2-vuotiaan puheenkehitys, tai sen puute

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26427024]Kyllä 2-vuotiaan pitäisi periaatteessa osata jo 2-3 sanan lauseita, tosin voi se puhe edetä siitä vauhdikkaastikin muutamassa kuukaudessa.

Mutta, kertoisiko ne tarinoitaan, joilla 2-vuotias ei ole puhunut ja puhe ei ole terapiassakaan ikätasoisesti edennyt? Olisi hyvä huomata myös se puoli, että puhumattomalla 2-vuotiaalla saattaa olla oikea puheen kehityksen häiriö.[/QUOTE]

Puhe voi todella tulla nopeastikin tuossa vaiheessa tai sitten ei. Molemmista löytyy kokemusta.

Yksi lapsista ei juuri puhunut mitään kaksi vuotiaana, puolta vuotta myöhemmin ei voinut kuin toivoa, että olisi joskus hiljaa.

Mutta toinen ei alkanutkaan puhumaan, ollaan opeteltu hänen kanssaan tukiviittomat ensi alkuun, sen jälkeen on ollut vuosien puheterapia, eteenpäin on menty, mutta töitä on saatu tehdä. Sinällään lapsi on mieltänyt tuon puheterapian mukavaksi paikaksi, missä leikitään, pelataan pelejä, päästään tietokoneellekin. Nyt on saatu kaikki kirjaimet aika hyvin puheeseen mukaan, R on yhä aika heikko, erilaisia toistoharjoituksia on varmaan tehty miljoonia vuosien mittaan.

 

["vieras"]

Edelleen peräänkuulutan sitä, että kaikki kehitysviive ei ole "kyllä se siitä aikanaan omaan tahtiinsa kehittyy" - tyyppistä, vaan on oikeasti joukko lapsia, joilla diagnosoidaan myöhemmin kehitysviivettä (joko kielellisellä, motorisella, älyllisellä tasolla tai kaikilla näillä) ja on VAIN ja AINOASTAAN lapsen etu, että hänen kehitystään seurataan ja poikkeavuuteen puututaan MAHDOLLISIMMAN varhain. Joskus poikkeavuus seurannassa osoittautuu hitaammaksi kehitysvariaatioksi, ja vaikka vanhemmille on aiheutunut huolta, on minusta sata kertaa parempi, että asioihin ottaudutaan kuin hyssytellään. Hysterisoida ei tarvitse kenenkään ja hössöttää vielä vähemmän. Lastenneurologisista opuksista kyllä löytyy, missä iässä lapsen pitäisi mitäkin taitoja osata (myös ikävaihtelu, millä ikävälillä näitä taitoja tulisi alkaa tulla).

 

["vieras"]

[QUOTE="huoh";26427171]
Turhia huolia laitetaan vanhempian niskaan. Miksei lapset saa kehittyä omaan tahtiinsa? Kun selvästikään mistään sen kummemmasta ei ole kyse![/QUOTE]

Mahdollisemman aikaisessa vaiheessa aloitettu kuntoutus auttaa parhaiten. Minä olisin ollut tyytyväinen, jos olisimme jo 2 vuotiaana päässeet puheterapiaan, eikä vasta 3½ vuotiaana kiireisenä tapauksena, joka nostettiin terapiajonon alkupäähän.

Parempi päästä ajoissa tutkimuksiin, jos niihin vaan resursseja löytyy, jos kyseessä sattuukin olemaan vakavampi tapaus. Täällä on vuoden jonot puheterapiaan.

 

["vieras"]

Joo, ei meidänkään poika puhunut 2-vuotiaana vielä mitään, ehkä sanoi äiti ja isi, en muista oliko muita sanoja. Ei ollut neuvolan täti mitenkään huolissaan asiasta. Esikoinen muistaakseni oppi puhumaan lauseita vähän päälle 2 v (2v 3 kk tms) ja tämä kakkonen on nyt just sen, eikä tosiaan puhu vielä kuin muutaman sanan. Eikä ole neuvolassa ihmetelty asiaa yhtään. Se tulee kun on tullakseen.
Se kai näissä tärkeintä on, että ymmärtää ihan hyvin puhetta kuitenkin.

 

["mmmm"]

meillä on pikkasen eri tausta kun kerran kaksikielisiä ollaan (suomi-englanti), mutta poika on 2,5v ja sanoo muutamia selviä sanoja. Jotenkin suomi tuntuu olevan ylivoimaista välillä, pitkät sanat ja erilaiset äänneyhdistelmät jarruttavat ainakin selvästi suomenkieltä. 2v neuvolassa oli aika hiljaista kun piti osoittaa kuvasta eri asioita kuten aurinkoa,taloa yms. ei oikein löytynyt vaikka normaalitilanteessa eli luonnossa niitä osoitetaan ja sanotaan molemmilla kielillä.

Välillä on mukana vauvapuhetta ja omia sanoja joita on vaikea tulkita. Hermot menee usein kun vanhemmat eivät ymmärrä. En tiedä milloin me joudutaan puheterapiaan. Tuttava perhe pääsi jo 2v puheterapiaan puhumattomuuden takia.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26427551] "kyllä se siitä aikanaan omaan tahtiinsa kehittyy" [/QUOTE]

Tämä lause sai minut niin usein näkemään punaista, kaikenmaailman puistomammat sitä tarjosivat, kun meidän lapsi ei puhunut. Teki mieli ärjäistä, että eikä kehity itsekseen, vuosi ollaan puheterapiassa käyty ja töitä tehty ja tullaan tekemään vielä vuosikausia verbaalisen dyspraksian vuoksi. Itsellä oli hyvin realistinen kuva asiasta, kun oli saanut kuulla pariltakin kokeneelta puheterapeutilta, miten edetään ja mitä tulee vaatimaan ja sitten joku täysin outo ihminen tulee väittämään, että "kyllä kaikki lapset rupeavat puhumaan ajallaan!". Serkun kummin kaimakin rupesi vasta neljä vuotiaana puhumaan ja kerralla tuli sitten täydellistä puhetta.