3½ vuotiaan uteliaisuus ja sosiaalisuus...

[vierailija_]

Tilanne siis seuraavanlainen. Tyttö, ikää 3½ vuotta on äärimmäisen utelias ja kiusallisen sosiaalinen. Kun pihalla ulkoillaan ja jossain näkyy ihminen on kysyttävä hetimiten nimeä ,minne menee, mitä tekee. Lisäksi, vielä kaikki jatko-kysymykset. Perään kerrotaan vielä omat tarinat. Kauppajonossa udellaan samat asiat, kuten myös, jos satutaan olemaan kävelyllä.

Olen yrittänyt nätisti kertoa ettei tuntemattomille tarvitse puhua, olen kieltänyt puhumasta, jopa kiristänyt, tyttö lupaa ettei huuda/puhu, mutta aina vaan lopputulos on -MIKÄ SUN NIMI ON...????!!!!!! Eikä todellakaan mitenkään hiljaisella äänellä. Ikävää asian suhteen on, että asutaan pienellä paikkakunnalla, jossa monet ovat "tuttuja", näin ollen myös moni jututtaa tyttöä. Lähes tulkoon aina saa tyttö juttukaverin tuntemattomistakin. Olen yrittänyt opettaa, että pelkästään tutuille puhutaan.

Tilanne on todella kiusallinen, sillä itse en ole kovin sosiaalinen vieraassa seurassa. Lisäksi tyttö olisi lähdössä ihan kenen vaan mukaan, joka sellaista keksisi ehdottaa ja kutsuu kylään kenet hyvänsä. Kyseessä siis myös turvallisuus.

Äiti alkaa olla aika väsynyt tilanteeseen. Onko kyseessä joku ikä-vaihe, uhma vai ihan pelkkä (liiallinen)sosiaalisuus. Mikä avuksi???

 

[minä]

\

Tilanne siis seuraavanlainen. Tyttö, ikää 3½ vuotta on äärimmäisen utelias ja kiusallisen sosiaalinen. Kun pihalla ulkoillaan ja jossain näkyy ihminen on kysyttävä hetimiten nimeä ,minne menee, mitä tekee. Lisäksi, vielä kaikki jatko-kysymykset. Perään kerrotaan vielä omat tarinat. Kauppajonossa udellaan samat asiat, kuten myös, jos satutaan olemaan kävelyllä.

Olen yrittänyt nätisti kertoa ettei tuntemattomille tarvitse puhua, olen kieltänyt puhumasta, jopa kiristänyt, tyttö lupaa ettei huuda/puhu, mutta aina vaan lopputulos on -MIKÄ SUN NIMI ON...????!!!!!! Eikä todellakaan mitenkään hiljaisella äänellä. Ikävää asian suhteen on, että asutaan pienellä paikkakunnalla, jossa monet ovat "tuttuja", näin ollen myös moni jututtaa tyttöä. Lähes tulkoon aina saa tyttö juttukaverin tuntemattomistakin. Olen yrittänyt opettaa, että pelkästään tutuille puhutaan.

Tilanne on todella kiusallinen, sillä itse en ole kovin sosiaalinen vieraassa seurassa. Lisäksi tyttö olisi lähdössä ihan kenen vaan mukaan, joka sellaista keksisi ehdottaa ja kutsuu kylään kenet hyvänsä. Kyseessä siis myös turvallisuus.

Äiti alkaa olla aika väsynyt tilanteeseen. Onko kyseessä joku ikä-vaihe, uhma vai ihan pelkkä (liiallinen)sosiaalisuus. Mikä avuksi???

Olipas taas helpottava huomata, että oma lapsi ei ole ainoa höppänä...poika 3-v. on kanssa uteliasta sorttia...kyselee vierailta mikä sun nimi on? Mikä sun äidin nimi on? jne. Onneksi ei ole vielä kylään kutsunut ketään
Toisaalta se on kauhean ihailtavaa että ottavat kontaktia muihin...siinähän sitten oppivat toisista ihmisistä...mutta tietysti tuo ettei kannata ihan kaikille juttua iskeä...noh, uskon kyllä että se liittyy taas kerran ikään ja kolmevuotiaanahan eivät vielä yksin heilu, eli äiti tai isä on vierellä valvomassa tilanteita ja kotiin kutsumisia.Toisaalta hassua, toisaalta kiusallista.... :hug:

 

[anski77]

meillä tyttö täyttää tässä kuussa neljä ja on kans tosi sosiaalinen! kaupassa juttelee tuntemattomille vaikka miten paljon, kertoo pikkuveikastaan ja vaikka mistä.

 

[niin kuin myös]

Voi, anna olla lapsen sellainen kuin on !
Tuollaiset hölpöttävät lapset, jotka tekevät tuttavuutta niin luottavaisesti ovat aivan ihania!
Tottakai se on rasittavaa äidille. Ulkopuolisen kohdalle lapsi puheineen ja kyselyineen osuu ehkä kerran, ? ja antaa kuvan, että lapsi on taspainoinen, luottavainen - luottaa siihen, että kaikki ihmiset ovat kivoja, hyviä, mukavia ja kilttejä ihmisiä.
Ja että hän itse on kiva, ihana, josta kaikki tykkää!

Esikoiseni oli tuollainen.

Nuorimmaiseni käpertyy lahkeeseeni, ei puhu vieraille, ei ota kontaktia.. kun joku mummo, tai vaikka toinen lapsi, alkaa puhua hänelle., tulee hätä: toi puhui mulle!!
SE on rasittavaa!

Esikoisen oli aina helppo selvitä sosiaalisissa tilanteissa. Elämä ja aika ja ikä kyllä karsii pois tiettyjä juttuja, mutta noin muuten... antaa lapsen luottaa itseensä ja muihin nyt, kun luottaa.

Lapselle voi tietysti kertoa, ettei kaikkia ihmisiä kiinnosta, eivätkä he jaksa jäädä juttelemaan tuntemattoman lapsen kanssa. Ei siitä pidä loukkaantua. Mutta se, että hän on avoin, anna olla! Ja ole ylpeä lapsestasi ! :heart: :flower:

 

[täällä kanssa]

Meillä neiti on kolme ja puolivuotias ja samat kujeet. Kaikille selitetään kaikki asiat, jokaista vastaantulijaa tervehditään iloisella "Moi" huudolla yms. Itse olen kanssa miettinyt, että miten kerron lapselle, ettei saa ainakaan lähteä kenenkään matkaan yms. Touhukas kolmivuotias kun ei pysy äidin kädessä kiinni kotipihalla tai kaupassa. Yksin ei lapsemme tietenkään vielä ole, mutta valvomattomia sekunteja voi olla silloin tällöin ja ne sekunnit ovat niitä vaarallisimpia. Olen yrittänyt kertoa neidille, että vain tiettyjen ihmisten kanssa voi kulkea, kunhan äiti tietää missä neiti on, kenenkään tuntemattoman matkaan ei saa lähteä. Samalla olen yrittänyt opettaa, että vain neiti itse sekä äiti, isä ja hoitajat voivat riisua / pukea vaatteita, muuten vaatteet pidetään päällä.

 

[vierailija_]

Kiitos kaikille vastanneille. Helpottavaa huomata, että on muitakin avoimia lapsia. On hienoa että lapsi on reipas ja ottaa kontaktia muihin. Toivoisin vaan jonkin asteista kohtuutta asiaan, ettei ihan kaikkia jotka äänen (huudon) päässä kulkevat. Tutuille voi puolestani jutella rauhassa ja jos toinen osapuoli avaa keskustelun. Vähemmälle saisi jäädä tuntemattomille huutelu. Mutta kuten joku jo totesikin, tilanne varmaan helpottaa kunhan ikää tulee vähän lisää.

Olen yrittänyt hyväksyä asian ajatellen, että en pidä mitenkään kamalana jos minulle joku lapsi kaupassa yms kertoo tarinoitaan. Se on vaan herttaista, kunpa olisi yhtä helppoa ajatella näin myös oman lapsen kohdalla.

Meillä on tiukka sääntö siitä, että käsikkäin kuljetaan. Kuten myös se että hetkeäkään ei vartioimatta jätetä. Siltikin on vain aina huoli lapsestaan. Ehkäpä jonain päivänä pääsemme yhteisymmärrykseen tästä juttelu-asiasta.

 

[Puurot ja vellit]

Puurot ja vellit taas sekaisin: sosiaalisuus on aivan eri asia kuin ylenpalttinen seurallisuus ja jatkuva kälättäminen. Sosiaalisuus tarkoittaa ennen kaikkea toisten huomioon ottamista. Hiljainen ja ns. ujokin ihminen voi olla hyvin sosiaalinen. Ärsyttää kun ihmiset eivät tiedä mistä puhuvat, päiväkodeissakin käytetään väärissä yhteyksissä käsitettä sosiaalisuus.

 

[asiantuntija]

\

Puurot ja vellit taas sekaisin: sosiaalisuus on aivan eri asia kuin ylenpalttinen seurallisuus ja jatkuva kälättäminen. Sosiaalisuus tarkoittaa ennen kaikkea toisten huomioon ottamista. Hiljainen ja ns. ujokin ihminen voi olla hyvin sosiaalinen. Ärsyttää kun ihmiset eivät tiedä mistä puhuvat, päiväkodeissakin käytetään väärissä yhteyksissä käsitettä sosiaalisuus.

No mutta onpa hyvä että tulit valistamaan meitä tolloja jotka emme erota onko lautasella puuroa vai velliä, lusikoitavaa kuitenkin.

Kait sinä valistat päiväkodissakin asioiden oikeasta laidasta ja vaadit käyttämään oikeaa terminologiaa. :wave:

 

[riisujat]

\

Meillä neiti on kolme ja puolivuotias ja samat kujeet. Kaikille selitetään kaikki asiat, jokaista vastaantulijaa tervehditään iloisella "Moi" huudolla yms. Itse olen kanssa miettinyt, että miten kerron lapselle, ettei saa ainakaan lähteä kenenkään matkaan yms. Touhukas kolmivuotias kun ei pysy äidin kädessä kiinni kotipihalla tai kaupassa. Yksin ei lapsemme tietenkään vielä ole, mutta valvomattomia sekunteja voi olla silloin tällöin ja ne sekunnit ovat niitä vaarallisimpia. Olen yrittänyt kertoa neidille, että vain tiettyjen ihmisten kanssa voi kulkea, kunhan äiti tietää missä neiti on, kenenkään tuntemattoman matkaan ei saa lähteä. Samalla olen yrittänyt opettaa, että vain neiti itse sekä äiti, isä ja hoitajat voivat riisua / pukea vaatteita, muuten vaatteet pidetään päällä.

Viimeinen lause.:Onko ihan oikeasti tarpeellista? Missä yhteyksissä lapsi voisi olla vieraan riisuttavana? Pedofiili-pelottelu alkaa nyt vähän liian aikaisin, asia on vakava, ja lapset niin luottavaisia, mutta silti ...