2-vuotiaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja iltanukkumaanmenosta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

iltanukkumaanmenosta

Vieras
Miten muiden 2-vuotiailla sujuu iltaisin nukkumaanmeno? Onko paljon rutiineja, nukutaanko jo omassa huoneessa, vai vielä vanhempien kanssa samassa? Jäädäänkö suosiolla sänkyyn, vai meneekö pelleilyksi? Jos, niin mitä teette? jäähypenkkiä? Vai vaan ohjaamista takaisin omaan sänkyyn?

Meillä on parivuotias nykyään ylipirteä nukkumaanmennessä (vaikka oikeasti oliskin väsy). Jäähypenkki on päivisin toiminut, mutta mietityttää onko se kuitenkin väärä keino illalla, jos toinen villiintyy. Nukkumaanmenon kun pitäisi olla miellyttävää.
Mikään satu, laulu yms. sängyssäollessa ei ainakaan mene kuuleviin korviin. Haluaisi vaan leikkiä ja pomppia pois, lähteä uudestaan olohuoneeseen jne :(

Lapsi siis nukkuu vielä samassa huoneessa meidän vanhempien kanssa ja tavallaan hänet nukutetaan sillä, että kaikki menevät yhtäaikaa nukkumaan. Ennen tuota katsotaan vähän aikaa yhdessä esim. kirjaa ja sitte vaihdetaan "iltavaippa ja juodaan iltamaito" nalle kainalossa. Välillä on maidon jälkeen nukahtanut ja jäänyt sänkyyn rauhassa, mut nyt taas tullut rauhattomuutta, johon ei tunnu tehoavan mikään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja iltanukkumaanmenosta:
Miten muiden 2-vuotiailla sujuu iltaisin nukkumaanmeno? Onko paljon rutiineja, nukutaanko jo omassa huoneessa, vai vielä vanhempien kanssa samassa? Jäädäänkö suosiolla sänkyyn, vai meneekö pelleilyksi? Jos, niin mitä teette? jäähypenkkiä? Vai vaan ohjaamista takaisin omaan sänkyyn?

Nukkumaanmeno sujuu yleensä hyvin, mutta joskus kun lapsi on villillä päällä, voi kestää jonkin aikaa. Yleisimmin lapsi kuitenkin nukahtaa melkein heti itsekseen.

Rutiinit on yöpuvun ja vaipan vaihto, hampaiden pesu ja iltasatu olohuoneessa. Sitten lapsi ottaa tutin ja unikaverit ja hänet viedään omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen nukkumaan. Valot laitetaan pois ja verhot kiinni, sitten annetaan pusut ja halit ja poistutaan huoneesta.

Lapsi jää yleensä suosiolla sänkyyn. Jos tulee pois, viedään vaan takaisin ilman mitään kommervenkkejä ja peitellään uudestaan. Jos lapsi riehuu huoneessaan, käydään välillä laittamassa takaisin sänkyyn peiton alle.

En veis lasta nukutuksen yhteydessä jäähypenkille, sehän vaan piristää lasta. Ei muuta kuin uudestaan vaan sänkyyn ja ei mitään "palveluita" välillä.
 
Meidän 2 vuotias nukkuu laajennetussa perhepedissä, eli omassa sängyssä, joka on kiinni vanhempien parisängyssä eli tavallaan "samassa sängyssä". Iltarutiinit samat: puurot, pesut, kirjan katselua. Sitten äidin kanssa käydään maate sänkyihin ja huone pimeäks. Iltalaulua vähän aikaa. Sit ollaan hiljaa. Ei yritä lähtee sängystä. Välillä riehuu, välillä makaa ihan kiltisti. Kun lapsi on nukahtanut, äiti nousee olohuoneeseen viettää isän kanssa aikaa.

Olen sen huomannut, että jos nukkuu päiväunia myöhempään kuin klo 15 niin iltanukahtaminen menee riehumiseksi ja pelleilyksi. En suosittele jäähypenkkiä. Vaan eleetöntä toimintaa ja ei viihdytyksiä. Sängystä nousu estetään ja siellä pysytään. Kyllä se siitä. Huolehdi, että lapsi herää päikyiltä viim. klo 15 ja että päivällä on kunnon riehumisleikkejä, että on illalla puhkipoikki.
 
Meillä 2-v. nukkuu omassa huoneessaan. Klo 20-21 puuro,pisu, pesu, unipussi ja hänen huoneessaan luetaan iltasatu, valot pois ja sänkyyn. Siihen vielä laulu, joka nyt jäänyt pois kun on niin väsynyt. Iltapusut ja parhaimmillaan tämä on vartissa suoritettu.

Välillä oli vaikeaa ja jäi huutamaan tai tuli monta kertaa pois. Kuitenkin olemme johdonmukaisesti opettaneet yksin nukahtamista, ei nukuta vieressä. Välillä oli kausi, jolloin oli vielä nälkä, pissitti, janotti ja kaikkea mahdollista vaatimusta sateli ennen kuin jäi nukkumaan. Nyt huomasin juuri, että meillähän tämä onnistuu nyt tosi hyvin!

Eli johdonmukaisuutta iltarutiineihin, tarpeeksi äksöniä päivällä ja kunnon iltapala. Joskus pitää olla tosi tiukkana, mutta kyllä se siitä helpottaa.
 
Ei mun mielestä 2 vuotiaan tule osata nukahtaa yksin sänkyynsä. Eikä sen ikäistä tarvitse edes moiseen opettaa tiukkana itkun kera. Vanhemmuuden taidot taitaa olla hiukan hakusessa tuolloin. On ihan eri asia, onko lapsi 2 vai 5 vuotias. Kyllä vanhempien pitäisi olla lastensa tukena ja ymmärtää lapsen ikätason mukainen kehitysvaihe.
 
Mulla ei ainakaan riitä kärsivällisyys noihin nukutuksiin. Meillä on onnelliset, hyvätapaiset lapset, vaikka nukahtavatkin itsekseen. Esikoinen opetettiin 8-kuisena nukahtamaan yksin. Kuopusta taas ei nukutettu koskaan, eli oppi alusta asti nukahtaan itsekseen. Siinä vaiheessa kun lapset laitettiin samaan huoneeseen, olin ekana iltana siellä tarkoituksenani olla sen aikaa että lapset nukahtavat (koska vähän jännäsin, et miten niillä menee keskenään). Mutta kuopushan sai ihan hirveän kohtauksen siitä, että olin siellä. Rauhottui vasta kun läksin pois. Eli kyllä se on täysin tottumiskysymys. Pienille kuitenkin on tärkeämpää että asiat menee samallailla päivästä toiseen, sit kun tulee poikkeamia, niin pistävät vastaan. Ihan luonnollista.
Eli siis meillä menee nukkumaanmenot hyvin. Iltarutiinien jälkeen omiin sänkyihin, hyvät yöt ja sillä selvä. Yleensä hiljaisuus tulee heti. Joskus höpöttelevät keskenään vähän aikaa. Lapset ovat 2v ja 4v. Nukkuvat molemmat 10-11h yöllä heräilemättä.
 
Meidän 2 vee nukahti yksinään ja nätisti pinnasänkyyn mutta nyt kun siirtyi lastensänkyyn ja jätti tutin pois, nukahtamisesta on tullut järkyttävän hidasta.
Rutiinit illalla rauhallisia, mutta ei auta päiväunien lyhentäminen eikä villi touhu päivällä kun energiaa on niin paljon sängyssä touhuamiseen.
Nukkuu omassa huoneessa (jo puolivuotiaasta) mutta tulisi pois sängystä ja pomppisi ympäriinsä jos en istuisi vieressä ja hillitsisi menoa. Uni tulee noin tunnin venkoilun ja kääntyilyn jälkeen. Alkaa olla oma jaksaminen kortilla kun joka ilta on taistelua. Jotkut sanoo että tämän pitäisi helpottaa pian mutta mä haluaisin takaisin pinnasängyn ja tutin aivan kuin 2-vuotiaani joka nukkui yönsä hyvin ja putkeen ennen tätä!
 
Kiva kuulla muiden kokemuksia..
Yritettiin kokeilla nyt pari iltaa nukahtamista ilman jäähypenkkiä, kun se ei tuntunut jotenkin hyvältä vaihtoehdolta. Liian tiukkaa toimintaa ennen nukkumaanmenoa. Täällä pari muutakin oli samaa mieltä. Kuitenkaan pelkkä sänkyyn ohjaaminen ei tuottanut tulosta. Lapsi kapuaa nykyään jatkuvasti omasta sängystään pomppimaan meidän sänkyyn. Hyppii päälle ja naureskelee. Sellaista menoa ei vaan tunnu saavan miksikään, vaikka nostaisi sata kertaa omaan sänkyyn:( Niinpä tänäänkin oli ainut vaihtoehto taas jäähypenkki, mikä itsestä tuntui tosi kurjalta, mutta tehosi heti (itkun kanssa). Itsekin väsyneenä iltaisin haluaisi jättää pelleilyt mahdollisimman vähälle.

Joskus se, että mennään vielä kerran juomaan iltamaitoa tehoaa ja jää sänkyyn nukahtamaan. Mutta jos tuo toistuu esim. kolme kertaa ja taas uusia vaatimuksia, se menee jo pelleilyksi. Lopulta kun kampeaa vielä kaiken tuon jälkeen sängystä pois, on siinä keinot aika vähissä :(

Rutiinit on samat kuin ennenkin ja päivisin on riittävästi ohjelmaa. Tuo syömisjuttu on tosi tärkeää illalla. Sen olen huomannut vaikuttavan jopa nukahtamiseen. Mutta kun ei syömään voi pakottaa :( Ruoasta vaan liian usein kieltäydytään sen kolmen lusikallisen jälkeen. Lajeja on vaihdettu ja ties mitä poppakonstia käytetty.
Yritän saada aina rauhoittumaan illalla. Se yliväsymyksen rajakin on vaan niin pienen pieni. Äkkiä menee juoksuksi ja holtittomaksi käytökseksi, vaikka juuri olisi luettu esim. kirjaa. Silloin on yleensä huonoimmat ennusteet nukahtamisen suhteen.
 
Kuulostaa siltä ettei ole tarpeeksi väsy? Päikkärit pois?

Iltapalan vaihtaminen toiseen, jos ei maistu. Annatte ilmeisesti puuroa, kun puhuit lusikallisista? Monet lapset vihaavat puuroa (kuten aikuisetkin). Kannattaa vaihtaa puuro leipään, hedelmäpaloihin ym. Jo maistuu :)
 
banaani on tosi täyttävää ja usein maistuu. ota banaanista yksi kuori kokonaan auki ja pidä banaania kuin venettä ja kaavi lusikalla pitkiä vetoja banaania lusikkaan. Siitä tulee hyvänmakuista banaanimössöä. puuro ei tosiaankaan maistu kaikille.
 
Meidän 2,5-vuotias on aina ollut loistava nukkuja, kunnes saavutti kahden vuoden rajapyykin ja rupesi sitten temppuilemaan...

Rupesi tulemaan pois sängystä nukkumaanmenon aikana, ja aikamme kanniskeltuamme takaisin sänkyyn, annoimme periksi ja jäimme huoneeseen istumaan kunnes nukahtaa. Tätä on nyt tehty yli puoli vuotta. Ensin istuimme tuolilla, nyt olemme hommanneet pojan huoneeseen taitettavan patjan jolla makoilemme iltaisin aina puoli tuntia.
Kaikenlisäksi poika on ruvennut heräilemään myös yöllä, jolloin täytyy myös mennä hänen huoneeseensa patjalle makaamaan ja odottamaan että nukahtaa...
Olisiko kellään vinkkejä, miten opettaa poika taas nukahtamaan itsekseen?? Vai voiko sellaista vaatia? Taitaa olla menossa niin kiihkeä kehityskausi, mielikuvitus laukkaa ja näkee kaikennäköisiä unia. Ilmeisesti tarvitsee "extraturvaa" nukahtamiseen...?
Voisiko itsekseen nukahtamista ja hyvin sujunutta nukkumaanmenoa jotenkin alkaa palkitsemaan esim. tarroilla tms?
Tiedän, että ainoa keino sängystä poistulemiseen on kantaa aina vain takaisin sänkyyn, mutta kun on itsekin illalla niin tööt että sitä rallia ei vain jaksaisi. Meillä on lisäksi puolivuotias vauva, joka nukkuu huoneessamme.
 
Telkkariohjelmassa SuperNanny oli juuri tuollainen rasavilli, joka riehui huoneessaan, kun piti nukkua. Tämä lastenhoitaja opetti, että kunnon rutiinit (iltapala, pesu, pisu, satu) ja sitten vain valot pois, hyvää yötä ja äiti pois huoneesta. Äiti marssi alakertaan katsomaan tv:tä ja joka kerta, kun poika tuli ulos huoneestaan, niin äiti vain vei lapsen takaisin sänkyynsä. Ekana yönä poika kapusi pois huoneestaan yli 90 kertaa !!! Seuraavana yönä jäi sänkyynsä kunnolla. Suosittelisin siis sinullekin sitä, että ole sitkeämpi kuin lapsi, sillä kun lapsi näkee, kuka määrää, niin hän ei enää kyseenalaista auktoriteettia, vaan tekee niin kuin pitää.
 
Ongelmia tulee siitä, kun liian pienet vauvat ja lapset pakotetaan yksin omaan huoneeseen. Näin se vain menee. Tässä länsimaisessa maailmassa kun elämme. Pitää muistaa, että omaa järkeä saa käyttää, jos vauva ei nuku hyvin omassa huoneessa, onko siihen järkevää pakottaakaan? Nanny ohjelmat on muuten ihan hyviä, mutta noissa nukkumaanmenoasioissa vain nousee karvat pystyyn. Todella raakaa touhua. Näytetään joo missä kaappi seisoo, mutta minkä hinnalla?
 
Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.

Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". Tämä tapa perustuu hänen mielestään puhtaasti aikuisen tarpeeseen.

Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.

"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80—85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"

Mäkelä muistuttaa omaankin kokemukseensa viitaten, että aina on se noin 15 % lapsista, jotka eivät opi nukkumaan "kunnolla": "Puolitoista vuotta joka yö kannoimme ja lohdutimme lastamme. Vasta kolmevuotiaana hän nukkui tunteja. Meillä jokaisella on hauraat kohtamme, tämä on hänen.

Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin.

Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."

Loput : http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml
 
Alkuperäinen kirjoittaja juupp:
Kuulostaa siltä ettei ole tarpeeksi väsy? Päikkärit pois?

Iltapalan vaihtaminen toiseen, jos ei maistu. Annatte ilmeisesti puuroa, kun puhuit lusikallisista? Monet lapset vihaavat puuroa (kuten aikuisetkin). Kannattaa vaihtaa puuro leipään, hedelmäpaloihin ym. Jo maistuu :)

No mä olen tullut tulokseen, että tarvitsee kyllä vielä päiväunet. Illalla on ilman päikkäreitä yliväsynyt ja riehuu juuri siksi. Yöstäkin tulee silloin levottomampi. Päikkäreiden (2 tuntia) jälkeen illalla nukahtaa rauhallisemmin, kunhan se n. viisi tuntia on välissä valveillaoloaikaa.

Joo, iltaruoka on yleensä puuroa jota useimmiten syö, muttei todellakaan koko lautasellista. Nukkuu paremmin koko yön jos syö kunnolla. Täyttävää on raejuusto mistä tykkää toisinaan, täysjyvämakaroonia joskus tai leipää jota järsii kyl yleensä liian vähän. Banaani on ollu meillä yöruoka, jos ei ole kerta kaikkiaan ole syönyt illalla kunnolla. Siitä on tullu huono tapa, mutta banaaninpuoliska kouraan, vettä päälle ja nukkuu yleensä loppuyön hyvin jollei muuta vaivaa ole. Säntillinen rutiini näyttäisi olevan avainsana ja riittävästi leikkiä. Jos päivä ollaan vietetty vaikka mummolla hoidossa, yleensä on silloinkin nukahtamisvaikeuksia. Päivärutiinin täytyis olla tuttu.

Suurin ongelma tuntuu vaan olevan, miten tuo yöpuulle nukuttaminen ei menis riehumiseksi. Eikä siihen, että kaikki joutuvat menemään huonotuulisina nukkumaan. Osaisi itsekin olla kärsivällisempi ja löytää pehmeä tapa joka toimii. Pelkään, että jos vaan aina kantaa uudestaan ja uudestaan omaan sänkyyn, siitä tulee tapa joka jatkuu muuttumattomana eikä helpota itse asiaa.
Toki jäähypenkkikään ei ole sopiva tapa :( Lapsi kun tottuu siihenkin liian pian.
 
Meillä on kanssa tuommoista nyt kun lapsi on pian 2,5 vuotta. Välillä nukahtaa ihan hyvin itsekseen, mutta joskus menee parikin tuntia. Koskee päiväunille ja yöunille nukahtamista. Olen miettinyt, että pitäiskö päiväunet jättää kokonaan pois, mutta kun sitä on kokeiltu, on lapsi ihan väsynyt ja nukahtaa heti esim. autoon, jos ollaan jossain liikenteessä. Joskus tosin on mennyt hyvin ilamn päiväuniakin. No, mutta uskon kuitenkin tämän olevan vain vaihe, joka selkenee ajan kanssa. Näitä vaiheitahan lapsilla riittää..

Ollaan oltu tiukkoina siinä, että sängyssä pysytään. Lapsi ei siis tosiaan itke yksinäisyyttä tms vaan keksii vaan kaikkea, että ei nukahtaisi. Tai sitten ei vaan väsytä tai luultavasti on yliväsynyt. Joskus auttaa se, että lupaa päiväunien jälkeen tehdä jotain kivaa jos nukahtaminen sujuu hyvin.

Lapsi nukkuu omassa huoneessaan, mutta en usko sen vaikuttavan tähän mitenkään. Vuosi sitten meillä oli vaihe, jolloin huoneessa piti aina olla läsnä (vaikka nukkui vielä pinnasängyssä), mutta sitten yks kaks se vaan meni ohi, ja lapsi nukahti hyvin nimenomaan kun aikuinen lähti huoneesta ja häiriintyi vaan siitä siellä olemisesta.

Tsemppiä! :) Eiköhän me selviydytä tästäkin vaiheesta!
 
Meillä 2v2kk poika nukkuu omassa sängyssä, joka on kiinni meidän sängyssä tai sitten nukkuu vieressä, miten haluaa. Nukutus pahimmillaan on kestänyt lähes tunnin (siitä on jo kuukausia), usein ei kestä 5-10min pidempään. Maataan vierekkäin ja höpötellään ja sitten ollaan hiljaa ja nukahdetaan. Aina nukkumaanmenoa edeltää puuro, vaipan- ja vaatteidenvaihto, hammaspesu. Hampaiden takia en suosittele iltamaitoja tai yöbanaaneja ;), imetyshän on kyllä ok, mutta se on meillä saatettu päätökseen jokunen kuukausi sitten.

Meilläkin ongelmia tuli vähän siinä vaiheessa kun sivuvaunupinnasänky vaidettiin sivuvaunulastensänkyyn, koska siitä pääsee pois myös toiselta puolelta ja päädyistä... mutta kun itse makoili sängyssä, niin lapsi tuli aina takaisin sänkyyn kiehnäämään ja lopulta nukkumaan.

On koitettu mainostaa nukkumista ihanana asiana ja usein lapsi jo itse sanoo, että mennään heti nukkumaan! Jossain välissä piti paljonkin laulella ja lukea kirjoja, nykyään ei ollenkaan, kai noi menee vähän kausittain muun kehityksen ja toiminnan mukaan.

Itse en pidä ajatuksesta "pakottaa" lapsi omaan sänkyyn tai omaan huoneeseen. Varsinkaan huudattamalla, kyllä oppii joo eli alistuu kohtaloon, mutta hinta on liian kova. Tietysti jos menee ihan pelleilyksi niin se alkaa oleen raskasta kaikille. Voisiko ap vaikka sanoa että "nyt nukutaan, nyt ei kukaan tule antamaan mitään tai leikkimään, leiki yksin jos vielä on pakko leikkiä", meillä varmaan tehoaisi, lapsi haluaa aina olla seurassa eikä yksin. Siis makoilisin vieressä ja nukkuisin tai "nukkuisin".
 
Tänään oltiin ilman jäähypenkkiä. Pojalta jäi päivällä päikkärit välistä, kun nukahti autoon hetkeksi. Mutta koko ilta oliki sitten hirveää kitinää väsymyksen vuoksi. Ja iltasyöminenki meni siksi huonosti. Kaikki kenkutti.
No nukkumaan mennessä kannoin takaisin sänkyyn ties kuinka monesti ja koitin olla hiljaa itse siinä sängynlaidalla "shh tai nyt nukutaan" tyylillä.. Jatkuvasti taas kampesi meidän sänkyyn pomppimaan ja halusi leikkiä. Hermostui poika totaalisesti jatkuvasta sänkyynkantamisesta ja annoin periksi, kun halus itkien iltamaitoa (pullosta juo) vielä kerran olohuoneessa :( Sitten kävi kyllä kiltisti nukkumaan. Tais olla jo niin väsynyt.
Taitaa huonosta syömisestä olla pakko taas kantaa bansku ja vesimuki yöpöydälle odottamaan. Tiedän, ettei varmaan tee hampaille hyvää, niin maito kun banaanikaan:(

Olen joskus koittanut tuotakin, että sanon vaan maitojen ja muiden rutiinien jälkeen "hyvää yötä, äiti ja isi menee nyt nukkumaan". Poika siihen vaan vilkuttaa että heihei. Sitten mukamas nukutaan, mutta lapsi tulee kyllä heti pomppimaan päälle ja leikkimään riehuleikkejä. Siinä on vaikea olla noteeraamatta ja esittää nukkuvaa.
Sekään ei tunnutoisaalta kivalta, että on kuin ei toista huomaiskaan..

Mutta kai nämä on sellaisia ikuisuuskysymyksiä. Liikaa pakottamista vastaan olen pohjimmiltani ja olis ihanaa, jos nukkumaanmeno tuntuis mukavalta asialta kaikille.
Kaikki kai sitten vaan aikanaan.
 
Meillä siis tämä kuopus joka alkoi alusta lähtien nukkumaan ja nukahtamaan itsekseen, ei siis itkeskellyt yksin. Yleensä ei ollenkaan. Mutta jos itku tuli niin lohduttamaan mentiin samantien. Jotkut vaan ei tarvii sitä nukutusta, eikä siltikään tarvii tulla mitään persoonallisuushäiriötä.
 
Meillä kaksi lasta, luonteeltaan erilaisia. Kun esikoista odotettiin, minusta tuntui ihan luontevalta laittaa pinnasänky hänelle omaan huoneeseen, en edes osannut ajatella että siinä on jotain outoa ( kunnes sain muutamia outoja kommentteja). Kun vauva syntyi, hän nukkui alusta lähtien omassa huoneessaan. Imetin 9kk ja yleensä heräsin luontevasti syöttämään 2-3krt yössä lapsen ynistessä nälkää, itkemään ei ehtinyt koskaaan. Vauvana nukutettiin aina syliin, mutta sitten hieman vanhempana laitettiin itsekseen nukahtamaan sänkyyn niin päiväunille kuin yöunillekin ( päiväunet alettiin nukkumaan sisällä n. 8kk iästä lähtien ) ja tämä toimi ilman mitään erityisiä nukahtamissereomioita. Ainoa takapakki asiassa tuli n. 1v8kk iässä kun vaihdettiin pinnasänky lastensänkyyn, johtuen tulevasta sisaruksesta. Isompaan sänkyyn muutto aiheutti hetkellisen sängystä poispyrkimisen nukkumaan laitettaessa ja silloin ratkaisimme sen valvomalla huoneen ulkopuolella ja palauttamalla karkulaisen aina takaisin sänkyyn nukahtamiseen asti. Tätä kesti aikansa, mutta loppui sitten ennen vauvan syntymistä.

Kuopukselle tehtiin asiat ihan samoin, eli omaan huoneeseen heti laitokselta. Hän on luonteeltaaa levottomampi ja yöt ovat olleet rauhattomampia, mutta sinnikkäästi jatkoin näin, vaikka välillä kävi kyllä mielessä päästä helpommalla ja ottaa sänky vanhempien huoneeseen, pahimmillaan ravasin toisessa huoneessa 10-15krt yön aikana laittamassa tuttia tms. Ainakin hampaiden tulo on selvästi ollut kivuliaampaa kuopukselle ja sen vuoksi kitinäöitä riitti aina 1v7kk ikään asti.

Nyt on hampaat tehty ja meidän kodissa vallitsee ihana rauha, myös öisin. lapset ovat 4v ja 2v ja menevät illalla nukkumaan k. 20.00, ilman mitään isompia hulinoita suoraan hampaiden pesusta omiin sänkyihin. Kuopus nukahtaa heti, joten ovi häneltä laitetaan kiinni saman tien. Esikoisen ovi jätetään auki hänen omasta toiveestaan kunnes nukahtaa itse, sitten se laitetaan kiinni.
Molemmat nukkuvat yön heräämättä, ylös noustaan n. 7.00, aina niin nauravina ja iloisina uuteen päivään. Esikoinen nukkuu päiväunet vielä tarhassa, mutta viikonloppuisin ei ole pakko nukkua. Kuopus nukkuu vielä 2h päikkärit samoin kun veljensä aiemmin, omaan sänkyyn vain nostetaan ja ovi kiinni. Nukahtaa samantien.

Itse en ole kyllä huomannut lapsissa mitään "vikaa", eikä tarhastakaan olla saatu palautetta lasten "häiriöistä", joita omassa huoneessa nukuttaminen olisi voinut aiheuttaa. Kumpikaan ei pelkää pimeää eikä yksin nukkumista, koska emme ole koskaan antaneet mitään aihetta alkaa heidän moisia asioita pelkäämään. Meillä on tasapainoinen perhe-elämä ja rakastamme mieheni kanssa lapsiamme suunnattomasti. Silti voin sanoa, että kyllä nautin aivan suunnattomasti siitä, kun illalla molempien lasten huoneiden ovet ovat kiinni merkkinä siitä että siellä nukutaan ja meillä on mahdollisuus rauhoittua puolison kanssa hetkeksi ennen nukkumaan menoa ihan kahdestaan. Ehkä tämän vuoksi en ole kokenut tarvetta esim. millekään hotelliviikonlopuille, vaan sekin aika voidaan käyttää perheen yhteisiin harrastuksiin.
 

Yhteistyössä