3,5.v uhma!!Miten kasvattaisin oikein?Tänäänkin uhallaan pissit lattialle..

En oikein osaa enää toimia noissa tilanteissa oikein,kun jääräpää lapsi ei tottele ja kiukkuaa.Esim.pissille menosta.Ja sitten tuleekin pissit lattialle.Ja paljon muita juttuja.Tuntuu että täällä on aina sota käynnissä.Ei kellekkään mukavaa,kun pinna palaa meiltä vanhemmilta.Ja konstit on loppu.Omaan huoneeseen jäähylle/penkille istumaan eivät toimi.Lelut kieltoon ei toimi.Raivoaa ja riehuu vaan enemmän.Jopa hakkaa ovea yms.
Tänään annettiin sitten olla omassa pisseissä lattialla ja siitähän tuli kauhee huuto.Vietiin sit suihkuun ja vettä niskaan.Pakkohan nyt on oppia että on toteltava mitä sanotaan.Tuntuu julmalle...Ja pahalle,miten pinna tänään meni.Mutta tuntuu että tuohon ei mikään tehoa.Saa nähdä uskooko nyt.Joutui myös siivoamaan rätillä omia pissejä meidän apuna.Kunha oli eka jotenkin rauhoittunut.Oikeesti tää on niin rankkaa!!!Mitä keinoja on enää käyettävissä?!????Ettei vaan mene siihen että otteet kovenee..

 

:hug: :flower:
En osaa muuta sanoa.

 

meillä on melkein 4v poika ihan samanlainen. Onneksi tuo pissaamisvaihe meni jo ohi eli meillä teki sitä, että meni vessaan, mutta pissasi tahallaan vessanpöntön viereen ja nauroi päälle :headwall: :headwall: Voin sanoa, etä hermot on välillä koetuksella.

 

Karjaise kerran niin kovasti että itsekin säikähdät itseäsi. Lapsen pitää oppia että äidinkin kärsivällisyydellä on rajansa ja että nyt se raja on ylitetty. Tuon ikäinen tietää jo tekevänsä väärin, älä anna hänen pompotella sinua ja pistä kaikkea uhmaiän piikkiin, nyt se kasvatustyö on tehtävä ja näytettävä kuka teidän perheessä määrää.

 

Karjaise kerran niin kovasti että itsekin säikähdät itseäsi. Lapsen pitää oppia että äidinkin kärsivällisyydellä on rajansa ja että nyt se raja on ylitetty. Tuon ikäinen tietää jo tekevänsä väärin, älä anna hänen pompotella sinua ja pistä kaikkea uhmaiän piikkiin, nyt se kasvatustyö on tehtävä ja näytettävä kuka teidän perheessä määrää.

Voi kuule,olen myös karjaissut.Ja huudoksi se myös menee,säikähdän itsekin.Mutta ei tunnu auttavan.Lapsikin menee ihan hysteeriseksi itkunsa kanssa.Mut kai jotain keinoja on oltava...Vai ollaanko kaikki tehty väärin.

 

Oikeesti mitä siinä tilanteessa voi tehdä?!?Jos esim.lapsi ei tottele ja huutaa ja itkee ja raivoaa.Ja laitetaan esim.omaan huoneeseen ja siellä hakkaa ovea ja karjuu.Mitä itse voi tehdä??Mulla ainakin palaa pinna!!Vai antaaa vaan hakata ovea?!?

 

Oletteko kuunnelleet lasta? Miksi lapsi ei halua pissata pottaan?

Yritä käyttää empatiaa joten hyväksi..

Mutta tarvitset nimenomaa tsemppejä! :hug:

 

Suosittelen lainaamaan kirjastosta tai ostamaan sellasen kirjan
kuin Kiukkukirja; http://www.vaestoliitto.fi/julkaisut/nettikauppa/vanhemmuus/

http://vanhemmat.mll.fi/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen/lapsi_kiukkuaa_ja_uhmaa.php?dir=/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen

 

Juu ollaan keskusteltu kiukkujen jälkeen..Ja yritetään kuunnella.Tuntuu että joululahjaksi saatu muumitalo tekee lapsesta vielä kauheamman,hermoaa sen talon kanssa ja mikään ei suju.Ja on tosi kiukku.No nyt sekin on kiellossa..

 

Kuulostipa tutulta. Meillä tyttö oli ihan samanlainen tuossa iässä. Pissasi joskus tahallaan lattialle esim. jos olin puhelimessa. Lisäksi tuntui että oli usein tuon tehdessään väsynyt. Jääräpäinen tyttö on. Äidin hermoja koetteli. Koitin vaan silti pysyä rauhallisena, koska haki tuolla selvästi huomiota. Viimeisellä krralla kun pissasi niin siivosin hiljaa jäljet ja katsoin tyttöä silmiin ja sanoin että nyt lopetat tämän. Ei enää pissannut tosin en tiedä oliko sattumaa...
4 vuotta täytettyään on rauhoittunut, eikä päivittäistä tahimista ole enää niin. Tosin vieläkin on kausia jolloin on uhmakas. Vaatteiden pukemiminen takkuaa tällä hetkellä .

 

Sitä täälläkin mietitään että mitä ihmettä näiden kahden 3v. 3kk lasten kans pitäis tehdä. Ei meinaa jaksaa enää ainaista taistelua .

 

Juu ollaan keskusteltu kiukkujen jälkeen..Ja yritetään kuunnella.Tuntuu että joululahjaksi saatu muumitalo tekee lapsesta vielä kauheamman,hermoaa sen talon kanssa ja mikään ei suju.Ja on tosi kiukku.No nyt sekin on kiellossa..

meillä ihan sama juttu. Jos asiat/lelut ym. ei mene juuri niin kuin on suunnitellut niin alkaa hirveä itku ja raivoaminen. Ihan kuin ei olisi kärsivällisyyttä ollenkaan. Oli jo vauvana sellainen, että asetteli tavaroita suuruusjärjestykseen esim. palikoita jne. Minä joudun myös laittamaan leluja pois ja piiloon, koska ei kertakaikkiaan kestä niitä!

 

Meillä tyttö pesi omia pissaisia housujaan ja pyyhki lattioita ja meni aika pian perille että kannattaa mennä ihan potalle asti. Nyt komennan neljävuotiaan aika pian omaan sänkyyn miettimään jos alkaa kiukutella ja sit kun on valmis pyytään anteeks ja on rauhoittunut niin saa tulla pois. Välillä on kyllä aika neuvoton olo, mutta koitan olla aina tiukka mutta oikeudenmukainen niin jospa siitä ihan kunnollinen ihminen kasvais.

 

On kuitenkin kuiva ja ylpeä siitä, että on iso? Jos noin on, niin pistä takaisin vaippoihin.

 

Kuinka te nitä lapsianne kasvatatte kun ne niin kauheesti uhmaa. 3.5veen luulisi jo olevan ihan järkevä keskustelija. Jotain täytyy olla vikaa kasvatuksessa tai sitä ei ole lainkaan. Meillä ei oles jäähyjä koskaan tarvittu ja lapsia useampikin.

 

samaa ihmettelen

 

Voi kauheeta...Mä oon siis päässyt todella helpollla.Kukaan lapsista ei ole moista tehnyt.En ees isommilla muista mitään yhtään noin rankkaa.

Mutta sen sanon että älä menetä hermojasi.SIlloin on peli menetetty.
On uskomatonta että täällä käsketään huutaa noinkin pienelle täysillä,karjua!!

Ensinnäkin,puhukaa,selittäkää.Jo ennen kuin lapsella on raivo tai kiukku,puhukaa silloin mitä tehdään.Selittäkää että jos suutut liikaa,vien sinut rauhoittumaan tuohon tuolille.Älkää käyttäkö sänkyä rankaisupaikkana-kuten MioMao...
Univaikeuksia tiedossa.

Ja sanokaa että kun olet siinä,tarkoitus on että rauhoitut.Ja koettakaa antaa apuja lapselle miten rauhoittua.Joku voi rauhoittua kun saa olla yksin.Toinen taas kun äiti istuu kauempana.Kolmas voi ravistaa kiukun pois jaloista ja käsistä.

Palkitkaa!

Ja kun pysyy itse rauhallisena,lapsi näkee ettei saa äitiä heilautettua-äiti EI reagoi hänen typeriin juttuihinsa.
SIllä jos lapsi toistuvasti tekee jotain aivan älytöntä,jokin ruokkii hänen käytöstään.Hän saa jollaintavoin siitä palkkion.Miettikää itse mikä se palkinto on,sekö että äidillä menee hermo totaalisesti,huutaa ja karjuu-sitten tuntee huonoa omatuntoa ja hyvittelee lasta....

Sekin voi olla se palkinto lapselle.
Ja tiiän kyllä jos lapsi on kovin koetteleva,on vaikeeta aina osua niihin hyviin juttuihin ja kehua.Mutta koittakaa ottaa jokaikinen hyvä juttu,ees pienikin ja kehua ja palkita se.

Mä olisin hyvin jäätävä jos mun lapsi käyttäytyis noin.Tyttö on 3,5 v nyt eikä kyllä tuollaisesta käytöksestä ole tietoa.
En ees keksi mitä tyhmää tekisi,ehkä toisinaan vaatteiden kanssa on vehtaamista.
Mutta sitten puen hänet,eikä saa ite pukea.

Toivon että löydätte rauhallisemman tavan.
Uhma/itsenäistymisikä on lapsellekin pelottavaa,tunteet tulee niiin vahvoina.Lapsikin voi olla peloissaan ja hämmentynyt.
Puhukaa siitä tunteesta,että se menee ohi kun vähän malttaa ootta.Sopikaa että ens kerralla kokeillaan.Että pidättää henkeään vaikka taikka nostaa kädet ylös kun kiukuttaa ja laskekaa yhessä kuinka kauan kestää tuo paha olo.

Auttakaa lasta siinä pahassa olossa,että löytää keinon ulos.Sillä on kamalaa jos sitä ei saa purettua,mitä jos aikusillekin oikein kovassa raivarissa sanotaan että nyt vaan lopetat.
En pystyis siihen.

Usein lapsilta vaaditaan paljon,paljon enemmän lapsilta kuin aikuisilta.

 

Kuinka te nitä lapsianne kasvatatte kun ne niin kauheesti uhmaa. 3.5veen luulisi jo olevan ihan järkevä keskustelija. Jotain täytyy olla vikaa kasvatuksessa tai sitä ei ole lainkaan. Meillä ei oles jäähyjä koskaan tarvittu ja lapsia useampikin.

On oudot lapset sulla. Mua ei haittaa vaikka uhmaa, sillä kun on lapsen kehityksessä ihan tarkoituksensa. Eipä tule ainakaan lapsesta mitään tossukkaa vaikka välillä onkin rankempia aikoja.

 

Kuinka te nitä lapsianne kasvatatte kun ne niin kauheesti uhmaa. 3.5veen luulisi jo olevan ihan järkevä keskustelija. Jotain täytyy olla vikaa kasvatuksessa tai sitä ei ole lainkaan. Meillä ei oles jäähyjä koskaan tarvittu ja lapsia useampikin.

On oudot lapset sulla. Mua ei haittaa vaikka uhmaa, sillä kun on lapsen kehityksessä ihan tarkoituksensa. Eipä tule ainakaan lapsesta mitään tossukkaa vaikka välillä onkin rankempia aikoja.

Ei voi väittää että lapseta tulee tossukka jos ei noin rankasti uhmaa.
Mulla on hyvin sosiaaliset ja suulaat lapset 14 v ja kaksoset 9 vee.
Puhumalla ja kinaamalla selvitään.
Perustelemalla ja vielä kerran perustelemalla.
Sanoinkin aina että perustele väite.

Eivätkä ole koskaan uhmailleet pahasti,ei pissineet eivätkä ees haistatelleet.

Tiiän että pärjäävät mutta me ollaan sanallisesti kyllä uhmat selvitelty.

Ei voi sanoa että ilman kaameita kohtauksia lapseta kasvaa surkee elämässä pärjäämätön...

 

Voi kauheeta...Mä oon siis päässyt todella helpollla.Kukaan lapsista ei ole moista tehnyt.En ees isommilla muista mitään yhtään noin rankkaa.

Mutta sen sanon että älä menetä hermojasi.SIlloin on peli menetetty.
On uskomatonta että täällä käsketään huutaa noinkin pienelle täysillä,karjua!!

Ensinnäkin,puhukaa,selittäkää.Jo ennen kuin lapsella on raivo tai kiukku,puhukaa silloin mitä tehdään.Selittäkää että jos suutut liikaa,vien sinut rauhoittumaan tuohon tuolille.Älkää käyttäkö sänkyä rankaisupaikkana-kuten MioMao...
Univaikeuksia tiedossa.

Ja sanokaa että kun olet siinä,tarkoitus on että rauhoitut.Ja koettakaa antaa apuja lapselle miten rauhoittua.Joku voi rauhoittua kun saa olla yksin.Toinen taas kun äiti istuu kauempana.Kolmas voi ravistaa kiukun pois jaloista ja käsistä.

Palkitkaa!

Ja kun pysyy itse rauhallisena,lapsi näkee ettei saa äitiä heilautettua-äiti EI reagoi hänen typeriin juttuihinsa.
SIllä jos lapsi toistuvasti tekee jotain aivan älytöntä,jokin ruokkii hänen käytöstään.Hän saa jollaintavoin siitä palkkion.Miettikää itse mikä se palkinto on,sekö että äidillä menee hermo totaalisesti,huutaa ja karjuu-sitten tuntee huonoa omatuntoa ja hyvittelee lasta....

Sekin voi olla se palkinto lapselle.
Ja tiiän kyllä jos lapsi on kovin koetteleva,on vaikeeta aina osua niihin hyviin juttuihin ja kehua.Mutta koittakaa ottaa jokaikinen hyvä juttu,ees pienikin ja kehua ja palkita se.

Mä olisin hyvin jäätävä jos mun lapsi käyttäytyis noin.Tyttö on 3,5 v nyt eikä kyllä tuollaisesta käytöksestä ole tietoa.
En ees keksi mitä tyhmää tekisi,ehkä toisinaan vaatteiden kanssa on vehtaamista.
Mutta sitten puen hänet,eikä saa ite pukea.

Toivon että löydätte rauhallisemman tavan.
Uhma/itsenäistymisikä on lapsellekin pelottavaa,tunteet tulee niiin vahvoina.Lapsikin voi olla peloissaan ja hämmentynyt.
Puhukaa siitä tunteesta,että se menee ohi kun vähän malttaa ootta.Sopikaa että ens kerralla kokeillaan.Että pidättää henkeään vaikka taikka nostaa kädet ylös kun kiukuttaa ja laskekaa yhessä kuinka kauan kestää tuo paha olo.

Auttakaa lasta siinä pahassa olossa,että löytää keinon ulos.Sillä on kamalaa jos sitä ei saa purettua,mitä jos aikusillekin oikein kovassa raivarissa sanotaan että nyt vaan lopetat.
En pystyis siihen.

Usein lapsilta vaaditaan paljon,paljon enemmän lapsilta kuin aikuisilta.

Todella hyviä neuvoja, mutta kun ne tulee sellaiselta joka ei ole vastaavaa koskaan kokenut niin aika typerältä kuulostaa. Eiköhän nuo kaikki asiat ole kokeiltu jo ennen kuin sinne huutamisen asteelle mennä. Mutta jos et koskaan ole edes lapsillesi joutunut karjumaan, niin sulla ei ole aavistustakaan millaista todellinen uhma on.

 

Voi kauheeta...Mä oon siis päässyt todella helpollla.Kukaan lapsista ei ole moista tehnyt.En ees isommilla muista mitään yhtään noin rankkaa.

Mutta sen sanon että älä menetä hermojasi.SIlloin on peli menetetty.
On uskomatonta että täällä käsketään huutaa noinkin pienelle täysillä,karjua!!

Ensinnäkin,puhukaa,selittäkää.Jo ennen kuin lapsella on raivo tai kiukku,puhukaa silloin mitä tehdään.Selittäkää että jos suutut liikaa,vien sinut rauhoittumaan tuohon tuolille.Älkää käyttäkö sänkyä rankaisupaikkana-kuten MioMao...
Univaikeuksia tiedossa.

Ja sanokaa että kun olet siinä,tarkoitus on että rauhoitut.Ja koettakaa antaa apuja lapselle miten rauhoittua.Joku voi rauhoittua kun saa olla yksin.Toinen taas kun äiti istuu kauempana.Kolmas voi ravistaa kiukun pois jaloista ja käsistä.

Palkitkaa!

Ja kun pysyy itse rauhallisena,lapsi näkee ettei saa äitiä heilautettua-äiti EI reagoi hänen typeriin juttuihinsa.
SIllä jos lapsi toistuvasti tekee jotain aivan älytöntä,jokin ruokkii hänen käytöstään.Hän saa jollaintavoin siitä palkkion.Miettikää itse mikä se palkinto on,sekö että äidillä menee hermo totaalisesti,huutaa ja karjuu-sitten tuntee huonoa omatuntoa ja hyvittelee lasta....

Sekin voi olla se palkinto lapselle.
Ja tiiän kyllä jos lapsi on kovin koetteleva,on vaikeeta aina osua niihin hyviin juttuihin ja kehua.Mutta koittakaa ottaa jokaikinen hyvä juttu,ees pienikin ja kehua ja palkita se.

Mä olisin hyvin jäätävä jos mun lapsi käyttäytyis noin.Tyttö on 3,5 v nyt eikä kyllä tuollaisesta käytöksestä ole tietoa.
En ees keksi mitä tyhmää tekisi,ehkä toisinaan vaatteiden kanssa on vehtaamista.
Mutta sitten puen hänet,eikä saa ite pukea.

Toivon että löydätte rauhallisemman tavan.
Uhma/itsenäistymisikä on lapsellekin pelottavaa,tunteet tulee niiin vahvoina.Lapsikin voi olla peloissaan ja hämmentynyt.
Puhukaa siitä tunteesta,että se menee ohi kun vähän malttaa ootta.Sopikaa että ens kerralla kokeillaan.Että pidättää henkeään vaikka taikka nostaa kädet ylös kun kiukuttaa ja laskekaa yhessä kuinka kauan kestää tuo paha olo.

Auttakaa lasta siinä pahassa olossa,että löytää keinon ulos.Sillä on kamalaa jos sitä ei saa purettua,mitä jos aikusillekin oikein kovassa raivarissa sanotaan että nyt vaan lopetat.
En pystyis siihen.

Usein lapsilta vaaditaan paljon,paljon enemmän lapsilta kuin aikuisilta.

Todella hyviä neuvoja, mutta kun ne tulee sellaiselta joka ei ole vastaavaa koskaan kokenut niin aika typerältä kuulostaa. Eiköhän nuo kaikki asiat ole kokeiltu jo ennen kuin sinne huutamisen asteelle mennä. Mutta jos et koskaan ole edes lapsillesi joutunut karjumaan, niin sulla ei ole aavistustakaan millaista todellinen uhma on.

Siispä pyydän anteeksi yritystäni auttaa.
Olen ammatissani näynyt todella hajalla olevia lapsia,pieniäkin.Tässä koitin ammattini tuomaa taitoa tuoda esiin.
Mut never mind.
Kokeiltu siis jo.
Nöyrästi poistun... :ashamed:

 

Todella hyviä neuvoja, mutta kun ne tulee sellaiselta joka ei ole vastaavaa koskaan kokenut niin aika typerältä kuulostaa. Eiköhän nuo kaikki asiat ole kokeiltu jo ennen kuin sinne huutamisen asteelle mennä. Mutta jos et koskaan ole edes lapsillesi joutunut karjumaan, niin sulla ei ole aavistustakaan millaista todellinen uhma on.

Eipä ne psykiatritkaan itse ole välttämättä vaikeaa masennusta ole potenut, mutta heiltä voi tulla silti hyviä neuvoja toisille. Eli ei tarvi itse olla siinä tilanteessa, että voisi osata kertoa neuvoja. Joten ei kannata neuvoja vähätellä vain sen tähden, ettei toinen ole itse kokenut samaa.

 

Kuinka te nitä lapsianne kasvatatte kun ne niin kauheesti uhmaa. 3.5veen luulisi jo olevan ihan järkevä keskustelija. Jotain täytyy olla vikaa kasvatuksessa tai sitä ei ole lainkaan. Meillä ei oles jäähyjä koskaan tarvittu ja lapsia useampikin.

On oudot lapset sulla. Mua ei haittaa vaikka uhmaa, sillä kun on lapsen kehityksessä ihan tarkoituksensa. Eipä tule ainakaan lapsesta mitään tossukkaa vaikka välillä onkin rankempia aikoja.

Ei voi väittää että lapseta tulee tossukka jos ei noin rankasti uhmaa.
Mulla on hyvin sosiaaliset ja suulaat lapset 14 v ja kaksoset 9 vee.
Puhumalla ja kinaamalla selvitään.
Perustelemalla ja vielä kerran perustelemalla.
Sanoinkin aina että perustele väite.

Eivätkä ole koskaan uhmailleet pahasti,ei pissineet eivätkä ees haistatelleet.

Tiiän että pärjäävät mutta me ollaan sanallisesti kyllä uhmat selvitelty.

Ei voi sanoa että ilman kaameita kohtauksia lapseta kasvaa surkee elämässä pärjäämätön...

Sille ei kyllä mitään voi jos on erittäin voimakastahtoinen lapsi ja on todella kova uhma. Meillä kasvatus on ollut tiukka ja lapset eivät hypi nenille, mutta siltikin uhma on tuolla pojalla kova ja tyttö näyttää tulevan perässä. ei minua tuo uhmaaminen haittaa, enemmän säälittää lapset kun niillä näyttää olevan niin rankkaa oman uhmaamisensa kanssa. Meillä on rakkautta ja rajoja tarpeeksi ja sopivassa suhteessa, mutta uhmalle ei mitään voi. Ovat päiväkodissakin sanoneet, että poika kokeilee rajoja erittäin voimakkaasti, mutta koskaan ei ole puututtu meidän kasvatukseen tai sanottu että pojassa olisi jotain vikaa. Päinvastoin, on tuettu ja ymmärretty ja sanoneet, että fiksu poika joka tarvitsee paljon huomiota ja hakee sitä sitten omalla tavallaan (välillä erittäin ärsyttävällä tavalla )