2 vuotiaan nukahtaminen.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja as
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

as

Vieras
Apua, miten ihmeessä saan tuon uhmaikäisen taaperon nukahtamaan omaan sänkyyn? Unitutti otettiin pois pari viikkoa sitten ja nyt nukkumaan menemisestä on tullut yhtä huutoa ja tappelemista. Poika ei pysy sängyssä, vaan viimisillä voimillaan kiipeä pois ja itkee. Lopulta joudun pitämään hänet väkisin sängyssä!! Ennen nukahti ilman mitään ongelmia päikkäreille ja yöunille. Nyt päikkärit jääneet monena päivänä pois ja illat sitä myöten pelkkää kiukkua!!

En haluaisi opettaa siihen, että istun aina vieressä. Minusta on tärkeää opettaa nukahtamaan itsekeen. Vinkkelä, pliiis?
 
No jos nyt aluksi olisit siinä vieressä vaikka silittelemässä muutaman illan. Onhan siitä tutin poisjäämisestä vähän aikaa ja iso muutos. Onko unilelua? Voisit ottaa jonku nallen jota pitelet lapsen päällä ja silittelet uneen. Pikkuhiljaa joka ilta vähennät sitä paikallaoloa ja kerrot esim. että "äiti menee käymään vessassa ja tulee kohta takasin" ja oletkin hieman pidempään ja kuulostelet mitä tapahtuu. Opetat lapsen rauhoittumaan pikkuhiljaa yksikseen unilelunsa kanssa. Kyllä se siitä. Tässä oli vaan jotain vinkkejä, ei välttämättä kaikilla toimi. Ja hiljaa hyvä tulee ja kärsivällisesti. Ihan ensin kannattaa yrittää kaikin keinoin rauhoittaa nukkumaanmeno, ettei se alkaisi olemaan ikävä tapahtuma.
 
[QUOTE="a.p";24563930]Mutta kun tuo lapsi kiipeä pois sängystä jatkuvasti, siis ihan koko ajan. En siis voi kantaa takaisin sänkyyn, koska ei pysy siellä hetkeäkään.[/QUOTE]

Näinhän se menee ja siihen on varauduttava, että ekoina iltoina sinne sänkyyn on kannettava takaisin sen sata kertaa. Sitkeyttä siinä vaaditaan, mutta muu ei auta. Monilla kuitenkin tehoaa jo muutamassa päivässä, toisilla menee useampi viikko.
 
Tutin ottamisen jälkeen alkoi juu. Sänkyyn takaisin kantaminen siis ei onnistu. Koska lapsi ei sängyssä pysy nanosekuntiaakaan, minun on siis pakko pitää häntä siellä väkisin. Se tässä juuri harmittaa, että nukahtamisesta ja nukkumaan menemisestä on tullut pojalle ihan hirveän kamala asia. Unilelu on käytössä ja olen yrittänyt silitellä sekä lauleskella, mutta lapsi vaan raivoaa itsensä uneen.
 
nyt ihan tästä illasta alkaen rauhoitat tilanteen antamalla tutin takaisin. ei liian montaa muutosta yhtä aikaa...
sitten käytte ulkoilemassa iltaruuan jälkeen, siis jossain kuuden-seitsemän välin. ja voisitte yhdessä käydä lelukaupassa, hän saisi valita unikaverin itselleen, joka hänen täytyy muistaa illalla laittaa nukkumaan. siis ottaa kainaloon. mutta lapselle voit selittää että aa aa, nyt on vaikkapa pupun aika mennä nukkumaan.
sitten lapsi saa myös illalla valita itse kirjan mitä haluaa että luet.
vartti sängyn vierellä ja itse pois. joka kerran kun lapsi tulee sängystä pois, et puhu mitään, et hermostu, vaan lyhyesti hyvää yötä ja muksu sänkyyn.
ei kiinnipito-taistelua, tai mä en suosittele. ennemmin rauhoitutte vaikka lattialla istumalla yhdessä. yövalon voi myös laittaa.
joku satu-cd soimaan hiljaiselleen... kyllähän näitä konsteja on. mutta pitkää pinnaa vaaditaan eikä saa missään tapauksessa kiukkuisena olla ite.
 
En kyllä ihan heti anna tuttia takaisin. Itse olen sitä mieltä, että näissä päätökissä pitää pysyä. Itse voisin kyllä harjoitella tuota rauhoittumista, koska hermostun helposti itse näissä nukutusriennoissa.
 
Ja meillä myös aivan pieni vauva, etten ihan joka unille yksinkertaisesti pysty jäämään lapsen viereen. Näissä tapauksissa poika remuaa itsensä ihan yliväsyneeksi ja herättelee vauvankin. Huoh, vaikeaa on. Parin vuoden päästä varmasti uudet haasteet :)
 
Jälkiviisaana varmaan huomaat itsekin, ettei olisi kannattanut ajoittaa tutistaluopumista vauvan tulon läheisyyteen. Muuta neuvoa ei ole kuin lapsi tarpeeksi väsyneenä nukkumaan ja palautus vakaan varmasti sänkyyn. Sinä ja vauva jäätte varmaankin vielä hereille? Sekin raivostuttaa uhmista. Ei ole helppoa aikaa, mutta tosiaan parin vuoden päästä ihmettelet, että mikä tässäkin muka silloin tuntui niin vaikealta...
 
Joo ei tuttia takaisin kun se on kerran otettu pois. Eihän tässä muita muutoksia ole tullut, eihän. Kenenkään on turha jälkiviistastella, se on mennyt nyt näin ja tämän hetken kanssa täytyy yrittää soljua.

Meillä ei kannettu sänkyyn kun oli tuo vaihe. Meistä jompi kumpi istui huoneen oven edessä, että ohi ei päässyt, korkeintaan syliin. Jonkun aikaa huudettuaan lapsi itse kömpi sänkyyn ja rauhoittui sinne, jolloin alettiin silitteleen jne.
 

Yhteistyössä