2-vuotiaan kiukku

[Daalia]

Tervehdys!
Mitä tekisin 2 vuotiaalla tyttärelleni, kun kiukuttelee ja laittaa joka asiaan kampoihin. Tuntuu ettei yhteistä säveltä löydy minkään asian kanssa.
Ruokapöydässä ei istuta paikallaan, pukeminen on hankalaa, ulkona tehdään kaikkea mitä ei saisi ja samoin ihan varmasti sisällä. Olen ihan loppu, kun ei enää keinoja, miten saisi arkiasiat sujumaan...
Asumme pienellä paikkakunnalla, eikä ole mitään vapaa-ajanviettopaikkojakaan mihin voisi tytön kanssa mennä.kavereita lapsella ei ole..

 

[riika]

anna ajan kulua..tuo kuuluu ikään.

 

[Caroline]

Normaalia 2-vuotiaan uhmaa, mutta rankkaa. Eikö paikkakunnallanne ole mitään perhekerhoa tai srk:n kerhoa? Soitapa kuntaan ja seurakuntaan ja kysy asiaa. Yleensä jokaisesta kunnasta löytyy jonkinlaista toimintaa. Entä olisiko päivähoidolla jotakin kerhoja kotihoidossa oleville lapsille? Kyllähän tuonikäinen jo saattaa "turhautuakin", kun ei ole kavereita eikä tekemistä. Jaksamista :hug:

 

[äippä]

Meillä on ihan sama juttu. Aikani yritin taistella tytön kanssa, esim. saada pysymään pöydässä, mut välillä vaan mikään ei auta. Mä ainakin annan tytön kiukuta kun sitä kiukututtaa, jos se tapahtuu pöydässä, saa tyttö siitä lähteä. Enkä viitsi kaikkeen kiinnittää mitään huomiota, menee ohi itestään.
Koita vaan jaksaa tyttösi kanssa, kyllä se ihan varmasti helpottaa jossain vaiheessa! Sitä tolkutan itsellenikin päivittäin =)

 

[äippä]

Meillä, on vähän jo helpottanut tuo ihana uhma.
Meillä auttoi joskus tarrojen laitto seinässä olevaan kalenteriin.
Kun söi reippaasti tai antoi pukea ittensä niin sai tarran.
Niitä ylpeenä esitteli isälle kun töistä tuli.
Kun tiesi et kiukuttelu oli alkamassa yritti sitten alkaa puhuu jostain hauskasta asiasta, esim. meillä on oravat kova juttu... Tai ilmeili....
Varmaan oot kokeillu kaikkea mahollista... ja tiedän, että on rankkaa...
Meillä on varsinainen paukapää välillä :x ... joskus oli ihan kuitti kun on saanut tytön nukkumaan...
Kuukauden verran ainaskin meillä tota kesti ja nyt on ihana lapsi, oikein hellyyden kipeä.
Jaksamisia

 

[Miimu]

Juups, tuttua on joo... kokeile tehdä kaikenlaisia päinvastaisia kysymyksiä yms.

Meillä tulee vähän jokaiseen kysymykseen ei, ei, ei ja ei. Mutta sitten kun heitän jonkun ihan hassun jutun, johon pakko lapsen vastata joo, niin meitä molempia jo naurattaa...

Tai sitten kertoilen kaikenlaisia tarinoita, jotta pukemiset ja muut hankalat hommat sujuisivat tai joskus vaan jokin homma on tehtävä pakolla. Esim. hampaiden pesu on yhtä järkkyä, niinpä meillä se tehdään sitten keinolla millä hyvänsä... joskus jopa lattialla maaten, mutta sitten itsekin hoksaa, että äiti on tosissaan ja haluaakin lopuksi syliin hampaan harjaukseen.

Meillä myös tämä uhmis käyttää ääntään paljon tehokkaammin, että tekisi korvatulpat hommata itselleni. No, onneksi asutaan ok:ssa joten saapi huutaa korkealta ja kovaa.

Kyllähän se välillä on raskastakin, kun velton ja kirkuvan lapsen raahaat autolta koti-ovelle tms. Kyllä siinä kädet meinaa jo toisinaan katketa.
Esikoisen ajalta on niin hyvä vain muistella, että tämä on vain hetki ja hujaus, vaikka ei aina siltä tuntuisikaan.

Jaksamisia!

 

[Miili]

Mä vien välillä huutajan omaan huoneeseen rauhottumaan, siis ihan hetkeks, sit kysyn et joko oot kiltisti ja jos lupaa (tai vaikka ei lupaakaan) niin päästän ulos. Meillä se on välillä ainoo keino saada isoveli kiusaamasta pikkusiskovauvaa tai pois sähköhellan kimpusta. Nyt varmaan tulee lokaa niskaan, kun paljastin meidän perheen "luurangon"...