Alkuperäinen kirjoittaja Hermomenee:
Hyvä tietää että tyttömme lienee ainakin melko normaali. Välillä vain huomaa pohtivansa että onko tämä nyt todella normaalia...ääntä ja iskuja lähtee kuin pienestä koneesta ja niitä sitten otetaan sekä henkisellä että fyysisellä puolella vastaan ja yritetään reagoida oikealla tavalla. Aiemmin tosiaan nukahtanut ilman temppuilua, nyt tätä menoa on jatkunut jo toista kuukautta. Päiväunien lyhentäminen saattaisi ainakin osittain auttaa mutta toisaalta niinäkin päivinä meno illalla ihan samanlaista kun päiväunet on jääneet kokonaan väliin. Tytön taisteluhenki vain on usein päällä jo syömisessäkin ja päällepukemisen yhteydessä ja itse ihan epätoivon partaalla kun tuon ikäinen komentaa äitiä menemään pois ja ilmoittaa inhoavansa äitiä ja tietenkin muistaa kertoa joka päivä että ei ole äidin kaveri ja ei halua leikkiä äidin kanssa...
Tuota, ei millään pahalla, mutta tuonikäiselle on laitettava rajat! Lapsen on kunnioitettava vanhempiaan ja tuollaisia haukkumis- ym. solvauksia ei kannata jäädä yhtään kuuntelemaan. Varoitus ja rangaistus, sanon minä. Meidän vajaa 2-vuotias osaa hänkin jo yhtä ja toista, mutta se on HETI katkaistava eli annan huonosta käytöksestä, tottelemattomuudesta tms. ensin varoituksen ja sitten laitan hänet "miettimisnurkaan" hetkeksi jäähylle. Minuutti per vuosi on sopiva aika. Sitten selitän, miksi hänet laitettiin miettimään, kysyn, että toimiiko hän nyt toisin ja jos/kun vastaus on oikea, annan halin ja sitten elämä jatkuu paljon mukavammissa merkeissä. Jos 3-vuotias hyppii silmille ja saa tehdä, mitä lystää, ollaan vielä pahemmassa pulassa myöhemminkin. Ja vaikeammaksi menee. Ja mitä tulee nukkumaan menemiseen: Kun johdonmukaisesti toimii aina samoin eli vie lapsen takaisin ilman turhia löpinöitä sänkyyn, hän lopuksi tajuaa, että tänne hän jää. Ja sitä teatteria ei montaa yötä tarvitse jaksaa.
Järki käteen ja lapset kuriin!!
