2-vuotiaan järjettömät raivokohtaukset

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Apua!!!
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Apua!!!

Vieras
Onko täällä enää paikalla ketään joka voisi auttaa?

Yleensä hyväntuulinen ja leppoisa 2-vuotias on ollut nyt nuhainen ja yskäinen viikon. Eilen tyttö sai silmittömän raivokohtauksen, kun iltapseujen jälkeen olisi halunnut takaisin alakertaan leikkimään enkä päästänyt, vaan sanoin että mennään nukkumaan. Porrastasanteella seisoi ulvomassa ja roikkui turvaportissa varmaan varttitunnin, huusi suoraa huutoa. Jos yritin ottaa syliin, huuto vaan paheni ja tyttö rimpuili niin että meinasi pudota. Mitään "järkipuhetta" ei tietenkään kuunnellut. Lopulta onnistuin hämäämään yliväsynyttä tyttöä jollakin vinkulelulla, jolla leikki hetken, sitten käveli mun syliin (istuin lattialla) ja nukahti siihen.

Tänä iltana sama meno alkoi jo alakerrassa, kun olisi ollut iltapalan aika. Tyttö halusi juoda maitoa mukista keinutuolissaan. En antanut lupaa, kun sen tietää mikä sotku siitä tulisi, vaan pyysin tulemaan syöttötuoliin juomana maitoa ja syömään iltapalaa. Se laukaisi taas huutokohtauksen. Nuhainen tyttö istuu ja konttailee lattialla, karjuu nenä valuen niin että ääni meinaa särkyä. Ei tule syöttötuoliin, ei tule syliin, ei kuuntele mitään vaan huutaa suoraa huutoa, tuskin itsekään tietää miksi. Kello käy ja iltapala edelleen syömättä! (Muutenkin myöhäinen kukkuja mutta yleensä sentään iltapala syötynä klo 21.30 viimeistään.)

Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? Toistuuko nämä raivokohtaukset nyt sitten joka ikinen ilta? Kuuluuko ikään vai onko normaalia? Miten näitä voisi ehkäistä? :(
 
Mun pojan uhma alkoi juuri tuolla tavalla 2v1kk iässä, että ensin tuli flunssa ja kauhea kiukkuhuuto joka asiasta (ulos lähtö, pukeminen yleensä, vaipanvaihto, peppupesu, yms). Kolmantena päivänä ymmärsin että tämä taitaa olla uhmaa. Sitä kesti ensi alkuun reilun kuukauden putkeen... Toivotan lehmän hermoja!
 
Kiitos viesteistä. Eilen yritin laittaa aiemmin nukkumaan, mutta se johti tuohon huutokohtaukseen turvaportilla. Tänään sitten odotin ensimmäisiä väsymyksen merkkejä, mutta metsään mentiin taas.

Tässä ei yhtään auta se että tyttö jätti pari viikkoa siten päiväunet kokonan pois. Olen yrittänyt nukuttaa, mutta eihän se väkisin onnistu, joten luovutin.

Lääkärissä käytiin torstaina, korvat oli OK. Sai lääkityksen kipeään kurkkuun ja yskänlääkettä. Tietysti korvat on voineet kipeytyä sen jälkeen. Täytyy kai rampata taas huomenna lääkärissä.

Vähän kyllä ahdistaa ajatus siitä että tätä saattaa jatkua flunssan jälkeenkin ja sitä pitää sitten vaan kestää? Vaikka lapsi on selvästi aivan poissa raiteiltaan eikä pysty hillitsemään itseään ollebkaan. kylllä on avuton olo kun ei osaa mitenkään auttaa :(
 
Kyllä meillä kunnon itkupotkuraivarit uhmaikäisellä saattaa kestää yli tunninkin. Piristää julkisella paikalla, kun pitäisi jonnekin mennä ja vauvakin yhtyy huutokonserttiin. Etenkin ulkosalla näin talvikeleillä. Ihanat mummot latelee sitten neuvoja, kun tyhmä äiti vain seuraa raivoamista ja enintään siirtää raivopään kauemmaksi autotiestä.
 
Huokaus. Niitä julkisia kohtauksia odotellessa. En osannut ollenkaan varautua tähän, kun tyttö on tähän asti ollut hyväntuulinen ja ns. helppo lapsi. Tuolla se nyt istuu (kun puolipakotettiin syöttötuoliin ja juteltiin mukavia niin lopulta hiljeni) syömässä sitä mikä arvon neidille sattuu kelpaamaan. Tekemäni ruoka ei nyt kelpaa, joten menee kylmä karjalanpiirakka, banaania yms. Kun nyt jotain söisi ettei yöllä herää karjumaan vielä nälkääkin. Ja kello on melkein 23. Se siitä ajatuksesta että illalla ehtisin vähän rentoutua :-p

Kiitos kaikille vertaistuesta!
 
No, voihan se olla että kun lapsi on noin kipeänä, niin ei jaksa hallita kiukkuaan senkään vertaa kuin tavallisesti. Kyllähän sitä itsekin kipeänä on kuin persiille ammuttu karhu. Siihen illalla väsymys vielä, niin voi tuon ikäisellä tuollaiset hepulit johtua ihan kipeydestä ja väsymyksestä. :) Tai sitten voi olla uhman alkusoittoja, missä tapauksessa toivon täällä sormet ja varpaat ristissä sulle jaksamisia ja voimia.
 

Yhteistyössä