2veen tutista vieroitus, vinkkejä kaivataan!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mendi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mendi

Vieras
Meillä alkaisi olla edessä tutista vieroitus pojalta 2vee. Jo nyt tuskan hiki nousee pintaan kun mietinkin koko asiaa. Poika on meinaan todella kovapäinen ja lujatahtoinen, joten ei varmasti tutista helpolla luovu.
Tutti on meillä käytössä vain päikkäreillä ja yöunilla ja joskus autossa pidemmillä matkoilla, mutta muuten poika ei tuttia käytä. Mut varsinkin unilla tuo tutti on pojalle todella tärkeä ja ilman sitä ei nukahtaminen onnistu.

Nyt kaipaisin vinkkejä ja nimenomaan teiltä, jotka olette vieroittaneet taaperon pari vuotiaana tutista, että miten voisin alkaa valmistelemaan tämänikäistä tutista pois ja miten muutenkin kannattaisi toimia, että tutista luopuminen sujui parhaiten? Mitkä konstit teillä ovat toimineet ja mitkä eivät? Kaikenlainen tieto tästä asiasta olisi todella hienoa saada.

 
Me kysyttiin 1,5 veeltä että lähetetäänkö tutit tuttiritarille (pikku kakkosessa tiistaisin kannattaa katsoa) ja hän erehtyi sanomaan JOO. Niinpä yhdessä etsittiin kaikki, pantiin kuoreen ja nimi päälle ja vietiin muka postiin. Niin sitten kaikille kerrottiin minne ne lähetettiin ja muistuteltiin asiasta useaan otteeseen ja miten hienoa oli kun ne lähetettiin sinne ja miten iloiseksi tuttiritari tuli. Vieläkin vaikka tyttö jo 2 v 3 kk täytyy tiistaisin aina katsoa minne tytön tutit on lähetetty ja sitten hän voi olla tosi ylpeä itsestään. Mutta vieroitus meni tosi hyvin kiitos tuttiritarin ja lapsen joka ei lapsimaiseen tapaan aina harkitse etukäteen sanomisiaan... ;)
 
Mulla on ihan sama tilanne kun AP:llä, paitsi kyseessä on tyttö ja ikää 2v4kk.

Mä en ole vielä uskaltanut sitä tuttia ottaa pois. Meillä on vielä 8kk pikkuveli, joka syö myös tuttia. Kun pikkuveli syntyi, niin tyttö alotti tutin syönnin myös päivisin. Annoin pari kuukautta syödä tuttia päivisin ja sitten lopetin sen. 10 päivän raivarit tapeltiin kunnes homma oli ohi... 10 yötä huutoa ei kovin paljoa innosta.

Mä ajattelin hoitaa tytön vierotuksen ehkä myöhemmin niin, että voisin lahjoa jollain lelulla tai muulla hienolla jutulla. Voi olla, että pikkuveli joutuu luopumaan omasta tutistansa samalla.
Mä olen yrittänyt puhua tytölle, että tutit on vauvoja varten yms, mutta ei sekään ole auttanut. Syöhän jotkut tuttia 4-5 vuotiaiksi, joten vielä on meidän tyttö niiden rinnalla pieni...
Tiedän kyllä, että hampaat saattaa mennä vinoon tutin takia, mutta mä en vain uskalla sitä vierotusta hoitaa.
 
Aloita tarpeeksi ajoissa puhumaan, että kohta viedään tutit ****** ( *= itse valitsemasi paikka/ihminen/eläin tms). Ja siis oikeesti puhu tästä paljon aikasemmin jotta lapsi tottuu ajatukseen. Puhu kuinka kohta "meidän Pentti" ei sitten enää syö tuttia yms...
Mietitte miten sitten nukutaan kun ei ole tuttia jne. Lapsi tosiaan kerkee sopeutua ajatukseen, ja näin ei ehkä niin järkyty sitten vierotuksesta.
Sitten kun itkee tuttien perään, niin muistelette vaan sitä minne ne veitte.
 
Meillä myös pelättiin ihan kauheasti sitä tutista luopumista. Ja pojalle (2v) se olikin ihan selvä juttu. Tutti oli todella tärkeä iltaisin, enkä kuvitellut pojan osaavan nukahtaa ilman. Tehtiin iso juttu siitä että tutit lähetetään postissa kissanpennuille mökille. Samaan paikkaan, mihin oli tuttipullotkin viety. Laitettiin yhdessä kirjekuoreen, mihin kirjoitettiin osoite ja poika sai piirtää kuvan. Otetiin kotona valokuvia kirjekuoresta ja tuttien laittamisesta. Vietiin yhdessä kirje postiin. Illalla kun luettiin satua, poika kerran kysyi missä tutti on. Muistutin vain, että lähetettiin tutit pennuille ja hän tyytyi siihen. Nukahti loistavasti ilman tuttia. Ainoastaan piti käydä ensimmäisen neljän tunnin aikana useasti vähän paijaamassa kun poika kitisi unissaan.

Tartu rohkeasti härkää sarvista. Saatta mennä yllättävän helposti. Ja jos kuitenkin pelkäät (kuten sanoit), että hampaat saattavat mennä, niin siinä on lapselle oikomishoitojen keskellä selittämistä, kun äidillä ei riittänyt rohkeus (lainaus: Tiedän kyllä, että hampaat saattaa mennä vinoon tutin takia, mutta mä en vain uskalla sitä vierotusta hoitaa.) tutin pois ottamiseen. Muista, että me kuitenkin olemme niitä aikuisia :) :)
 
Meillä kans poika 2v ja tutista pitäisi luopua.En tiiä miten sen saisi pois kun on korvatulehdusten takia sitä lohtuun syönyt viimeisen vuoden myös päivisin.Meillä myös vauva 6kk joka syö tuttia unilla ja ulkona hereillä ollessaan vaunuissa.En tiiä pitäiskös odottaa pari kuukautta ja "riistää" sitten molemmilta tutit.Hampaat on jo vinot tutin takia,korjantuu kuitenkin kuulemma sitten kun lopettaa tutin syömisen..Olis pitänyt ihan pikkuisena se pois jo ottaa mutta kun hän oli aina kipeänä niin ei raaskinut.meidän taapero kyllä niin vilkas ettei tajua tuttiritarin päälle vielä.Tiedän pojan tuntien että jotain muuta pitäisi keksiä.Pitäisi vaan kovana pysyä ja ne häneltä pois ottaa.Ulkona ei sitä tarvitse eikä kylässä tai kaupassa..
 
Meillä vieroitettiin tyttö 2v3kk iässä. Päätin asiasta ihan yllättäen, kun tajusin, että tyttö puree tutit rikki. Mietin ja mietin ja tulin siihen päätökseen, että tutteja ei ruveta ostamaan parin viikon välein. Kovasti hehkutettiin, että annetaan tutti oravavauvalle ja oravaäiti sitten varmaan jättää lahjan puun alle kiitokseksi. Tyttö oli asiasta ihan innoissaan ja hymyssä suin vietiin tutti illalla puun oksalle ulos. Tyttö hieman illalla valitti nukahtamista, mutta siis pientä kitinää, ei huutoa/itkua ollenkaan, mistä olin ihan tosissani ihmeissään. Olin nimittäin varautunut ihan kauheaan huutoon ja monena yönä. Ekana yönä tyttö itki viisi minuuttia, kun heräsi aamuyöstä, mutta sanallakaan ei tuttia kysynyt. Sen jälkeen ei minkäänlaista ongelmaa nukahtamisessa, eikä yölläkään vaikka välillä heräileekin. Nukahtaa itsekseen uudelleen. Eli meillä meni tämä vieroittaminen tosi helposti. Tytölle oli tutti ollut aina TODELLA tärkeä, viiden päivän ikäisestä alkaen. Olin etukäteen "päättänyt", että molemmat lapset saavat sitten luopua tutista samaan aikaan esikoisen ollessa 3v(nuorempi oli silloin 8kk kun esikoinen luopui tutista), mutta näin se vaan meni erilailla. Esikoinen ei ole ollut pikkusiskonsa tuteista mitenkaan mustis, eikä ole salaakaan niitä imeskellyt. Jos tyttö olisi peukun ottanut tutin tilalle, niin se olisi ollut ainoa asia, mikä olisi saanut tutin takaisin tytön suuhun. Mutta onneksi niin ei käynyt. Toivotan onnea vieroitukseen! Yleensä tämmöset asiat menee helpommin kuin odotetaan, mutta paras tietty varautua pahimpaan. Tsemppiä!

Ainiin, aamulla sitten käytiin katsomassa puun alle ja kas kummaa, oravaäiti oli jättänyt sinne lahjapaketin odottamaan. Tyttö oli siitä ihan toheissaan.
 
Meillä tuo tutista vieroittaminen sujui esikoisen kanssa hienosti 8 vuotta sitten.Leikkasin joka viikko yhestä tutista kerrallaan sen imuosan pois ja jätin näkyvälle paikalle.Tyttö kun tutin löysi niin sovitti suuhunsa ja tajusi et tutti on rikki.Yhdessä sitten heitimme tutin roskiin.Viimeisen tutin kohdalla tein samoin ja tyttö heitti sen itse roskiin.
Tuota tekniikkaa käytimme myös keskimmäiseen mut tämä poika onkin sitten ihan eri juttu.Tutteja on nyt roskiksessa ja viimeisen tutin aika ois nyt mut ei taida onnistua..kaupassa huutaa tutteja lisää mut tyytyy siihen vastaukseen et ei niissä lue hänen nimeään et nyt on kaikki hänen tutit kaupoistakin loppu...jos koittais vaihtaa tutin vaikka mieluisaan leluun..
 
Kiitos hyvistä vinkeistä!
Ehkä me kokeillaan tuota oravavauva juttua, kun meilläpäin noita kurreja juoksentelee aikalailla ja tuo lahja-juttu oli aika hyvä idea. Eli tutista poika sais jonkin lelun tms.
Tuttiritarikin ois aika hyvä idea, mut jotenkin tuntuu, että meidän poika ei ymmärtäis sitä et lähetettäis postissa tutit jonnekin, kun ei tuo t.ritarikaan ole tuttu ollenkaan.

Mut jotenkin sitä vain siirtää ja siirtää tuota vieroitusta, kun sitä pelkää sitä huutorumpaa ja kun yksin joudun vieroituksen hoitamaan =((. Mut pakko se on ottaa härkää sarvista...
 
Meillä poika oli hiukan oli kyllä vielä alle 2v. Oiskohan ollut 1,5v? Kirjoitan kuitenkin. Meillä tutit menivät vain rikki. Saksilla hiukan avustin lähes poikki asti ja sitten pojan nähden tutti meni sitten kokonaan rikki.

Ekat päikkärit olivat kamalat, nukahti itkuun ja huutoon tuttiii, ikkiiii, eiiiiii.... Sama saman päivän yöunille. Seuraavana päivänä vei tutin itse roskiin ja kävi roskiksella katsomassa että tutti on tosiaan rikki. Päikkäreillä oli noin 5 min itkua ja sitten nukahti, yöunille käynti oli vielä helpompaa. Seuraavana päivänä hiukan vielä itkeskeltiin ja päiviteltiin että tutti ikki... Sitten jo helpotti ja tutti unohtui. Ihan varma en ole että oliko tosiaan 3 päivää itkusuutta vai vainko 2. Tuosta kun on jo 1,5 vuotta aikaa.
 
meillä poika ehti jo 3v kun tuli ajankohtaiseksi tutista luopuminen.
jo lähes vuosi oli puhuttu, että saa valita kaupasta mieleisen pikkuauton, kun tutti on roskissa (innokas roskismies...).
yksi lauantai vei tutin roskiin ja auto ostettiin. illan tullessa haki tuttia kuitenkin roskista ja vei uuden auton kaappiin.
annettiin toinen jäljellä ollut tutti takaisin vielä kuitenkin, kun perhetilanne ei kestä yhtään huutoa nyt. auton perään ei ole kysellyt.
hampaat ei ole vielä ainakaan kärsineet, poika ei ole koskaan ollut kovin tutin perään. vain nukahtaessa tarvii
 
Mä rupesin puhumaan tutista luopumisesta vähä ennen 2v. synttäreitä. Yhtenä iltana satuin vaan kysymään, että millonkohan meijän poika luopuis tutista ja heittäis sen roskiin. Poika oli just menossa nukkumaan ja kiikutti tutin roskiin. Varmistelin vielä, että onko nyt ihan varma, ettei enää tuttia haluu. Jep. Muutamana iltana sitä kaipaili, mutta selitettiin, että ite sen heitti roskikseen, eikä sitä enää sieltä voi ottaa. Satuin siis vaan oikeella hetkellä kyselemään :)

Kaveri laitto pojan tuttiin sinappia. Eipä enää tutti kelvannu sen jälkeen! Tuttia ku tarjos, poika puistatteli päätä, eikä sen koommin tutti kelvannu.
 
Mä innostuin näistä viesteistä niin paljon, että päätin alottaa tutista vierotuksen heti. Toi allaoleva on siis mun teksti.
Eli heti aamusta kysyin tytöltä, että annetaanko tutit mun kaverin pienelle vauvalle. Tyttö oli hiljaa, katsoi tuttia kädessä ja rupesi imemään sitä tuttia.
Kun vähän myöhemmin kysyin uudestaan, niin vastaus oli, että Joo, Annetaan tutit vauvalle.

Eli täytyy vielä valmistella kaveri, jotta se ei ihan ihmettele kun hänen parin viikon ikäiselle tytölle tungetaan yli 2v:n käytettyjä tutteja :) Voipi olla, että isi tuo vielä neidille illalla lahjan.

Jos tilanne menee siihen, että pikkuveljen tutit rupeaa maistumaan liikaa, niin pikkuvelikin menettää tuttinsa samalla. Eipä tuo kundi nuku kuitenkaan yli 3h pätkiä...

Mä kerron sitten miten etenee.

Alkuperäinen kirjoittaja Me odotetaan vielä:
Mulla on ihan sama tilanne kun AP:llä, paitsi kyseessä on tyttö ja ikää 2v4kk.

Mä en ole vielä uskaltanut sitä tuttia ottaa pois. Meillä on vielä 8kk pikkuveli, joka syö myös tuttia. Kun pikkuveli syntyi, niin tyttö alotti tutin syönnin myös päivisin. Annoin pari kuukautta syödä tuttia päivisin ja sitten lopetin sen. 10 päivän raivarit tapeltiin kunnes homma oli ohi... 10 yötä huutoa ei kovin paljoa innosta.

Mä ajattelin hoitaa tytön vierotuksen ehkä myöhemmin niin, että voisin lahjoa jollain lelulla tai muulla hienolla jutulla. Voi olla, että pikkuveli joutuu luopumaan omasta tutistansa samalla.
Mä olen yrittänyt puhua tytölle, että tutit on vauvoja varten yms, mutta ei sekään ole auttanut. Syöhän jotkut tuttia 4-5 vuotiaiksi, joten vielä on meidän tyttö niiden rinnalla pieni...
Tiedän kyllä, että hampaat saattaa mennä vinoon tutin takia, mutta mä en vain uskalla sitä vierotusta hoitaa.

 
Kysymys: Miten teillä joilla tutista on lapsi vieroitettu, ovat yöt sen jälkeen sujuneet?

Meillä poika ainakin kerran yössä unissaan tuttia vaatii ja, kun käyn sen hänen suuhunsa laittamassa, yleensä jatkaa tyytyväisenä uniaan. Mut entäs kun ei ole tuttia mitä antaa???

Nimim. ei ehkä odotetakaan; tsemppiä kosvasti sinnekin tässä vieroitushommassa =)
 
Meillä tyttö heitti tutin kalavauvoille 2-vuotiaana. Siihen loppui päiväunet (myös päivähoidossa). Sen jälkeen tyttö on nukkunut päiväunia vain autossa satunnaisesti. Meillä siis tutista luopuminen oli aika kamala paikka, sillä tutti oli hänelle tosi tärkeä.
 
Kääk, tuo on mulla kauhukuvan... että poika jättäis päiväunet pois tutista luopumisen takia. Meillä on jo muutenkin välillä nuo päiväunille saannit tosi vaikeaa ja välillä on niitä jättänytkin pois. Mut minä itse TARVIIN päivässä sen hengähdystauon, minkä poika on unillaan. Apuaaaa :)))(((.
 
Hei

meilläkin poika oli kovasti tutin perään, siksi olikin varsinainen yllätys, kun luopuminen (poika tuolloin 1v10kk)kävi erityisen helposti. Tuttiin tuli vahingossa reikä.Poika totesi: tutti meni rikki ja sitten vietiin se yhdessä roskiin.Ei itkuja, illalla poika muisteli rikkoutunutta tuttia, mutta ei sen kummempaa. Tätä muistelua jatkui muutamana päivänä.Minulla oli itselläni suurempi pelko vieroituksesta, mutta sehän kävikin sattuman kautta kätevästi.
Joten neuvoni on, että teidänkin tuttine voisi "hajota":)!!!
 
No niin.
Eilen siis tutit lähti meidän erittäin tempperamenttiseltä neidiltä.
Pohjustin hommaa aamusta asti juttelemalla siitä miten kaverin vauva saa tutit.
Sitten kaveri tuli ja neiti antoi tuttinsa hänelle.
Illalla tyttö sitten muutamaan kertaan kaihoisasti kertoi miten hän antoi tutit pois pikkuvauvalle. Kerran siitä vielä puhuttiin illalla sängyssä.
Neiti otti mua illalla kädestä kiinni ja paijasi ja nukahti nätisti. Yöunta riitti kuten yleensä 10,5h ja sängystä heräsi iloinen ja pirteä tyttö.

Ei yhtään kyyneltä tuttien takia ja eka yö takana!!

Päikkäreistä en tiedä, meillä niitä ei muutenkaan nukuta kun muutamana päivänä viikossa.

Voiko tämä todella olla näin helppoa?? Olen niiiin iloinen ja tätä mä pelkäsin niin paljon :)
Pikkuveli sai pitää tuttinsa eikä neiti niiden perään ole yhtään kiinnostunut.

Alkuperäinen kirjoittaja Ei ehkä odotetakaan :):
Mä innostuin näistä viesteistä niin paljon, että päätin alottaa tutista vierotuksen heti. Toi allaoleva on siis mun teksti.
Eli heti aamusta kysyin tytöltä, että annetaanko tutit mun kaverin pienelle vauvalle. Tyttö oli hiljaa, katsoi tuttia kädessä ja rupesi imemään sitä tuttia.
Kun vähän myöhemmin kysyin uudestaan, niin vastaus oli, että Joo, Annetaan tutit vauvalle.

Eli täytyy vielä valmistella kaveri, jotta se ei ihan ihmettele kun hänen parin viikon ikäiselle tytölle tungetaan yli 2v:n käytettyjä tutteja :) Voipi olla, että isi tuo vielä neidille illalla lahjan.

Jos tilanne menee siihen, että pikkuveljen tutit rupeaa maistumaan liikaa, niin pikkuvelikin menettää tuttinsa samalla. Eipä tuo kundi nuku kuitenkaan yli 3h pätkiä...

Mä kerron sitten miten etenee.

Alkuperäinen kirjoittaja Me odotetaan vielä:
Mulla on ihan sama tilanne kun AP:llä, paitsi kyseessä on tyttö ja ikää 2v4kk.

Mä en ole vielä uskaltanut sitä tuttia ottaa pois. Meillä on vielä 8kk pikkuveli, joka syö myös tuttia. Kun pikkuveli syntyi, niin tyttö alotti tutin syönnin myös päivisin. Annoin pari kuukautta syödä tuttia päivisin ja sitten lopetin sen. 10 päivän raivarit tapeltiin kunnes homma oli ohi... 10 yötä huutoa ei kovin paljoa innosta.

Mä ajattelin hoitaa tytön vierotuksen ehkä myöhemmin niin, että voisin lahjoa jollain lelulla tai muulla hienolla jutulla. Voi olla, että pikkuveli joutuu luopumaan omasta tutistansa samalla.
Mä olen yrittänyt puhua tytölle, että tutit on vauvoja varten yms, mutta ei sekään ole auttanut. Syöhän jotkut tuttia 4-5 vuotiaiksi, joten vielä on meidän tyttö niiden rinnalla pieni...
Tiedän kyllä, että hampaat saattaa mennä vinoon tutin takia, mutta mä en vain uskalla sitä vierotusta hoitaa.

 
Ap:lle tsemppiä! Kyllä sä siitä vierotuksesta selviät ja ihan kunnialla =) Parempi ennenkun hampit menee vinoon, eiks je?

Nimim:"Ei ehkä odotetakaan :)" Meillä on sujunu 2 tytöt tutin vierottamiset myös tosi helposti! Esikolle en antanu iltasin tuttia jos ei pyytäny (tutti oli aina kaapissa) ja sitten se vaan unohti pyytää oli alle 2v. kakkosellekkaan en antanu tuttia jos ei pyytäny, muttei koskaan unohtanu pyytää.Kakkosen vierotin tutista kun huomasin etuhampaiden välin jäävän auki ikää oli sen 2v. leikkasin tutin saksilla ja kun tyttö illalla pyysi niin annoin sen risan tutin. Ilme oli niiiin surkea että multa meinas itku päästä... mitä mä olin menny pienelle tekemään... Tyttö itki lohduttomasti ja minä lohdutin. pian tyttö kuitenkin rauhottui ja rupesi nukkumaan. Olin ihan varma että huuto tulee yöllä, mutta ei kuulunut inahdustakaan! tais ottaa äipälle kovempaa kun tytölle (multa meinaan pääsi itku kun huoneesta lähdin)
 
Meillä tyttö nyt 2 v 4 kk ja kuukausi takaperin oraville vietiin tutit.
Itse hän keräsi kaikki pussiin ja sitten ne vietiin kannon nokkaan.
Kun käytiin kattomassa oli oravat jättäneet käpyjä kiitokseksi ja tyttö kyllä katteli vähän kauhuissaan ja kääntyi katsomaan taakse useasti.

Äitiä vähän ihan itkutti,sillä niin ureha mun pieni tyttö oli...
No,illalla kyseli kovasti niiden perään ja pyysi että haetaan pois.
Yö kuitenkin meni hyvin.

Tyttö ei syönyt tuttia muuten kuin nukahtamistilanteissa ja meillä on päiväunet heittäneet häränpyllyä.
Eli tyttö tarvii nukuttajan ja sehän ei aina onnistu sillä kotona 5 kk pikkuveli.

Musta tuo tuttien rikkominen on aika hurjaa.Tiiän että sitä kaytetään paljon mutta se että tutti on tuonut lohtua ja turvaa,sitten ne ovatkin rikki.Ite aattelen että se voi rikkoa turvallisuuden tunteen,esine joka on ollut tärkeä ja turvalelu on rikki.
Mä olen jokalapsen kohdalla puhunut ymäpäri ja yhteistuumin siitä ollaan päästy.

Tsemppiä kaikille tuttiritarien äideille!!
 
Ei tuo tuttien rikkominen ole yhtään sen hurjempaa kuin esim oraville vieminen.Lapsi joka tapauksessa menettää sen armaan tuttinsa keinolla jos toisella.
Tyyli on vapaa kaikilla ja lapset niin erillaisia=)
 
samaa mieltä olen edellisen kanssa, ihan yhtä hurjaa on "turvan pois antaminen" meillä on molemmilla tytöillä ollu sellaset ainun ensipuput ihan vauvasta saakka unikaverina. Pupu kainaloon oli se turva tutin jäätyä pois
 
Meillä ei tutista ole pienimmän kohdalla luovuttu vielä mutta isommalla vietiin susille.Susi siksi että oli ajankohtaista,pojalla oli in nuo sudet ja halusi antaa ne ihan mielellään.
Vähän niiden perään kyseli,ikää oli vajaa 2 v silloin.

Pojan kummitäti on psykiatri ja hän on myös sanonut tuosta tutin poisantantamisesta,se olisi hyvä tehdä jollainlailla lapsen ehdoilla.Eli lapsi olisi saatava suostuvaiseksi itse luovuttamaan pois tuttinsa.

Olen kuullut monien leikkaavan tutit rikki,mutta ehkä se ei paras mahdollinen tapa tosiaan lapselle,vanhemmille varmaankin!=)

Meillä pieni vasta opettelee tutin syömistä joten en vielä luopumista mieti,mutta olen tyytyväinen jollei edes sitä oppisi.
Hyvähän on tarjota toinen turvalelu lapselle eli esim pupu kainaloon.Siitä luopuminen varmaan onkin ihan lapsen ehdoilla sitten aikanaan!=)
No,onhan toisilla aikuisilla vielä lapsuuden nalle jossain kirjahyllyssä....;-)
 
Kaverini kertoi, että on leikannut pienen palan kerrallaan pois siitä tuttiosasta. Nyt on jo kuulemma niin lyhyt tuttiosa, ettei sitä pysty kunnolla imemään, mutta poika pitää sitä silti nukkumaan mennessä suussa. Ekat illat oli olleet hankalia, itkua ja valvomista, mutta nyt käsittääkseni 4.illan jälkeen alkanut helpottaa.

Äitini kertoman mukaan minä olin taaperona luopunut tutista sen jälkeen, kun olin itse purrut tutin rikki.

Omaa kokemusta ei ole "isomman" lapsen tutista vieroittamisesta, sillä vieroitin esikoisen tutista jo hänen ollessaan vajaa 10kk. Silloin se onnistui aika kätevästi.
 

Yhteistyössä