3,5 kk:n uhma(ko)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Minna
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Minna

Vieras
Moikka,

Kuuluuko ikään vai mikäköhän on, kun 3,5 kuukauden ikäisestä kiltistä, nauravaisesta ja tyytyväisestä pojusta on tullut kitisiä, kiukkuaja, joka ei viihdy yhtään yksin... koko ajan pitäisi olla sylissä jne. Syö ihan miten sattuu, syöttövälit saattaa vaihdella 1,5h-8h, normaaliako? Nyt on muutama yö mennyt valvoessa kun itkeskelee unissaan yöllä kahdesta eteenpäin. Olen nostanut viereen, koittanut antaa tuttia, mutta ei auta...Tosiaan tuntuu, että kaikki ser aika mitä ollaan hereillä on jonkin sortin ininää ja kitinää, nyt on aloittanut kiukkuamisen myös rinnalla... ja maitoa kyllä pitäisi tulla reilustikkin. Kokemuksia kuulisin mielelläni!!
 
Aivan samoin meillä, tyttö 3,5 kk ja tuntuu ettei mikäänole hyvin... nukulle meno on vaikeaa vaikka on aivan rättiväsynyt. samoin myös päikkärit ovat vartin-puolituntia, joten kohta taas uudelleen väsynyt. osittaisimetyksessä ja pullosta syöminenkin (mikä aijemmin sujunut ongelmitta) on hankalaa, itkee välillä ja sylkee tutin pois ja kuitenkin on nälissään ja jatkaa kothta. heräilee myös monta kertaa yössä kun aijemmin meni yhdelläkin heräämisellä. mutta ihana vauva kuitenkin!! ehkä oppivat tässä iässä uusia asioita niin paljon että pieni pää menee vähän sekaisin ja siksi tuota levottomuutta. luulen että parin viikon päästä on jo toisin.
 
Kannattanee miettiä myös onko kipuja mahassa/korvatulehdusta tvs...Ei ole vielä tietoista uhmaa, kiintymystä luo äitiin!Meillä poju oleili aika paljon kantoliinassa kun en enää jaksanut kantaa, ja kyllä loppui aikanaan tuo sylissä viihtyminen, nyt saa oikein yrittää että 1v3kk viihtyisi äiskän sylissä edes hetken kun niin on kivaa juoksennella ympäriinsä;)
 
Moi,

meillä poika 3,5 kk ja kirjoituksesi kuullosti kuin omaltani! Nyt on viikon verran ollut lähes koko valveillaoloaika kovaa kitinää ja itkun vääntämistä. Varsinaista itkua ei kuitenkaan saa aikaan. Mutta tyytyväisiä ei olla oikein sylissä, masullaan, hoitopöydällä eikä sitterissä... Ja koko ajan pitäisi olla uutta viihdykettä. Tuntuu että jokeltelukin on vähentynyt kun koko ajan vaan maristaan. Ja uutena ""taitona"" on tullut venkoilu puettaessa. Saa tosissaan tehdä töitä, että pojulle saa vaatteet päälle, erityisesti puseron kanssa tapellaan, ja poika huitoo oikein tosissaan vastaan.

Tisulla poika ei juuri marise, mutta sellainenkin vaihe kyllä koettiin tuossa 1,5 kk iässä. Se oli kyllä aikas rasittavaa.

Olen nyt alkanut heittää pikku lenkkejä lähistöllä poika rintarepussa, ja siinä on ainakin hiljaa ;)

Hampaitakaan ei näyttäisi olevan tulossa. Korvia hiukan epäilin, mutta toisaalta mitään siihen viittaavaa ei ole. Kenties se on vaan jotain tähän ikään liittyvää. Mutta musta kyllä tuntuu, että jonkinlaista uhmaakin on mukana, vaikkei sitä tosiaan varmaan vielä pitäis olla!
 
Nimimerkki Tuttua... jatkaa tarinaa kuin omaa olisin lukenut... On kuin meidän arkea=) Lohduttavaa kuulla että muillakin esiintyy tällaista. Kantoliinassa olen itsekkin nyt kanniskellut ja on siinä apuna kun imuroidaan jne.Siinä kyllä viihtyy, katselee ja on hiljaa. Ehkä tääkin ajanjakso joskus päättyy=)
 

Yhteistyössä