2-vuotias ei vielä puhu, kokemuksia vastaavasta?

Vanhempi poikamme täytti juuri 2 v., eikä vielä sano yhtään oikeaa sanaa. (Muutaman kerran voi olla tarkoittanut "anna" sanoessaan "nanna".) Monenlaisia tavuja tulee ja omaa juttua siis aika paljon,hänen "kielensä" ei kuitenkaan ole minusta juuri kehittynyt esim. siitä kun hän oli puolitoista vuotta. Huolestuttaa, ettei niitä oikeita sanoja ole tähän ikään mennessä tullut ja myös se, ettei hän kutsu ihmisiä tai asioita millään edes oman vauvakielensä nimellä. Tarkoitan sitä, ettei hän käytä vaikka "ää"-tavua halutessaan minut luokseen, siis hän ei nimeä aktiivisesti ihmisiä tai asioita mitenkään. Kovasti hän kyllä osoittelee esineitä ja asioita ja esim. kuvia kirjoista päivittäin haluten kuulla niiden nimet. Hän myös muistaa ne ja osoittaa, kun kysyn missä jokin on.

Muuten hän on kehittynyt iänmukaisesti (neuvolankin mukaan) ja hän ymmärtää puhetta valtavasti, esim. noudattaa monimutkaisiakin ohjeita. Ymmärryksessä ei meidän vanhempien mielestä ole mitään vikaa, eikä missään älyllisessä kehityksessä. Hän on nopea oppimaan asioita, esim. kuinka jokin palapeli kootaan tai jokin rakenelma rakennetaan tai ihan vaikka, miten jokin kotiaskare suoritetaan. Hänen kävelynsä on hyvin varmaa, hän juoksee sujuvasti, kiipeilee, piirtää, osaa jo pukea melkein itse.. Meitä ei huolestuta hänen kehityksessään mikään muu kuin tämä puheasia.

Neuvolan terveydenhoitaja lupasi lähetteen puheterapeutille, muuten hän ei ole oikein suostunut ottamaan kantaa siihen, mistä tämä viivästys voisi johtua tai mitä me vanhemmat voisimme tehdä.
Me puhumme pojalle paljon, nimeämme asioita, luemme hänelle päivittäin, loruilemme, lauleskelemme.. Yritämme välillä innostaa häntä tyyliin "sanopa kuka tuli" kun vaikka isi tulee kotiin.. (kuitenkaan mitenkään painostamatta) Huomioimme hänen omankielisensä juttelun ja vastaamme siihen parhaamme mukaan.
Emme oikein keksi mitä muuta voisimme enää tehdä.
Tällä hetkellä poika ilmaisee kaikki tarpeensa samanlaisella kitinällä ja me joudumme arvailemaan mistä on kyse. Välillä hän turhautuu, kun emme arvaa oikein. Jotkut asiat hän näyttää selkeästi, esim. menee keittiön lavuaarin luokse ja kurkottelee sitä kohti, kun haluaa juoda vettä ja menee syöttötuolinsa luokse ja yrittää kiivetä siihen, kun hänellä on nälkä. Mutta monissa asioissa joudumme arvailemaan.
Nimenomaan pojan itsensä kannalta toivoisimme, että hän edes yrittäisi ilmaista itseään sanallisesti. Välillä tuntuu, niin kuin hänellä ei jostain syystä olisi motivaatiota siihen, emmekä ymmärrä miksi..

Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia.. Onko täällä muita, joiden lapsi on yli 2 v., eikä vielä puhu ollenkaan? Tai sellaisia, joiden lapsi puhuu nyt, mutta on aloittanut vasta 2-vuotiaana tai vanhempana? Milloin ja miten sanoja on alkanut tulla ja mikä siihen on auttanut?
Kaikki kokemukset olisivat tervetulleita!
 
Meillä tyttö joka nyt 2v2kk ja neuvolaan mennessä ei sanoja juurikaan tullut, vain "appa"=pappa ja "anna". Ymmärsi kyllä monimutkaisiakin ohjeistuksia ja osoitteli kirjasta kuvia kysyttäessä "Missä on...?". Neuvolassa vilauteltiin jo puheterapiajonoa jonne olisimme halutessamme päässeet koska jonotus aika keskimäärin 12kk. Sovittiin että kontrollikäynti neuvolassa n.2,5v iässä ja sitten katsotaan jatkoa.

Tämän kahden kuukauden aikana on tapahtunut paljon kehitystä, puhe on edistynyt huimasti vaikkakin osasta sanoja puuttuu alkukirjain mutta en ole enää läheskään niin huolissani puheenkehityksestä kun tuon neuvolakäynnin jälkeen olin. Lauseita ei tule mutta tulee kun on tullakseen :D
 
Meillä myös poika 2v2kk, hyvin vähän on vielä sanoja ilmaantunut ja puhe on tuollaista omaa hölötystä, lähinnä vokaalipainotteista. Muuten kehitys iänmukaista ja ymmärtää kaiken... Puheterapiassakin ollaan jo kerran oltu, en usko että siitä sinänsä mitään apua oli kun tähänkin mennessä ollaan juuri niin toimittu mitä siellä neuvottiin. Kirjoittelin äsken paljon pidemmin tänne juttua mutta kaikki hävis jonnekin avaruuteen. No voin kertoa lisää kun on paremmin aikaa.
Lohdullista että on muita kohtalontovereita, tsemppiä ja kärsivällisyyttä arkeen!
 
Tosiaan lohdullista kuulla, että kohtalotovereita on! Jospa meilläkin alkaisi kehitystä tapahtua tässä 2 vuoden jälkeen.. Eniten huolestuttaa se, että jos taustalla on jotain neurologista häiriötä, mutta pojan muun kehityksen perusteella se ei kyllä tunnu kovin todennäköiseltä.
Ja helposti rupeaa miettimään, mitä olisi itse voinut tehdä toisin.. Mutta en kyllä oikein keksi. Kun joka paikassa toitotetaan, että "ensimmäiset sanat ilmaantuvat yleensä vuoden iässä", helposti vanhempana stressaantuu kun niin ei käykään.. Tästä yksilöllisestä vaihtelusta pitäisi kaikenkaikkiaan puhua enemmän.
Lisää kokemuksia edelleen kuulisin mielelläni! :)
 
Ota avuksi tukiviittomia ja kuvia, niitä voi käyttää ihan normaalissakin puheen opettelussa, innostavat puhumaankin. Onhan niitä vaihteluja lapsilla :). Suutakin voi jumpata, jos on kielenkannat tai suun lihakset kireät. Purskuttelee vedellä, tekee erilaisia ääniä, näyttää kieltä, lällättää, pörisee yms.
 
Meidän tyttö nyt 2v5kk ja 2v ei sanonu kuin parikymmentä sanaa, eikä neuvolassa mitenkään noteerattu sitä...
Nyt puhuu kuin papupata. Tietysti joitain kirjaimia ei sano,mut pääsääntöisesti saa selvää mitä tarkoittaa.

Eli ei kannata huolestua,se puhe tulee sitten kun tulee. Kaikki kehittyy omaan tahtiin :)
 
Meillä 2,5 vuotias poika, kymmenkunta sanaa on käytössä. Kaiken kyllä ymmärtää mutta ei "porise" vielä. Neuvolasta laitettiin lähete puheterapeutille, vasta puolen vuoden sisään tulee aika. Tavuja osaa ja yms. Poika on vähän ujo sen suhteen että kenen kuulleen sanoja sanoo... Joku sanoi että puhe "jäänyt jalan alle" Enpäs tiedä, kokemuksia?? Sanovat että on ihan tavallista. Ainut lapsi on.
 
Mulla on 2,7 vuotias poika, joka ei osaa puhua selvästi. On ollu mahoton porisemaan koko pienen ikänsä, mutta ymmärrettäviä sanoja ei tule kuin muutama.. äiti, isi, bussi, heihei ja muutama muu. Ymmärtää valtavan hyvin puhetta ja on mahoton temperamenttinen. Tosi sosiaalinen on, kun puistoissakin yleensä menee ihan ventovierasta ottamaan kädestä kiinni ja pulisemaan eiymmärrettäviä sanojaan. Halailee paljon ja on mahottoman iloinen :) Osoittaa tosiaan yleensä mitä haluaa ja pulisee samalla..

Tää on alkanu jo pitemmän päälle olemaan aika rankkaa. Lapsella on mahoton asiaa ja kysymyksiä, mutta kun niitä ei ymmärrä! Voimaton olo tulee, kun jatkuvasti yrittää ymmärtää mitä asiaa pojalla on. Surku tulee väkisinkin. Puheterapeutilla käytettiin alkuvuodesta, mutta se sano ettei ole yhtään huolissaan, koska poika ymmärtää puhetta niin hyvin jne, että hän ottaisi pojan vastaanotolleen seuraavan kerran vasta kolmevuotiaana jos ei jo puhu.

Että joo, jos joku haluaa vertaistuke niin minulle voi viestitellä =) Haluaisin itsekin jutella kohtalotoverin kanssa.
 
Hei.
Meillä on juuri täyttänyt 2 vuotta poika.
Hän on nuorimmainen. Siskot on oppineet puhumaan tosi aikaisin ja on olleet kovia hölöttämään ja laulamaan.

Poika oppi ensi sanat kyllä suht samaan aikaan kuin siskot. Äittä tuli ensimäisenä muistaakseni ja anna sitte aika perään. Oisko ollut alle vuoden ikäinen ja EI tuli tosi painokkaasti myös alusta asti. Temperamenttia löytyy vaikka muille jakaa. Mutta sen jälkeen sanoja on tullut uusia harvakseltaan. Eli mitä nyt muistelen niin äittä, ei, auto, rekka (kerran kuullut ja sanoi näin: e-a), isi (vain harvoin sanoo), anna, pallo (ihan pari kertaa sanonut), lisää (kerran sanonut selvästi tilanteessa kun halusi lisää limukkaa mutta näin: i-ää), tädin nimeä kerran huudellut kun etsi häntä kodistamme ja joukko jotain mitä on ollut sinne päin mutta en muista tarkalleen. Laulaa mukana lauluja mutta omalla kielellä. Ihahaa-laulu on ollut alusta asti suosikki. Nukelle on laulanut tuutuu tupakkarulla mutta osittain omalla kielellä. Tuiki tuiki tähtönen tulee kans osittain ja loppu omaa kieltä. Kehitys on ollut hidasta ja ollaan mietitty sitä puheterapiaa. Olikin puhetta neuvolassa että otetaan puheeksi tuossa kun on ikää se lähemmäs 2,5 että onko tullut miten kehitystä. Koko ajan houkutellaan, luetaan kirjoja ja lauletaan. Lapsi etenee omaa tahtia.
 

Yhteistyössä