika menee imetellessä ja kanniskellessa pienintä.
Olen kotona pienen vauvan, 2-vuotiaan ja 3,5-vuotiaiden lasteni kanssa. Asumme rivitaloasunnossa jonka pihapiirissä ei asustele lasteni ikäisiä lapsia. Tai ainakaan pihassa ei heitä näy. Puistoilemme parina päivänä viikossa, mutta usein olemme siihen aikaan liikkeellä, ettei puistossa muita lapsia ole, tai jos on he ovat pph:n mukana ja leikkivät hoitokaveriensa kesken. Kyläilemme n.2-3krt/kk lapsiperheissä, eli aika vähän koska meillä ei vain ole kun muutama ystäväperhe täällä lähettyvillä. Näissä lapsiperheissä ei ole kuin yhdessä meidän lasten ikäisiä pieniä, muissa lapset vasta vauvoja. Kerhoja ei tuon ikäisille täällä päin ole tarjolla.
Ongelmaksi koen siis tuon 3,5-vuotiaan leikkikavereiden puuttumisen ja hänen käyttäytymisen silloin harvoin kun samanikäisiä leikkikavereita on saatavilla. Hän ei ikään kuin "osaa" olla muiden kanssa. Käyttäytyy omistavasti leluja kohtaan, puhuu epäystävällisesti, hakee valtavasti huomiota, ei yhdy muiden leikkiin, on HYVIN levoton jne. Tämä huolestuttaa minua ja mietin onko syy siinä, ettei kokemusta ikätovereiden kanssa olemisesta ole paljon. Toki mietin myös sitä, onko tuo ikävaihe vain se, ettei yhteisleikit vielä onnistu vai onko jotain muuta syytä hänen levottomuudelleen. Pikkusisaruksensa kanssa leikkii jonkin verran, mutta riittääkö se..
Olen miettinyt, olisko pojalle hyväksi päästä harjoittelemaan yhteisleikkejä ja sosiaalisuutta olemalla päivähoidossa parina päivänä viikossa? Vai miten saisin lapselle kaveri-kokemuksia? Lapsen levottomuus myös mietityttää. Virikkeiden puutettako? ?Aivan pienen vauvan kanssa en pysty nyt juurikaan muuta, kuin ulkoilemaan lasten kanssa. Muu aika menee imetellessä ja kanniskellessa pienintä.