Dirlittan meillä mun esikoinen oli 5v vuotta kun mun isä kuoli äkillisesti ja se oli pojalle todella kova paikka. Vaari kun oli se isän korvike siinä jokapäiväisessä elämässä ja touhusi pojan kanssa paljon. Timi heittäytyi todella hankalaksi, raivosi kaikille koko ajan, tuli ja löi jne. Ja vaarin kuolemaan ei halunnut käsitellä ollenkaan. Hautajaisiin ei halunnut osallistua (kauhea raivo kun niistä kuuli) en sitten "pakottanutkaan" vaan meni isälleen hoitoon siksi ajaksi.
Aikaa myöten alkoi kyselemään miksi/miten jne. Siinä vaiheessa hälle kerrottiin mitä halusi tietää. Paljon jäi hyviä muistoja ja myöhemmin poika niitä itkeskeli kun pelkäsi unohtavansa vaarin ja ne hyvät muistot :'(
Oli vaikeaa lohduttaa lasta kun oma suru oli murskaava :/ Mutta toisaalta lapsen takia sitä jaksoi ja yritti elämän pitää suht. normaalina rytmeineen... Tosin kaukana se normaalista oli sen pari viikkoa ennen hautajaisia.
Aikaa myöten alkoi kyselemään miksi/miten jne. Siinä vaiheessa hälle kerrottiin mitä halusi tietää. Paljon jäi hyviä muistoja ja myöhemmin poika niitä itkeskeli kun pelkäsi unohtavansa vaarin ja ne hyvät muistot :'(
Oli vaikeaa lohduttaa lasta kun oma suru oli murskaava :/ Mutta toisaalta lapsen takia sitä jaksoi ja yritti elämän pitää suht. normaalina rytmeineen... Tosin kaukana se normaalista oli sen pari viikkoa ennen hautajaisia.