2,5v saa pelottavia raivareita... huolissani olen

[mimmmmmm]

väsyneenä saattaa saada raivarit kun mennään nukkumaan, vaikka olisi nukkunut päikkärit. raivo on jotain hirveää, lapsi huutaa kuin riivattu, vääntää itseään karrelle, murisee, saattaa lyödä... pelottavaa. saattaa kestää vartinkin. lopulta lapsi haluaa olla sylissä ja nyyhkyttää hiljaa. voiko olla normaalia.. elämme rauhallista arkea ja yleensä lapsi on tasapainoinen, nyt on alkanut tulla näitä pimahduksia..

 

["hanttu82"]

Se on sitä 2vuotiaan ihanan kamalaa uhmaa. Ihan normaalia on.

 

[Neytiri]

Mun tyttäreni on keksinyt tuossa samaisessa iässä (tai kuukautta vaille) kirkua ihan täysiä, ja puristaa kädet nyrkkiin ja täristä.. Pelottavan näköistä, mutta rauhoittuu hetkessä kun sanon sille ettei se kirkuminen mitään auta.

Normaalilta uhmalta kuulostaa.. lapsi käsittelee omia tunteitaan.

 

[Chala]

Tuttua hommaa täälläkin, 2,5v lähestyy ja uhma vaan kasvaa. Kilarikohtauksia kiskotaan yliväsyneenä, kun ei saada tahtoa läpi, jos joku nyt yksinkertaisesti ei miellytä.. Muutenkin tempperamenttinen tyttö mutta nyt alkaa kyllä mennä vähän yli. Ei voi kun yrittää katsoa ettei satuta itseään kun heittäytyy lattialle kirkuen : /

 

["zippo"]

Kerro lapselle, että "nyt sinua suututtaa, kun et malttaisi mennä nukkumaan. Suuttuminen tuntuu ikävältä, mutta autan sinua ja sinä selviät siitä kyllä" eli sanoita lapsen tunteita. Tuollainen tunnekokemus on lapselle kamalan iso ja hän kaipaa kuulla, että se menee ohitse ja autat häntä siinä. Voi olla, että lapsi on siinä tilassa, ettei sana mene perille, mutta se jää alitajuntaan ja alkaa tehota jossakin vaiheessa.

 

["bea"]

juu, tuttua on, eikä tod mene vartissa ohi... (voimat loppu on mutta kai ajan kanssa helpottaa---)

 

["vieras"]

Meillä poika sai tuossa iässä kamalia raivareita. Piti kirjaimellisesti istua päällä ettei hajota taloa/satuta itseään koska raivarissaan hakkasi esim. ikkunalaseja/ovia, saattoi huutaa jopa puoli tuntia. Nyt on mitä mukavin 5 v. poika , erittäin joviaali persoona. Ohi ne meni vaikka silloin ei niin uskonutkaan. Kerran jouduin kantamaan pojan kyläpaikasta talvella sisävaatteissa autolle kun raivari tuli lähtiessä (ei halunnut lähteä kotiin eikä mitkään selitykset auttaneet, sanoitin kyllä pojalle harmin ja suuttumisen tunteita edellisissä viesteissä kuvatuin tavoin) ja pukeminen oli täysin mahdotonta. Sitten voimani loppuivat ja avatakseni auton ovet jouduin laskemaan pojan lumeen- huuto vain paheni- sitten vielä meni toiset 10 min ennen kuin sain turvaistuimen vyöt kiinni kun tuo oli ohi niin olin aivan kuitti...

 

[Ekako?]

väsyneenä saattaa saada raivarit kun mennään nukkumaan, vaikka olisi nukkunut päikkärit. raivo on jotain hirveää, lapsi huutaa kuin riivattu, vääntää itseään karrelle, murisee, saattaa lyödä... pelottavaa. saattaa kestää vartinkin. lopulta lapsi haluaa olla sylissä ja nyyhkyttää hiljaa. voiko olla normaalia.. elämme rauhallista arkea ja yleensä lapsi on tasapainoinen, nyt on alkanut tulla näitä pimahduksia..

Käymässä läpi kehitysvaihetta...ihan kuten me kaikki mutta emme muista siitä mitään
lapseenhan ei ole asennettu mitään defaulttina vaan kasvuvaiheessa
emotionaalisten kohtausten määrä kasvaa...lapsi saa:

raivareita(viha)
nauraa(ilo)
itkee(suru)
murjottaa(pettymys)
sulkeutuu(masennus)

etc..etc.. Ihan rennosti vaan =D Normaalisti noi tulee 3 wanhana eli teillä ollaan hyvin kehityksen kärjessä =)