2-vuorotyö vai säännöllinen päivätyö?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ressi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

ressi

Vieras
Kysymystä lähinnä niille joilla on kokemusta molemmista. Kummasta tykkäät enemmän? Hyvia ja huonojaluolia vois kanssa listata :)

Mun täytyis tämän vuoden aikana tehdä päätöstä mitä haluan. Tällähetkellä olen työskennellyt viikkoja päiväkodissa jonka aukioloajat on 05-22.
Viikonloppu töitä 1-2pv kuudenviikon jaksossa.

Ennen työn aloitusta tiesin että haluan ainakin kokeilla tätä työtä rauhallisten ja vähälapsisten aamujen/iltojen vuoksi. Samalla saan oman lapsen kanssa vietettyä 1-2krt/vko aamun jolloin ei tarvitse kiireellä lähteä töihin ja hoitoon.
Iltatyöt hieman harmittaa jos jää omia iltamenoja väliin (vielä kun ei ole tottunut ettei kaikki illat ole vapaita ;)) ja kun varmat työvuorot saa vasta viikkoa ennen.

Päivätyössä pk:ssa tiesi aina että viim. klo 17 jälkeen voi sopia mitä vain vaikka kuukausien päähän. Toisaalta työpäivä on hässäkkään koko sen ajan kun olet töissä..

Äh.. Olen niin hyvä stressaamaan asioista.. ;)

Heitelkää omia mielipiteitä ja ajatuksia :)
 
Minä itse en ole sellainen 8-16, ma-pe ihminen ollenkaan vaan haluaisin tehdä vuorotyötä, jopa 3-vuorotyötä ( kokemusta ei kylläkään ole, enkä mene vannomaan että se olisikaan niin kivaa sitten loppupeleissä )
Mutta siis itse valitsisin sen vuorotyön.
Tietysti tähän vaikuttaa se, milläaista työtä puoliso tekee, en haluaisi molempien tekevän vuorotyötä, jolloin lastenkin pitäisi ehkä olla myöhäisiä iltoja töissä, mutta meillä mies voi tarvittaessa tehdä 7-16 työtä, mutta taas jos on mahdollista voi hän tehdä jopa lähemmäs 20 tuntista päivää kesällä
 
Mä en ikinä perheelisenä haluais vuorotyötä! Ne illat ja viikonloput, kun kaikki on kotona on niin tärkeitä, myös lapsille!
Nyt hoitovapaalla teen 3-4pv/ kk la-su vuoroja hoitokodissa ja lapset kysyy usein, että ethän mene huomenna töihin... Surullista, kun on niin vähän yhteistä aikaa, että oltais koko perhe yhdessä, mutta tää mahdollistaa hoitovapaan nuorimmaisen 3v syntääreihin asti...
 
Minä itse en ole sellainen 8-16, ma-pe ihminen ollenkaan vaan haluaisin tehdä vuorotyötä, jopa 3-vuorotyötä ( kokemusta ei kylläkään ole, enkä mene vannomaan että se olisikaan niin kivaa sitten loppupeleissä )
Mutta siis itse valitsisin sen vuorotyön.
Tietysti tähän vaikuttaa se, milläaista työtä puoliso tekee, en haluaisi molempien tekevän vuorotyötä, jolloin lastenkin pitäisi ehkä olla myöhäisiä iltoja töissä, mutta meillä mies voi tarvittaessa tehdä 7-16 työtä, mutta taas jos on mahdollista voi hän tehdä jopa lähemmäs 20 tuntista päivää kesällä

Mun mieheni tekee 7-16, ma-pe. Jos mies tekis jo vuorotyötä ni sitten mä kyllä tahtoisin tehdä ehdottomasti päivätyötä ettei arki menee liian "repaleiseksi" :)
 
Oon tehnyt sekä päivätyötä jossa olen tällä hetkellä että kaksi- ja kolmivuorotyötä.
Vuorotyössä on kivaa PALKKA :) sekä se et on arkivapaita voi tehdä asioita viikolla, sopia lääkäriaikoja tms. vapaiden mukaan, käydä uimahallissa ja kirjastossa sekä kaupoissa kun ei oo ruuhkaa ja iltavuoroissa nauttia pitkistä aamuista kotona. Huonoa on se kun ei pääse suunnittelemaan menojaan, elämän epäsäännöllisyys.
Päivätyössä on kivaa säännöllinen rytmi, viikonloput aina vapaat, voi harrastaa ja sopia menoja. Palkka on pienempi ja oot aina kaupassa samaan aikaan kun siellä on kaikki muutki päivätyöläiset :( ja kaikki sovittavat ajat on hankalia saada järjestymään säännöllisessä työssä tai sitte pitää ottaa palkatonta.. No niin ja plussia vielä arkipyhät jotka pidentää viikonloppua on minilomia.
 
Nyt varsinkin kun lapset jo koulussa olen tosi iloinen säännöllisestä päivätyöstä, koska vähiin kävisi muuten aika heidän kanssa.
Muutenkin tarvitsen säännöllisiä elämän rytmejä jaksaakseni, olen kai jotenkin tylsä ihminen. Vuorotyötä olen kokeillut ja tulin suorastaan kipeäksi.
 
Niin ja nykyisessä säännöllisessä työssäni ihana juttu ovat lyhennykset. Eli n.joka toinen viikko pääsen töistä jo klo.14.00. Siinä voi hyvin käydä kampaajalla tai kaupassa välttäen ruuhka-ajat ;)
 
Musta ei olis tekemään päivätyötä. 5 töitä 2 vapaata kuulostaa ja on musta raskasta, ainakin jos ne viisi vuoroa on aina aamuvuoroja, yök. Teen kaksi-vuorotyötä, kolmessa viikossa 1-2 viikonloppua töitä. Onhan perhe-elämän yhteensovittaminen välillä hankalaa, jos viikonloppuja on vaikka monta putkeen. Vaan ompa lapsella lyhyet hoitoviikot ja usein myös päivät, kun iltavuoroina ehtii olla 4-5h hoidossa. Nytkin olen arkivapaalla, nautin kun lapsen kanssa leivotaan kahdestaan yms. Arkivapaat myös antaa ihan erilailla vapauden hoitaa asioita, saan parturit ym varattua iltavuoropäiviin, jolloin mulla on aina 2h omaa aikaa lapsen viennin ja töihin menon välillä. On helppo asioida virastot ja välttää kauppojen ruuhka-ajat jne. Helppo lähteä viikolla esim hoploppiin tms, eikä taatusti ole täyttä.

Mutta tosiaan miehen kanssa on yhteinen aika kortilla ja lomat halutaan viettää yhtäaikaa. Joskus mies leipääntyy siihen että hänenkin on tietty vaikea harrastaa tms. Vaan eipähän toisen naama ala kyllästyttämään..
 
Minä en enää suostu tekemään mitään vuorotyötä. Ei voi olla mitään säännöllistä iltaharrastusta itsellä tai lapsilla. On jo tarpeeksi paha, että miehen vuorotyö sekoittaa arkeamme.
 
Älä ota vuorotyötä.
Jos olisi säännöllinen vuorotyö, eli tietäisit vuoroviikot aina etukäteen niin sitten ok, mutta vuorotyö jossa tiedät vuoron vasta viikkoa ennen varmasti on ihan perseestä.

Itselläni ainakin oli todella hankaluuksia harrastusten kanssa, yhdenkin kanssa oli hirveää sääntöä aina että sai sen saman illan vapaaksi viikottain.
Mitään et voi sopia pidemmän ajan päähän, kampaajaa et voi sopia jne.

Ainahan voi vaihtaa työvuoroja, mutta loppujen lopuksi siihen veivaamiseen kyllästyy todella nopeasti.
 
Vuorotyö on kätevä silloin jos tarvitsee päästä käymään hoitamassa asioita. itse teen 7-15 tai 8-16 vuoroja, enkä oikein ikinä pääse käymään missään, kun paikat on jo kiinni 4 mennessä :/ siksi olisi kiva jos olisi vuorotyö mutta muuta hyvää siinä ei olekaan :/
 
[QUOTE="vieras";28010175]Älä ota vuorotyötä.
Jos olisi säännöllinen vuorotyö, eli tietäisit vuoroviikot aina etukäteen niin sitten ok, mutta vuorotyö jossa tiedät vuoron vasta viikkoa ennen varmasti on ihan perseestä.

Itselläni ainakin oli todella hankaluuksia harrastusten kanssa, yhdenkin kanssa oli hirveää sääntöä aina että sai sen saman illan vapaaksi viikottain.
Mitään et voi sopia pidemmän ajan päähän, kampaajaa et voi sopia jne.

Ainahan voi vaihtaa työvuoroja, mutta loppujen lopuksi siihen veivaamiseen kyllästyy todella nopeasti.[/QUOTE]

Riippuu työnantajasta. Meillä suhtaudutaan harrastuksiin suopeasti, kunhan ne ovat kohtuuden rajoissa. Kukaan ei siis voi sanella minä päivinä voi töitä tulla tekemään, mutta toiveet tietylle päivälle esim "ei iltavuoroa" menee läpi heittämällä, näistä voi esittää kestotoiveen myös. Ja viikkoa ennen tulee siis kolmen viikon työvuorolista, jolloin parturit ym menot on helppo varata kyllä. Jos joku aika, esim hammaslääkäri menee pitkänkin ajan päähän, niin sitten vaan toivetta esittämään ja yleensä läpi menee. Samoin viikonloppuvapaatoiveet yritetään aina toteuttaa.

Mun mielestä vuorotöissä yksityiselämän menot on helpompi toteuttaa, sillä arkitöistähän joutuu ottamaan aina palkatonta tai lomapäivän, jos meno on senkaltainen ettei sitä voi palkallisesti suorittaa (ei-akuutit hammaslääkärit, pankissa asioinnit ym..). Miinusta on se, että esim kun äitiysneuvolan käynnit olisi tavallisille pulliaisille työajalla toteutettavia johtuen neuvolan aukioloajoista, niin meillä vuorotyöläisillä on aina mahdollisuus saada aika työajan ulkopuolelle.
 
Mulla on työvuorot 6-14 tai 12-20, viikonloput aina vapaat.
Mä tykkään iltavuorot aamut on mun omaa aikaa kun lapset on eskarissa/koulussa ja mies töissä (miehen työvuorot 7.30-15.30) ja iltavuorosta oon kuitenkin kiitos lyhyen työmatkan jo ennen puolta ysiä kotona eli nään muksut ennen nukkumaan menoa (ovat iltapuuhissa ja sit meen peittelee + samalla jutellaan vielä päivän kuulumisia)
Aamuvuorosta oot aijoissa kotona aikaa jää ihan eritavalla mihin vaan ja näin talvella on vielä valoisaa kun tuut töistä kotiin.
 
Mä rakastan vuorotyötä. Olen tehnyt päivätyötäkin (ma-pe 8-16) mutta musta se oli äärimmäisen ahdistavaa ja rajoittavaa. Lääkäriaikojen, virastojuttujen yms hoitaminen oli käytännössä täysin mahdotonta, talvella oli pimeä kun lähit töihin ja pimeä kun tulit töistä, valoa näki käytännössä talvella vaan viikonloppuna mikä oli ihan kauheaa. Lisäksi koin että olin ihan poikki ja tuntui että kotona ei kerkiä tekemään yhtään mitään kun ei arkena ollu kun se pari kolme tuntia kun piti taas laitella lapsia nukkumaan. Lisäksi mun mielestä hirveän puuduttavaa jos elämä menee koko ajan samaa rataa eikä ikinä oo mitään muutoksia.

Nyt teen 3vuorotyötä ja koen että mulla on paljon enemmän aikaa ja voimia sekä perheelle että kodille. Lasten neuvolatmenot, puheterapiat, silmälääkärit, hammaslääkärit ja kaikki virka-aikana suoritettava on tosi helppoa suunnitella kun pystyy olla arkena päivällä vapaalla. Kotiäitkavereita pystyy tapaamaan ihan eri tavalla kun voi vaikka arkena aamupäivästä mennä kylään. Ja päivänvaloa näkee talvellakin. Tänäänkin saan tässä ikkunasta kattella miten päivä koittaa ja lähteä ulos parhaimpaan ulkoiluaikaan eli keskipäivällä kun valoista. Mulle valo on tärkeä ja koin ihan kuihtuvani kun tein sisätöitä arkisin klo 8-16, mulle keskitalvella se, että en näe päivänvaloa (ja ennenkaikkea pääse ULOS päivällä) 5 päivää putkeen joka viikko, oli ihan liikaa. Tuntui että eli pelkässä pimeydessä koko viikon.

Tämä lienee persoonakysymys joka tapauksessa. Kannattaa ap kuulostella itseään että mikä ois se sinun juttusi. Toiset nääntyy säännöllisessä päivätyössä kuten minä ja toiset taas vuorotyössä. Oleellista ei oo se mitä mieltä joku naapuri tai tuttu on asiasta vaan miten sä itse sen koet. Parhain tilanne on jos pystyy jonkun aikaa kokeilemaan sitä vuorotyötä ja jos huomaa ettei se oo oma juttu niin voi vaihtaa päivätyöhön. Sitä en tiiä onko sulla sitä mahdollisuutta.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Eleonoora86
Mä rakastan vuorotyötä. Olen tehnyt päivätyötäkin (ma-pe 8-16) mutta musta se oli äärimmäisen ahdistavaa ja rajoittavaa. Lääkäriaikojen, virastojuttujen yms hoitaminen oli käytännössä täysin mahdotonta, talvella oli pimeä kun lähit töihin ja pimeä kun tulit töistä, valoa näki käytännössä talvella vaan viikonloppuna mikä oli ihan kauheaa. Lisäksi koin että olin ihan poikki ja tuntui että kotona ei kerkiä tekemään yhtään mitään kun ei arkena ollu kun se pari kolme tuntia kun piti taas laitella lapsia nukkumaan. Lisäksi mun mielestä hirveän puuduttavaa jos elämä menee koko ajan samaa rataa eikä ikinä oo mitään muutoksia.

Nyt teen 3vuorotyötä ja koen että mulla on paljon enemmän aikaa ja voimia sekä perheelle että kodille. Lasten neuvolatmenot, puheterapiat, silmälääkärit, hammaslääkärit ja kaikki virka-aikana suoritettava on tosi helppoa suunnitella kun pystyy olla arkena päivällä vapaalla. Kotiäitkavereita pystyy tapaamaan ihan eri tavalla kun voi vaikka arkena aamupäivästä mennä kylään. Ja päivänvaloa näkee talvellakin. Tänäänkin saan tässä ikkunasta kattella miten päivä koittaa ja lähteä ulos parhaimpaan ulkoiluaikaan eli keskipäivällä kun valoista. Mulle valo on tärkeä ja koin ihan kuihtuvani kun tein sisätöitä arkisin klo 8-16, mulle keskitalvella se, että en näe päivänvaloa (ja ennenkaikkea pääse ULOS päivällä) 5 päivää putkeen joka viikko, oli ihan liikaa. Tuntui että eli pelkässä pimeydessä koko viikon.

Tämä lienee persoonakysymys joka tapauksessa. Kannattaa ap kuulostella itseään että mikä ois se sinun juttusi. Toiset nääntyy säännöllisessä päivätyössä kuten minä ja toiset taas vuorotyössä. Oleellista ei oo se mitä mieltä joku naapuri tai tuttu on asiasta vaan miten sä itse sen koet. Parhain tilanne on jos pystyy jonkun aikaa kokeilemaan sitä vuorotyötä ja jos huomaa ettei se oo oma juttu niin voi vaihtaa päivätyöhön. Sitä en tiiä onko sulla sitä mahdollisuutta.
Säästit minulta kirjoittamisen vaivan, olen sanasta sanaan samaa mieltä.
 
Mä teen vuorotyötä hoitoalalla (pääosin aamua ja iltaa, öitä halutessani), tosin siis tällä hetkellä olen lapsen kanssa kotona. Mies on yrittäjä ja hänellä on epäsäännölliset työajat.

Itse en viihdy ma-pe päivätyössä (tätä olen joskus kokeillut), mielestäni vuorotyö on paljon mukavampaa ja tosiaan kuten monet ovat sanoneetkin, on lääkäri-, pankki- yms asiat helpompi hoitaa kun on arkisinkin vapaata. Meillä tehdään 6 viikon listat kerralla joten menoja on helppo suunnitella. Vuorotyössä myös on plussaa se, että saat itsellesi helposti järjestettyä lyhyitä lomia, kun otat useamman vapaan putkeen (varsinkin listojen vaihtokohdassa helppo toteuttaa). Esim viikon loman saa järkättyä suht helposti, varsinkin jos listalla sattuu oleen tt-päiviä.

Toki jouluna jne töissäoleminen on ärsyttävää, mutta toisaalta jostain on aina pakko tinkiä.

Äitini tekee 3-vuorotyötä ja teki jo minun ollessani lapsi. Ei se ainakaan minua häirinnyt, en edes ajatellut että siinä oli jotain outoa. Ja olihan se kivaa, kun välillä oli äiti kotona kun tulin koulusta kotiin jne :)
 
Mä rakastan vuorotyötä. Olen tehnyt päivätyötäkin (ma-pe 8-16) mutta musta se oli äärimmäisen ahdistavaa ja rajoittavaa. Lääkäriaikojen, virastojuttujen yms hoitaminen oli käytännössä täysin mahdotonta, talvella oli pimeä kun lähit töihin ja pimeä kun tulit töistä, valoa näki käytännössä talvella vaan viikonloppuna mikä oli ihan kauheaa. Lisäksi koin että olin ihan poikki ja tuntui että kotona ei kerkiä tekemään yhtään mitään kun ei arkena ollu kun se pari kolme tuntia kun piti taas laitella lapsia nukkumaan. Lisäksi mun mielestä hirveän puuduttavaa jos elämä menee koko ajan samaa rataa eikä ikinä oo mitään muutoksia.

Nyt teen 3vuorotyötä ja koen että mulla on paljon enemmän aikaa ja voimia sekä perheelle että kodille. Lasten neuvolatmenot, puheterapiat, silmälääkärit, hammaslääkärit ja kaikki virka-aikana suoritettava on tosi helppoa suunnitella kun pystyy olla arkena päivällä vapaalla. Kotiäitkavereita pystyy tapaamaan ihan eri tavalla kun voi vaikka arkena aamupäivästä mennä kylään. Ja päivänvaloa näkee talvellakin. Tänäänkin saan tässä ikkunasta kattella miten päivä koittaa ja lähteä ulos parhaimpaan ulkoiluaikaan eli keskipäivällä kun valoista. Mulle valo on tärkeä ja koin ihan kuihtuvani kun tein sisätöitä arkisin klo 8-16, mulle keskitalvella se, että en näe päivänvaloa (ja ennenkaikkea pääse ULOS päivällä) 5 päivää putkeen joka viikko, oli ihan liikaa. Tuntui että eli pelkässä pimeydessä koko viikon.

Tämä lienee persoonakysymys joka tapauksessa. Kannattaa ap kuulostella itseään että mikä ois se sinun juttusi. Toiset nääntyy säännöllisessä päivätyössä kuten minä ja toiset taas vuorotyössä. Oleellista ei oo se mitä mieltä joku naapuri tai tuttu on asiasta vaan miten sä itse sen koet. Parhain tilanne on jos pystyy jonkun aikaa kokeilemaan sitä vuorotyötä ja jos huomaa ettei se oo oma juttu niin voi vaihtaa päivätyöhön. Sitä en tiiä onko sulla sitä mahdollisuutta.
Peesi tälle! Lisäksi tykkään ilta- ja yövuorojen rauhallisuudesta, ei ole sellaista jatkuvaa hässäkkää kuin aamuvuoroissa.
 

Yhteistyössä