A
Apua!!!
Vieras
Onko täällä enää paikalla ketään joka voisi auttaa?
Yleensä hyväntuulinen ja leppoisa 2-vuotias on ollut nyt nuhainen ja yskäinen viikon. Eilen tyttö sai silmittömän raivokohtauksen, kun iltapseujen jälkeen olisi halunnut takaisin alakertaan leikkimään enkä päästänyt, vaan sanoin että mennään nukkumaan. Porrastasanteella seisoi ulvomassa ja roikkui turvaportissa varmaan varttitunnin, huusi suoraa huutoa. Jos yritin ottaa syliin, huuto vaan paheni ja tyttö rimpuili niin että meinasi pudota. Mitään "järkipuhetta" ei tietenkään kuunnellut. Lopulta onnistuin hämäämään yliväsynyttä tyttöä jollakin vinkulelulla, jolla leikki hetken, sitten käveli mun syliin (istuin lattialla) ja nukahti siihen.
Tänä iltana sama meno alkoi jo alakerrassa, kun olisi ollut iltapalan aika. Tyttö halusi juoda maitoa mukista keinutuolissaan. En antanut lupaa, kun sen tietää mikä sotku siitä tulisi, vaan pyysin tulemaan syöttötuoliin juomana maitoa ja syömään iltapalaa. Se laukaisi taas huutokohtauksen. Nuhainen tyttö istuu ja konttailee lattialla, karjuu nenä valuen niin että ääni meinaa särkyä. Ei tule syöttötuoliin, ei tule syliin, ei kuuntele mitään vaan huutaa suoraa huutoa, tuskin itsekään tietää miksi. Kello käy ja iltapala edelleen syömättä! (Muutenkin myöhäinen kukkuja mutta yleensä sentään iltapala syötynä klo 21.30 viimeistään.)
Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? Toistuuko nämä raivokohtaukset nyt sitten joka ikinen ilta? Kuuluuko ikään vai onko normaalia? Miten näitä voisi ehkäistä?
Yleensä hyväntuulinen ja leppoisa 2-vuotias on ollut nyt nuhainen ja yskäinen viikon. Eilen tyttö sai silmittömän raivokohtauksen, kun iltapseujen jälkeen olisi halunnut takaisin alakertaan leikkimään enkä päästänyt, vaan sanoin että mennään nukkumaan. Porrastasanteella seisoi ulvomassa ja roikkui turvaportissa varmaan varttitunnin, huusi suoraa huutoa. Jos yritin ottaa syliin, huuto vaan paheni ja tyttö rimpuili niin että meinasi pudota. Mitään "järkipuhetta" ei tietenkään kuunnellut. Lopulta onnistuin hämäämään yliväsynyttä tyttöä jollakin vinkulelulla, jolla leikki hetken, sitten käveli mun syliin (istuin lattialla) ja nukahti siihen.
Tänä iltana sama meno alkoi jo alakerrassa, kun olisi ollut iltapalan aika. Tyttö halusi juoda maitoa mukista keinutuolissaan. En antanut lupaa, kun sen tietää mikä sotku siitä tulisi, vaan pyysin tulemaan syöttötuoliin juomana maitoa ja syömään iltapalaa. Se laukaisi taas huutokohtauksen. Nuhainen tyttö istuu ja konttailee lattialla, karjuu nenä valuen niin että ääni meinaa särkyä. Ei tule syöttötuoliin, ei tule syliin, ei kuuntele mitään vaan huutaa suoraa huutoa, tuskin itsekään tietää miksi. Kello käy ja iltapala edelleen syömättä! (Muutenkin myöhäinen kukkuja mutta yleensä sentään iltapala syötynä klo 21.30 viimeistään.)
Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? Toistuuko nämä raivokohtaukset nyt sitten joka ikinen ilta? Kuuluuko ikään vai onko normaalia? Miten näitä voisi ehkäistä?