2-vuotiaan käyttäytyminen

Kysyisin miten teidän 2-vuotiaat käyttäytyvät eri tilanteissa? Esim. kiellettäessä, vieraiden aikuisten ja lasten kanssa tai jos omaa tahtoa ei saa periksi?

Olen kuvitellut meidän 2-vuotiaan pojan olevan normaali "2-vuotias". Oma tahto on todella vahvasti esillä tällä hetkellä. Mitään ei anneta periksi ilman huutoja ja raivareita. Kaikki pitäisi mennä oman tahdon mukaan. Ja keinoina tämän oman tahdon periksi saamiseen käytetään huutoa (siis kurkku suorana huudetaan niin kovasti kuin vain ääntä lähtee), raivoahuutoa (karjutaan niin kovasti kuin vain ääntä lähtee), heittäydytään mahalleen tai milloin mitenkin, raavitaan isiä tai äitiä ( joskus jopa verille asti), lyödään joko avokämmenellä tai nyrkillä. Kielletään tietenkin, mutta sillä ei ole minkäänlaista vaikutusta...

Tänään meillä kävi pitkästä aikaa vieraana saman ikäinen tyttö, joka oli aivan täysin erilainen kuin omamme. Rauhallinen ja "hyvin käyttäytyvä". Leikit olisivat varmasti sujuneet hyvin, mutta poikamme alkoi melkein heti käyttäytyä tosi agressiivisesti tyttöä kohtaan. Halusi halata koko ajan, mutta kun tyttö ei oikein innostunut asiasta, niin haliminen muttui sellaiseksi että otettiin halimisote ja puristettiin niin kovasti kuin vain pystyi. Kun saatiin tämä vaihe vähän rauhallisemmaksi ja he alkoivat "leikkiä" niin hetken kuluttua poikamme alkoi riuhtoa tytön käsistä kaikki lelut pois ja jos tyttö yritti pitää puolensa niin sitten heitettiin lelut päin näköä! Tyttö ei lopulta ollut oikein halukas enää edes leikkimään vaan kiehnäsi vanhempiensa sylissä hakien turvaa. Tämä oli aivan kamala tilanne!

Häpesin silmät päästäni lapseni käytöstä. Eikö lastani voi enää viedä ihmisten ilmoille?! Mieleeni tulvi kaikkea mahdollista. Onko pojallani käytöshäiriö? Vai oliko tyttö "yli"rauhallista sorttia? Vai saako lapseni liian vähän olla kanssakäymisissä muiden ikäistensä kanssa, joten ei vain yksinkertaisesti osaa käyttäytyä?

Kertokaa rakkaat kanssasisaret omista tai muiden 2-vuotiaiden käytöksestä! En haluisi, että lapseni on se "hirviö", jonka kanssa kukaan ei halua leikkiä ja joka saa aina syyt niskoilleen. :'(

 

Kyllä lapsesi on ihan normaali!!!Lohduttaudu sillä, että tämä on aivan varmasti ohimenevä kausi...ennemmin tai myöhemmin! Ja joudutat tämän kauden ohimenoa pitämällä tiukasti oman kantasi...eli periksi et anna. Kyllä tämä arki näiden uhmaikäisten kanssa on välillä aivan kamalaa, mutta ainakaan eristäytymällä muista et lastasi palvele lainkaan...päinvastoin. Kiellät vain aina, kun lapsi tekee "tuhmia" ja tarvittaessa laitat omaan huoneeseen rauhoittumaan. Mutta muista palkita myös hyvä käytös!!!Se on monesti tehokkaampaa kuin jatkuva kietäminen. Kerro lapsellesi, että hänellä on oikeus kaikkiin tunteisiin ja näytä miten hän voisi "hyväksyttävällä tavalla" purkaa pettymyksensä ja kiukkunsa... Voimia tämä kaikki vaatii, joten toivon sinulle jaksamista!

 

Toki tytöt ja pojat ovat erilaisia otteissaan, pojat yleensä ovat tollasia rajuja yms. Meillä tyttö kyllä välillä tulee hyvinkin toimeen ikäistensä kanssa, yleensä hoidossa paremmin kun ei ole kenenkään omia leluja ja taas jos ollaan kylässä/meillä kyläillään nämä se on mun lelut pakkaavat häiritä yhteistä leikkimistä. Ja muutenkin meidän tyttö leikkii mieluummin ja myös paremmin vanhempien kuin oman ikäisten kanssa.

Uhmaa löytyy ihan riittävästi, nyt on taas päällä kaupan käytävillä makoiluvaihe, eli kun ei saa mitä halutaan paiskataan maata ja huudetaan. Ei ole ensimmäinen kausi, menevät ohi kun ei vain ala antamaan periksi, kun ihmiset tuijottaa.

 

Voi kuinka ihanaa kuulla, että muillakin on samanlaista! :hug: On paljon mukavampi laittaa nyt nukkumaankin, kun ei tarvitse yksinään omassa päässä pyöritellä asiaa... Kiitos, kun vaivauduitte vastaamaan! :flower:

Voimia kaikille uhmakkaiden vanhemmille! :hug: :flower: Sitä kyllä todellakin tarvitaan.

 

Minäkin vielä haluan kommentoida. Meidän kaveripiirissä (nähdään päivittäin) on neljä kaksivuotiasta ja jokaista koulukuntaa löytyy, myös tätä Sinun lastasi . Aina jokin on jossakin erivaiheessa menossa ja sitten todetaan vain, että "Nikolla" on näköjään tuo kausi nyt menossa. Lapsilla kun on ikäeroa muutama kuukausi, joku saattaa olla tässä lyömisvaiheessa menossa ja muutaman kuukauden päässä on kuin eri lapsi. Tosin paljon vaikuttaa se miten lapsi on tottunut olemaan muiden lapsien kanssa. Ulkona on paljon helpompi opetella näitä sosiaalisia taitoja kuin sisällä.

 

huolestunut äiti: tuo teidän poika kuulostaa aivan meidän pojalta...
Meillä vaan tuon lisäksi saatetaan ens leikkiä todella kauniisti ja sit alkaakin lentää lelut.. monesta naapurin saman ikänen poika on lähtenyt täältä otsa mustelmilla... Mä en saa millään tota rauhottumaan...
Kun on vähänkin väsybnyt ja lkaa tuo tahtojen taistelu on tullut takas tuo pään hakkaaminen lattiaa...Ja raivokas huuto.
Nor´stetaan syliin ja sit poika alkaa huutaa ja riehua hakkaa päätä mun tai isän rinta avsten ja on osunut kerran aphasti isän nenään niin että nenä varsi on oikeasti vääntynyt...
Ollaan viety omaan huoneeseen mut pelkääne ttä vahigoitaa itseänsä...
Aivan hullua touhua.. Koska tää menee ohi... Ei jaksais aina olla huutamassa ja komentamassa...Onko jokun hyvä "rangaistus" mikä auttaa...

Sitten kun ollaan jossain muualla kylässä niin poika on kuin enkeli. Osaa leikkiä nätisti ja tottelee...
PAljoa ei vaan oo tullut käytyä nyt missään kun vierell' on myös tuo 2kk ikäinen tyttö...

T:äiti ja erittäin kovapäinen ja voimakastahtoinen jesse 2v 1kk

 

Ihan tutulta poika käytökseltä tuo vaikuttaa, välillä sitä saa hävetä silmät päästä, mutta toisaalta, olisiko se kiva jos lapsi olisi yliarka ja käyttäytyisi ylikiltisti? Kyllä sitä välillä noiden kohtausten jälkeen esim. kyläilyreissun jälkeen tuntee itsensä tosi huonoksi äidiksi, vaikka ei siihen kyllä äiti oikein voi vaikuttaa muuta kuin pitämällä sen normaalin kurin =)

 

Jep jep, meillä asustaa myös samanlainen tapaus! Ikää tasan 2vee, ja vieraita jos käy niin sehän on vaan kivaa niin pitkään jos muut lapset eivät koske HÄNEN leluihin! Ja sama jos itse kyläilemme jossain; poika omii itselleen kivoimmat lelut ja niihin ei sitten muut koske. Meillä passitetaan välillä kotonaollessa poika omaan huoneeseen jos käyttäytyy tuhmasti, vieraissa ei auta kun ottaa karjuva poika syliin ja hetken aikaa päätään pyöritellen kuunnella sitä mielenilmausta. Onneksi tuttavaperheet on sellaisia jotka ymmärtää nämä ihanaan uhmaikään kuuluvat kohtaukset niin ei tarvitse selitellä tai sen kummemmin hävetä .

 

Neuvolassa sanottiin että kaks vuotiaalla kaikki on MUN.
Mun poika taitaa olla sen kiltin tytön sorttinen (ehkä ujompi) ja mä taas oon huolissani siitä. Samat mietteet kun sulla, saako olla liian vähän muiden lasten kanssa jne. Neuvolastahan voidaan ohjata johonkin neuvolapsykologille, joka vois neuvoa miten missäkin tilanteessa kannattaa toimia, ettei pahenna tilannetta. Mutta toivottavasti nääkin on jotain "kausia" mitkä menee ohi.

 

Jaksamista teille!
Meillä on suhkoht rauhallinen tai jopa "yli"rauhallinen tyttö. Kyllä osaa huutaakin, jos jotain haluaa. Mutta neuvona: ei pidä säikähtää vaikka keskellä kauppaa alkais huutamaan. Ei kannata siksi antaa periksi, ettei huutais kaupassa. Kun ehden kerran antaa periksi, niin sitä voi käyttää aseena joka kerta.

Eka minua hävetti, jos tyttö huusi yleisillä paikoilla, mutta ajattelin, ettei kannata miettiä mitä muut kuulevat/ajattelevat vaan tehdä se mikä on sillä hetkell vanhemman mielestä parasta (esim. antaa huutaa ja ei noteeraa tai sit lähtee suoraan ulos kaupasta).

 

Meillä 2v3kk tyttö, joka saa hirveitä raivareita jos kieltää jotain tekemästä jne. Olen jo välillä ajatellut onko tämä ihan normaalia :\| Tyttö on muutenkin aika ronski otteissaan ja kauhea menemään joka paikkaan. ADHD on käynyt mielessä, mutta kun kuitenkin pystyy keskittymäänkin asioihin jonkun verran...Onko täällä muilla tietoa ADHD:sta, mitkä kriteerit pitää täyttyä että siitä voidaan puhua lapsen kohdalla?

 

\

Meillä 2v3kk tyttö, joka saa hirveitä raivareita jos kieltää jotain tekemästä jne. Olen jo välillä ajatellut onko tämä ihan normaalia :\| Tyttö on muutenkin aika ronski otteissaan ja kauhea menemään joka paikkaan. ADHD on käynyt mielessä, mutta kun kuitenkin pystyy keskittymäänkin asioihin jonkun verran...Onko täällä muilla tietoa ADHD:sta, mitkä kriteerit pitää täyttyä että siitä voidaan puhua lapsen kohdalla?

Ei ole kyllä tarkkaa tietoa, mutta uskoakseni 2-vuotiaalta ei vielä pystytä toteamaan AD/HD:tä, vaan usein sen diagnosointi menee lähemmäs kouluikää. Eli tuossa iässä saakin vielä olla vilkas ja raisu !

 

Lapsien tempperamentissa on hurjia eroja. Joskus aikoinaan päiväkodissa työskennelleenä tuli omin silmin nähtyä, että 2-vuotiaat hyvin harvoin leikkivät oikeasti yhdessä. Sopivat mahdollisesti vierkkäin leikkimään, mutta ei siinä mitään vastavuoroisuutta yleensä ole. Tästä sitten aletaan opetella jakamista ja oman vuoron odottelua.
Jos 2-vuotias on villi ja ronski ei se todista mistään häiriöstä. Meillä asustaa liikunnallisesti taitava ja vilkas 2v3kk ikäinen tyttö, jonka suurimpia idoleita ovat muutaman vuoden vanhemmat pojat, joiden hurjia temppuja esim. liukumäessä pitäisi päästä jäljittelmäään.
Minua ei huolestuta villeys pätkäkään, sillä äitini sanojen mukaan tyttö on rauhallisempi kuin minä pienenä Toki edelleenkään en jaksa innostua esim. rutiiniluontoisesta työstä, mutta olen helposti uudesta innostuva ja sosiaalinen ja saan sitä työssäni hyödyntää. Kolukin meni aikanaan hyvin.