2-vuotiaan "raivonpuuskat"

Elikkäs apua kaivattaisiin... Onko jollain hyviä neuvoja millä saisi 2-vuotiaan tytön raivonpuuskat vähenemään/loppumaan kokonaan. Hän aloittaa yleensä nukumaanmenon yhteydessä tai viimeistään keskellä yötä. Ja hän sitten HUUTAA KORKEALTA JA TODELLA KOVAA. Millään konstilla emme häntä saa rauhoitumaan, ei auta meidän väliin tuleminen, ei kaunis puhe eikä syliin ottaminen yms... Tuskin tietää itsekkään miksi raivoaa. Kun neitokainen ei raivoa hän on aivan ihana ja kiltti


Siispä jos jollain olisi hyviä (tai edes vähemmän hyviä) neuvoja, niin niitä otetaan iloisin mielin vastaan...

 

Voiko olla että näkee/ nähnyt painajaisia ja ei siksi uskalla illastakaan rauhottua? Yöllä sit herää painajaiseen?
Yleistä lapsilla tollanen yön paniikkiherääminen... Jos se sellasta on niiin olen kuullut et auttais kun laittaa kaikki valot päälle ja rauhottelee ja on ku ei mitään. Sit kun rauhottuu niin takas nukkumaan valot päällä ja sit sammutetaaa vasta kun nukkuu..

 

Meillä poika nyt 1 v 5 kk ja ihan sama juttu!!!
Öisin herää useita kertoja ja hirvee huuto ja potkiminen, yritän jutella, ottaa syliin ym.ym mutta tosiaan ainut mikä tepsii meillä on että valot päälle ja poika pitää oikein herätellä että se tajuaa missä on ja että mitään hätää ei ole!!
Sitte ku silmät on auki ja huuto loppu, niin takasin sänkyyn ja sinne nukahtaa...
Muutenkin löytyy luonnetta ja leluillekkin välillä raivotaan jos ne ei tottele ja joskus suuttuu mielettömästi jos ei saa mitä haluaa, mutta siihen sain neuvolasta neuvon, että missään nimessä ei saa antaa periksi jos lapsi huutamalla yrittää tahtoa läpi...mielummin antaa huutaa ja yrittää rauhoitella muilla keinoin kuin antaa periksi, muuten pian vanhempia pompotellaan niinkun tykätään!!
Ja kuulemma on aivan normaalia että lapsi tällä tavoin etsii luonnettaan!
Koittakaa jaksaa, eiköhän tämä aikanaan helpota!

 

Meillä esikoinen sai myös tuossa iässä ns. kauhukohtauksia öisin. Huusi vain eikä tuntunut itse tajuavan siitä mitään. Musta herättely ei tepsinyt. Menin viereen ja silittelin ja odotin et kohtaus menee ohi ja suht nopeesti ne menikin. Olen lukenut et tommoset kohtaukset on ihan normaaleja ja et lapsi ei oikeesti ole edes hereillä kohtauksen aikana eikä muista sitä aamulla. Ja neuvo on ollut olla herättämättä, mikä meillä toimi. Iän mukaan jääneet pois. Ennen kolmea vuotta oli viimeinen kohtaus, silloin oli ollut korkeaa kuumettakin ja säikähdettiin kun lapsi huusi ettei näe ja oli ihan paniikissa. Vähitellen sitten heräili siitä ja näkökin "palautui". Jälkeenpäin tajuttiin että kyseessä oli taas kauhukohtaus, mut silloin yöllä asiaa ei nähnyt oikein kun se kuume huolestutti, oli silloin melkein 41 eikä meinannut millään laskea. No, meni vähän yli aiheen. Mut luonollista on ja ohimenevää.

 

\

Elikkäs apua kaivattaisiin... Onko jollain hyviä neuvoja millä saisi 2-vuotiaan tytön raivonpuuskat vähenemään/loppumaan kokonaan. Hän aloittaa yleensä nukumaanmenon yhteydessä tai viimeistään keskellä yötä. Ja hän sitten HUUTAA KORKEALTA JA TODELLA KOVAA. Millään konstilla emme häntä saa rauhoitumaan, ei auta meidän väliin tuleminen, ei kaunis puhe eikä syliin ottaminen yms... Tuskin tietää itsekkään miksi raivoaa. Kun neitokainen ei raivoa hän on aivan ihana ja kiltti


Siispä jos jollain olisi hyviä (tai edes vähemmän hyviä) neuvoja, niin niitä otetaan iloisin mielin vastaan...

Eli haluaisin kiittää kaikkia jotka ovat meille vastaillee ja antaneet neuvoja. Täytyy koittaa vaan pitää "oma pää", eikä antaa neitosen viedä Mukavaa joulun odotusta kaikille!!!