Kohta 2v täyttävällä pojalla on alkanut jonkinmoinen eroahdistus. Aloitti päiväkodissa jo viime elokuussa ja kaikki on mennyt tähän asti hienosti, mutta nyt päiväkotiin jääminen on sydäntä riipivää itkua ja kuulemma hokee koko päivän äitiä ja on ikävissään. Päiväkodista lähtiessä saattaa sit vetää ihan hillittömät raivarit (ilmeisesti mielenosoituksena) ja iltakin saattaa sit mennä raivotessa milloin mistäkin ja koko ajan pitäis äidin olla saatavilla. Isi ei kelpaa mihinkään eikä suostui lähtemään edes ulos ilman äitiä. Äidin pitää kylvettää, laittaa nukkumaan, antaa ruokaa yms. Onks tää vaan joku ihan normaali kehitysvaihe vai onkohan päiväkodissa tai jossain muualla sattunut jotain?
Pidätte mua varmaan ihan avuttomana kun kyselen tällasta, mutta pojalla ei siis ole missään vaiheessa aiemmin ollu oikeastaan minkäänlaista eroahdistusta, vierastamista yms. Ja pääsääntöisesti todella hyväntuulisesta pojasta (jolla on kyllä aina ollut vahva tahto, mutta asioista on päästä yhteisymmärrykseen aiemmin) on muovautunut melkein jatkuvasti tappeleva, potkiva, huutava ja uhmaileva lapsi. Kotona ei ole tapahtunut mitään muutoksia, vaan kaikki on pysynyt ihan ennallaan.
Haen tässä vaan muiden äitien ja isien kommentteja siitä, että tää kaikki on ihan normaalia eikä ole mitään syytä huoleen..
Aiemmin tutti oli vain unikäytössä ja antoi sen herättyään kiltisti pois, mutta nyt lupsuttais tuttia kokoa ajan ja vetää siitäkin aivan hillittömiä raivareita. Mietinkin, että pitäsiköhän tutti ottaa vaan kerralla kokonaan pois ja kestää raivo ja huutaminen.. kai se tutti sit jossain vaiheessa unohtuu? Pelottaa vaan millasiks illat ja nukkumaan meno muuttuu, jos otan tutin kokonaan pois. Vai edetäänkö lempeästi asian kanssa.. onhan 1v 11kk vielä aika pieni? Miten teillä muilla on menetelty tuttivieroituksessa uhmaikäisen kanssa?
Pidätte mua varmaan ihan avuttomana kun kyselen tällasta, mutta pojalla ei siis ole missään vaiheessa aiemmin ollu oikeastaan minkäänlaista eroahdistusta, vierastamista yms. Ja pääsääntöisesti todella hyväntuulisesta pojasta (jolla on kyllä aina ollut vahva tahto, mutta asioista on päästä yhteisymmärrykseen aiemmin) on muovautunut melkein jatkuvasti tappeleva, potkiva, huutava ja uhmaileva lapsi. Kotona ei ole tapahtunut mitään muutoksia, vaan kaikki on pysynyt ihan ennallaan.
Haen tässä vaan muiden äitien ja isien kommentteja siitä, että tää kaikki on ihan normaalia eikä ole mitään syytä huoleen..
Aiemmin tutti oli vain unikäytössä ja antoi sen herättyään kiltisti pois, mutta nyt lupsuttais tuttia kokoa ajan ja vetää siitäkin aivan hillittömiä raivareita. Mietinkin, että pitäsiköhän tutti ottaa vaan kerralla kokonaan pois ja kestää raivo ja huutaminen.. kai se tutti sit jossain vaiheessa unohtuu? Pelottaa vaan millasiks illat ja nukkumaan meno muuttuu, jos otan tutin kokonaan pois. Vai edetäänkö lempeästi asian kanssa.. onhan 1v 11kk vielä aika pieni? Miten teillä muilla on menetelty tuttivieroituksessa uhmaikäisen kanssa?