25-vuotias mies ja 30-vuotias nainen, voiko toimia?

  • Viestiketjun aloittaja mietityttää
  • Ensimmäinen viesti
mietityttää
Molemmilla elämäntilanne sinänsä sama eli opiskelijoita ja yhteisten harrastusten kautta tavattu, mut silti jotenkin mietityttää, kun ei ennen ole näin päin ikäeroa ollut. Ja voiko tuon ikäinen kolli oikeasti edes kiinnostua näin "vanhasta" naisesta, vaan onko se kiinnostus vain jotain muuta.

Kommentteja?
 
mietityttää
[QUOTE="annikki";28353888]Kyllä voi. Mun mieheni oli 29v ja mä 33v kun tavattiin.[/QUOTE]

No, teillä on vaan neljä vuotta ikäeroa ja onhan se ehkä vähän eri asia olla 29 ja 33 kuin 25 ja 30. Kun nyt itseäni muistelen noin nuorena. Tuossa on olennaisia vuosia välissä. Ja sitten tulee väistämättä mieleen, että kun ympärillä pyörii kuitenkin nuoria ja nättejä opiskelijatyttöjä, niin mitä ihmettä hän minussa näkee... En minäkään ruma ole, ja kroppakin on hyvässä kunnossa, mutta silti.
 
"rrr"
Häh, pohdit ihan ihmeellisiä mun mielestä. Ei tuo ole lainkaan liian iso ikäero, ja yhtälailla se 30-vuotias opiskelijamieskin näkisi "nuoria ja nättejä opiskelijatyttöjä".

Ihmettelisitkö jos 25-vuotias nainen ja 30-vuotias mies alkaisi seurustella?
 
"vieras"
Oman mieheni kanssa ei ois mitenkään toiminu (ero toisin päin nyt sama), oltais oltu niin eri elämäntilanteissa ja haluttu eri asioita. Mutta tiiä monta paria, joilla toiminu vallan mainiosti. Sellasenkin tapauksen, että mies ollu 21 tavatessa ja nainen jo melkein 30. Nyt ovat naimisissa, kaksi lasta ja edelleen onnellisia. :)
 
TR
Mies oli 25 kun tavattiin, minä 36...siinä on jo sentään jonkinlainen ikäero ;D Nyt ollaan oltu yhdessä kahdeksan vuotta, asumme avoliitossa omakotitalossa, jaloissa ryömii 8kk tyttö ja toinen vauva tuloillaan...että juu, voi toimia, älä huoli :) Täysin tapauskohtaista ja kyllähän näitä ikäeroja on kaikenmoisia suuntaan ja toiseen nykyään! Aiemmin elin avioliitossa pari vuotta itseäni vanhemman miehen kanssa, eli en ole hakemalla hakenut nuorempaa miestä, kuhan vaan kolahti, eikä siinä ikää kauheesti murehdittu.
 
"mii"
Mikä ihmeen kysymys tämä taas oli? Minä olin 17 ja mieheni 25, kun me tapasimme. Ikäeroa helpotti se, että mies oli vasta aloittamassa yliopisto-opinnot ja minä seurasin vuoden päästä perässä. Ehdin jopa valmistua ennen miestäni.

Nyt minä olen 30 ja mies 38, kolme lasta ja naimisissa, eikä ikäero todellakaan tunnu missään.
 
"niin"
No meillä minä 25 ja mies 21 kun tavattiin. Ei todellakaan ollut lapsellinen enää kuten kaverinsa. Mies täyttää pian 25 ja ollaan naimisissa ja kaksi lasta (tai siis toinen syntyy hetkenä minä hyvänsä) :)
 
aloittajaa
No eiköhän se aika pitkälti niin ole, että jos ensimmäisenä miettii ikää ja sitä ettei ehkä kelpaa tälle puolisoehdokkaalle, niin tuskin kovin sopiva vaihtoehto on. Kun sopiva sattuu kohdalle, niin sitten mennään eikä meinata.
Niin no, ihmiset käsittelevät asioita eri tavalla, itselläni on aika analyyttinen lähestymistapa näissäkin asioissa;) Mulla on aiemmin ollut pari pidempää ja oikein hyvää suhdetta eikä niissäkään heti menty, vaan meinattiin. Minusta on ihan tavallista pohtia näitä juttuja.
 
Mielestäni viiden vuoden ikäerossa ei ole mitään kummallista, kun molemmat on jo selkeästi aikuisia.
25-vuotias ei kuitenkaan mikään teini enää ole, itse miellän enemmän tonne kolmekymppisten suuntaan kaksvitosen, kuin parikymppisten.
 

Yhteistyössä