2 v poika ei ota kunnolla katsekontaktia esim.tervehdittäessä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Syltty
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Syltty

Vieras
Olen pitemmän aikaa kiinnittänyt huomiota poikani käytökseen, kun häntä tullaan jututtamaan (oli kyseessä tuttu tai vieraampi ihminen), hän ei katso sitä ihmistä reippaasti silmiin eikä varsinkaan tervehdi sitä pyytäessänikään (kuten muut tuntemani tämänikäiset lapset). Tämä aiheuttaa selvästi hämmennystä ihmisissä... lähes aina ensimmäinen toteamus onkin "vierastaako hän?" tai "taitaa ujostuttaa" mistä ei mielestäni kuitenkaan ole kyse.
Mielestäni hän ei ole ujo, päinvastoin vilkas ja reipas pieni poika. Mielestäni tämä kontaktin ottamisen vaikeus on ristiriidassa hänen persoonallisuutensa kanssa..?
Kotioloissa on sama juttu: esim.isän tullessa töistä kotiin, poika lähtee innoissaan vastaan mutta ei koskaan juokse syliin asti vaan usein kaartaakin esim.omaan huoneeseensa tai kääntyy yhtäkkiä takaisin. Pojalle puhuessani olen yrittänyt kehottaa katsomaan minua ja joskus ottanut kevyesti leuasta kiinni ja koettanut saada hänet katsomaan silmiini, ei auta.
Noissa vieraamman ihmisen tapaamistilanteissa menee aina hetki ennekuin poika "lämpenee", pian hän tulee esim.esittelemään lelujaan tälle ihmiselle tms.
Mutta niissä tilanteissa, kun esim.kaupassa näemme nopeasti jonkun tutun, syntyy aina kiusallinen tilanne pojan "pakoillessa" kontaktinottoa. Tulee itselle sellainen olo, että lapsi on huonosti kasvatettu...
Oiskohan mitään kikkoja opettaa poikaa ihmisten reippaaseen tervehtimiseen ja silmiin katsomiseen?
 
En usko että tarvii murehtia. Lapsilla on niin paljon katseltavaa, etteivät jaksa aina keskittyä siihen, kuka juttelee. Kyllä se varmaan muuttuu, kun kasvaa. Pikkulapset keskittyvät niin moneen asiaan yhtä aikaa, etteivät siksi aina keskity.
 
Poikasi on luultavasti ujo.. meillä tyttö tekee samaa ujostelee uusia ja tuttujakin ihmisiä..sit ku esim vieraat tulee käymää vän aikaa ujostelee sit rupee jo juttelee jne.. miksi odotat että 2v lapsi ottaa kontaktia muihin ihmisiin aikuisten tavoin?
Poika on vasta 2 ja isommaksi kasvaessa varmasti se ujoskin poistuu pikku hiljaa :)
 
Kai noi kaksi piirrettä voivat olla samassakin ihmisessä. Ujous ja reippaus. Ehkä se on vaan hitaasti lämpenevä kuten sanoit, ja tarvitsee hieman aikaa ihmisiä tavatessaan, ennen kuin uskaltaa ottaa kontaktia. Tai ei oikein osaa ilmaista sitä.

En olisi huolestunut, kun kuitenkin vähän ajan kuluttua osaa ottaa kontaktia ihmisiin. Menee varmaan ajan kanssa ohitse. Kaksi vuotiaalta vielä kuitenkin ihmiset ymmärtävät tuollaista.

Olen tavannut jo kouluikäisen pojan, joka oli hyvinkin kiinnostunut uusista ihmisistä, mutta ei uskaltanut ottaa näihin suoraa kontaktia tai edes puhua. Saattoi kyllä hakea huomiota, esim. tuoda jotain askartelujaan vieraalle (ja sitten hetkeksi taas sivuun).Tätä saattoi jatkua kuulemma päiviäkin tapaamisesta, mutta pojalla oli kuitenkin kavereita, kävi koulussa normaalisti jne. Eli pärjäsi normaalisti, mutta oli vaan todella hitaasti lämpiävä ja tavallaan ujo.
 
Meidän poika ei edes kiinitä huomiota siihen että joku tervehtii. Touhuaa vain omia juttujaan. Voi sanoa kyllä hei hei hyvästeltäessä, mutta vain silloin kun itseä huvittaa. Ei kai 2-vuotias vielä mitää katsekontakteja vieraisiin kauheasti ota. Meillä ainakin ujostellaan tai sitten tosiaan ei olla edes kiinnostuneita.
 
Aloin tässä miettimään työkavereideni alle 10-vuotiaita lapsia, jotka joskus käväisevät työpaikalla. Tuskin kukaan heistä ottaa kontaktia ns. aikuismaisesti, kun tervehtii. Tai viimeistään sen jälkeen alkaa katse haahuilla ja ujostuttaa. Eli eiköhän tuo ole aika normaalia lapsilta. Ehkä lapsesi on vaan normaaliakin arempi uusissa tilanteissa.

Se mikä lapsesta (tai aikuisestakaan) näkyy ulkopuoliselle ja läheisille, ei ole läheskään aina sama. Tunnen ihmisiä, jotka ovat hyvin puheliaita ja huumorintajuisia, mutta monet hieman vieraammat pitävät heitä hiljaisina ja jopa hieman tosikkoina, vaikka olisivat tunteneet pitkäänkin. Heillä ei vaan satu olemaan saman suuntaista kiinnostuksen aihetta ja huumorintajua ja kun toinen ei ole erityisen innostunut small talkistakaan, puhuminen jää aika vähiin.
 
Meillä as-piirteinen poika. Ja juuri tuo silmiin katsominen on aina ollut vaikeaa. Nyt isompana katsoo kun pyydetään, mutta varsinkin pienempänä katsoi jotenkin "ohi".
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meillä as-piirteinen poika. Ja juuri tuo silmiin katsominen on aina ollut vaikeaa. Nyt isompana katsoo kun pyydetään, mutta varsinkin pienempänä katsoi jotenkin "ohi".

Anteeksi maalaisuuteni, mutta mitä tarkoittaa as-piirteet?
 
As-piirteillä edellinen vieras tarkoitti Asperger-oireyhtymää, jonka diagnostiset kriteerit löytyvät netistä, jos kiinnostaa. 2-vuotiaan kohdalla ei ole kuitenkaan mitään tarvetta pohtia sellaista. Voithan rennoin mielin seurailla asiaa, jos jatkuu ja sitten ottaa puheeksi, vaikka 5-v. neuvolassa, jos asia silloin vielä sattuisi olemaan ajankohtainen :).
 
Okei, kiitos valaistuksesta :)
Mun on pakottamalla pakotettava vissiin itseni olemaan tarkkailematta liikaa pojan tekemisiä, koska suvussa autismia (sekä diagnisoituna että vaan ns.autistisina piirteinä)... ja oltava onnellinen reippaasta pikkupojastani.
 
Ihan normaalia on ujostella. Minäkin ujostelen vielä aikuisena ja lapseni. Ja ollaan kyllä tosi reippaita
Ei kannata ainakaan diagnooseja ruveta tekemään...eikä pakottamaan
Tervehtimisleikkejä voisi leikkiä.
 
Mulla on autistilapsi sekä normaali lapsi (joka on samalla sekä reipas, että ujo....) Kuulostaa siltä, että poikasi olisi kertomasi perusteella aivan normaali:)
 

Yhteistyössä