2,5 vuotiaan uhma! Aivan järkyttävää!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja loppuu keinot
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

loppuu keinot

Vieras
Meillä 2,5v tyttö jolla on todella paha uhma. Mikään ei mene jakeluun. Ei siis YHTÄÄN MIKÄÄN. Ei tottele yhtään mitään mitä sanotaan, alkaa mennä kyllä hermot ja keinot loppua. Puree, lyö, tönii (yks päivä töni monta kertaa kaverin lasta kun olivat käymässä), nipistää, huutaa ja itkee sen mitä kurkusta lähtee jos ei saa mitä haluaa. Juoksee karkuun joka hemmetin kerta kun pitäs tulla luokse. Ei meinaakaan riisua eikä pukea itseään. Otettiin vasta kissa, ja nyt sitten on mennyt ihan mahottomaksi. Retuuttaa kissaa minkä kerkeää. Ottaa kaulasta kiinni ja nostaa ja kun sanoo että kissa alas niin heittää sen! :( En jaksa enää. Oon ihan hukassa tuon pennun kanssa, tuntuu ettei ole keinoa millä hallita omaa lasta! On kokeiltu nätisti sanomiset, lelun pois ottamiset jne mut mikään ei auta! Päivä päivältä pahenee. Oon ihan loppu :( Sitten on vielä 2kk ikäinen vauva, joka on kyllä onneksi suht kiltti mutta sekin vaatii omansa. Onko teillä ollut näin pahalta kuulostava uhma ja missä iässä on ollut huippu ja kauanko tää kestää?
 
Sellasta se on. Kokeile jäähyjä ja johdonmukainen pitää olla kasvattamisessa. Lisäks pitää kehua kun tekee jotakin oikein. Eiköhän se muutaman kuukauden päästä ala taittumaan jo parempaan suuntaan.
 
luulenpa että on ainakin osittain mustasukkaisuutta vauvasta...Muistattehan pitää myös isosiskoa hyvänä,kehua ja helliä,antaa hänellekkin myönteistä huomiota? joo varmaan vaikeaa,kun toinen kokoajan kiukkuaa yms.,mutta yritäppä miettiä miltä pienestä isosiskosta tuntuu... tuntee varmaa itsensä syrjäytetyksi,hakee huomiota huonolla käytöksellä.
 
Meillä tyttö 2v4kk ja uhma on "parhaimmillaan". Samanlaisia kotkotuksia kuin teidänki neidillä :) Parhaiten auttanut arestipenkki :) suosittelen lämpimästi jos et ole vielä kokeillut.
 
Jos ei saa huomiota hyvällä niin sitten pahalla... ? Vauvasta varmasti myös mustasukkainen. Kaikissa asioissa ei kannata pitää niin jääräpäisesti kiinni omista periaatteistaan, löysää jossain niin pääset itsekin helpommalla. Aika varmaan helpottaa.
 
Kestää ainaski neljävuotiaaksi.
Kehut, helliminen, jäähyt, ja muutama erilainen uhmisote. Sillä siitä selviää.
Jäähysuositus on minuutti ikävuotta kohden, eli kaksi ja puolivuotiaalla kaksi ja puoli minuuttia.
 
On saanut huomioo ihan samalla tavalla kuin ennen vauvan syntymääkin. Eilenkin vietetty mukava päivä huvipuistossa ja vauva vain nukkui vaunuissa. Melkeinpä samoja juttuja tehdään kuin ennenkin, ja kohta alkaa uinnit ja muskaritkin taas, jotka on nyt ollut pois kuviosta kesän ajan. Jäähyt meillä käytössä, mut käytännössä siellä sais toi neiti olla koko ajan :( Aina kehun kun tekee jotain oikein ja hienosti. Ymmärrän kyllä että mustasukkaisuutta tuo varmaan on, onneksi ei kohdista sitä vauvaan mitenkään, vain meihin, mutta oikeasti alan väsyä. Ja turha kenenkään sanoa että mitäs teit lapsia, tiedän kyllä että tää kuuluu osaksi kehitystä, mut välillä tuntuu ettei muiden lapset oo näin kauheita ja ollaanpa mietitty miehen kanssa että voisko lapsella olla adhd...
 
Onko 2-vuotiaalle liian julma jäähypaikka, jos laittaa lapsiportin taakse, siis että näkee sieltä kuitenkin? Vai pitääkö jäähyn olla sellainen paikka, että pääsee sieltä pois?
 
Uusi vauva, uusi kissa... tyttö saa ainakin (puuttuvaa?) huomiota näillä tempauksillaan. Nollatoleranssi ainakin eläinten kiusaamiseen ja väkivaltaiseen käytökseen.
 
Tuosta jäähyasiasta pitää kysyä sen verran neuvoa, että kun vien lapsen sinne, niin jos hän tulee sieltä pois, alotan varmaan ajanlaskun uudestaan?? Oon antanu jäähypaikalla huuraa ja raivota ihan niinku itse haluaa, kunhan pysyy vain siellä sen aikaa kun lupaan tulla pois. No, entä jos lapsi huutaa ja huutaa jäähyllä, mutta pysyy paikallaan ja aika kuluu loppuun, niin odotanko vielä sen aikaa että lapsi hiljenee vai voinko luvata lapsen pois vaikka huutaa ja karjuu siellä?
 
Meillä on myös 2,5 v. uhmis, mutta ei yhtä paha kuin, miltä tuo kuulostaa...

Mutta meillä toimii myös jo tässä mainitut. Huomiota varmasti hakee teilläkin, niin meilläkin. Meillä on 6 kk vauva, mikä vaikuttaa osansa. Mutta kehuminen hyvistä jutuista, huomioiminen hyvässä mielessä muutenkin ja sitten jäähyt on meidän konstit. Meillä tosin toimii myös jonkun verran lelun poisotto. Neiti tuossa muutama viikko sitten vastasi mulle, kun illalla ehdotin lelujen keräystä, että en kerää. Aikani pyytelin kauniisti ja tarjouduin auttamaan. Sitten sanoin, että jos äiti kerää kaikki lelut, niitä ei saa takaisin. (Onneksi) siinä vaiheessa jäljellä oli nukke ja pehmolelu. Joten ne lähti sitten pois vähäksi aikaa. Sen koommin on riittänyt taas uhaus, että lelut lähtee, jos ei kerää (varmaan jossain vaiheessa tosin joutuu taas toteuttamaankin uhkauksensa).

Itse oon oppinut ja pikkuhiljaa iskänkin saanut sen oppimaan, että tärkeintä on olla johdonmukainen ja yksi rangaistus per juttu riittää (meillä tuppaa iskällä lähtemään välillä mopo käsistä rangaistusten lukemisen kanssa). Lisäksi uhkailla saa vain asioilla, jotka voi sitten tarvittaessa toteuttaakin, muuten niillä ei ole mitään tehoa.
 
[QUOTE="a p";24392986]Tuosta jäähyasiasta pitää kysyä sen verran neuvoa, että kun vien lapsen sinne, niin jos hän tulee sieltä pois, alotan varmaan ajanlaskun uudestaan?? Oon antanu jäähypaikalla huuraa ja raivota ihan niinku itse haluaa, kunhan pysyy vain siellä sen aikaa kun lupaan tulla pois. No, entä jos lapsi huutaa ja huutaa jäähyllä, mutta pysyy paikallaan ja aika kuluu loppuun, niin odotanko vielä sen aikaa että lapsi hiljenee vai voinko luvata lapsen pois vaikka huutaa ja karjuu siellä?[/QUOTE]

Kyllä, viet vain takaisin ja jämäkästi sanot että saat tulla vasta sitten pois kun äiti antaa luvan! Meillä myös on neiti hyppinyt sieltä tuhat sata kertaa pois ja olen aina vienyt takaisin. On huutanut kyllä että seinät on raikunut! Mutta kyllä se oppii kun näkee että täältä ei tosiaan pääse pois ennenkuin on rauhoittunut ja äiti antaa luvan tulla :) tsemppiä! tiedän tasantarkkaan tunteen kun uhma jatkuu ja jatkuu! kyllä se helpottaa :)
 
[QUOTE="vieras";24392976]Onko 2-vuotiaalle liian julma jäähypaikka, jos laittaa lapsiportin taakse, siis että näkee sieltä kuitenkin? Vai pitääkö jäähyn olla sellainen paikka, että pääsee sieltä pois?[/QUOTE]

Hmm... eihän sieltä tarvitse päästä pois ennen aikojaan. Ei minusta olisi liian julma paikka.

Mutta mä olen niin julma, että meillä tyttö seisoo eteisen nurkassa (=melko keskeisessä paikassa meillä), kasvot nurkkaan päin. (siksi, kun kasvojen kääntäminen nurkkaan oli ainoa, mikä sai homman tehoamaan) En tiiä, onko oikea paikka, mutta toimii. =)
 
  • Tykkää
Reactions: TrueBlood
mulla on välillä tunne että oon totaalisen epäonnistunut äitinä. :( Montako kertaa te keillätte ennenkuin laitatte jäähylle? Ja käyttääkö teillä jäähyrangaistusta muut kuin te vanhemmat, esim. mummut ja papat?
 
Et melkein aina pahan uhmiksen läpi käyvillä 2-vuotiailla on vastasyntyneitä pikkusisaruksia.. panee miettimään...

Meillä neiti 2,5v kyllä saattaa aikansa itkeä, jos ei saa tahtoaan jossain asiassa läpi (lähinnä tv:n kattelu, kun se on rajoitettu iltaan), mutta muuten ei ole erityisiä kiukkukaohtauksia. Mutta hän onkin ainokainen.

Tulee tosiaan mieleen, että se on huomion hakua noilla isoilla sisaruksilla. Ei siinä auta muu kuin vain lisätä sit' myönteistä huomiota, että tajuaa, että sillä saa huomiota paremmin kuin sillä kiukuttelulla.
'
Tsemppiä
 
Mä en ole koskaan ees joutunut käyttämään jäähyä :O Kun ei ole pikkusisaruksia nipisteltävänä. Jos ei meinaa tyyliin heti tulla, kun pyydän esim. pukeutumaan tai laittamaan kengät jalkaansa tai meinaa juosta kaupassa tiehensä, niin silloin uhkaan, ettei näe illalla muumeja ja se on meillä tehonnut...
 
Meillä menee lyömisestä heti ekalla kerralla jäähylle, ei kieltoja tai varoituksia ensin.. Mutta ei oo tarvinnut monta kertaa sitten laittaakaan. Tavaroiden heittely oli sellainen, että yksi varoitus ja sitten jäähylle. Anteeksi pitää pyytää ja halata, ennen kuin pääsee pois. Näin on murrettu se paha mielikin.

Kannattaa tosiaan olla johdonmukainen ja muistaa se, että uhmaikäinen tarvitsee uhmakautensa. Uhmakohtauksen selvittyä lapsi on yleensä tyytyväinen ja iloinen, eli lapsi on saanut vastauksen kysymykseensä.. :)
 
Et melkein aina pahan uhmiksen läpi käyvillä 2-vuotiailla on vastasyntyneitä pikkusisaruksia.. panee miettimään...

Meillä neiti 2,5v kyllä saattaa aikansa itkeä, jos ei saa tahtoaan jossain asiassa läpi (lähinnä tv:n kattelu, kun se on rajoitettu iltaan), mutta muuten ei ole erityisiä kiukkukaohtauksia. Mutta hän onkin ainokainen.

Tulee tosiaan mieleen, että se on huomion hakua noilla isoilla sisaruksilla. Ei siinä auta muu kuin vain lisätä sit' myönteistä huomiota, että tajuaa, että sillä saa huomiota paremmin kuin sillä kiukuttelulla.
'
Tsemppiä

Lapsia on erilaisia, toisilla uhma on lievempää ja saattaa jäädä jopa kokonaan huomaamatta vanhemmilta. Toisilla se ilmenee selvinä uhmakohtauksina, kuten vaikkapa omalla kuopuksellani (joka saa kyllä huomiota, ei pikkusisaruksia..).
 
Täällä neiti 2v4kk ja n. 2kk sitten muuttui ihan yks kaks.. Alkoi saada aika kovia itku-potku-raivareita jos ei oma tahto mennyt läpi.. isoveljeään härnää ihan uralla.
Ikinä tähän mennessä ei ole lyönyt, mutta kun hermot meni ihan totaalisesti niin koitti huitoa (onneksi tällä hetkellä ei enää juurikaan).
Jäähy ollut meillä käytössä ja siellä on saanut kyllä ääntään käyttää. kun aika on umpeutunut niin sitten sovitaan.. toisinaan jos kysytään että joko sovitaan, ja tyttö vastaa että EI!, niin sitten annetaan vielä hetki kiukkupussin jäähtyä. Sitten tulee syliin ja asiasta jutellaan. meidän typsykälle syli on tärkeä paikka noitten kiukkukohtausten jälkeen.
Tällä htekellä tilanne se, että jos alkaa uhmistella, eikä mene jakeluun, niin viedään jäähylle istumaan, mutta tyttö ei ala karjua vaan istuu ja "miettii" enkä välttämättä istuta 2minuuttia vaan kysyn hetken kuluttua että joko "asia onnistuu". yllättävän usein vatsaus on positiivinen ja leikit ja hommat jatkuu.
itse en pidä tätä mitenkään pahana "uhmana" (vaikka poika olikin helpompi) lähinnä vaan tuli (taas) yllätyksenä kuinka voimakkaasti omatahto tuodaan tietyssä vaiheessa esiin ja ne kiukunpuuskien voimakkuudet yllättivät kun alkoivat. Minne ne herttaiset vauvat häviää ;)

Mutta eläinten kiusaamiseen pitää puuttua oitis. olkoon se vaikka sitten että eläintä ei lapsi käsittele jso ei osaa nätisti hoitaa.
 
Mä oon ollut just samassa tilanteessa, voimia!! Oot kokeillut jo kaikki järkevät keinot ja nyt sun on vaan uskottava, että teet oikein. Toi on uhmaa ja mustasukkaisuutta ja homma hellittää vuoden sisällä. Ei ehkä auta nyt kovinkaan paljon toi neuvo, mutta niin se vain on. Koeta jaksaa. Näin jälkikäteen katsottuna, olis vaan itelläkin pitänyt pinnan kestää paremmin, mutta minkäs teet, ihmisiä tässä vaan ollaan. t. Nyt 5- ja 3-vuotiaan äiti
 
[QUOTE="a p";24393164]mulla on välillä tunne että oon totaalisen epäonnistunut äitinä. :( Montako kertaa te keillätte ennenkuin laitatte jäähylle? Ja käyttääkö teillä jäähyrangaistusta muut kuin te vanhemmat, esim. mummut ja papat?[/QUOTE]

Et todella ole epäonnistunut äitinä, pois se tunne sinusta ;) tämä vaihe on varmasti jokaisella lapsella, toisilla vaan tosiaan voimmakkaampana tunteen puuskat :D meillä 4 lasta ja tämä neiti yliveto muista! ei kellään muulla näin voimakasta uhmaa ole ollut!

Meillä vanhemmat käyttää arestipenkkiä tytöllä, mutta mummolareissuilla myös on omat arestipenkit. Tosin mummo ja pappa ei raski sinne laittaa, päinvastoin yrittävät "silitellä päätä" jos vanhemmat toruu jostain. Ei Vaan silti pidä antaa periksi!

Yleensä varoitan kerran (riiipuen asiasta), toisella kerralla annan viimeisen varotuksen ja seuraava on arestipenkki!
 
Meillä kans aivan kamalaa, tyttö parin viikon päästä 2v. Joka asia on huonosti ja pitää semmosella narina äänellä naukua. ARGH. Nyt uusin vittumaisuus, eli ei syö. Ja on muutenkin niin laiha että saa sit tostakin asiasta vielä stressata. Juoksee kans aina eri suuntaan kun pitäis tulla. Märisee ja ränkyy. Mä olen jäähylle kans laittanut semmosen nojatuolin taakse tai minne milloinkin. Jopa hotellin aamupalalla laitoin jäähylle(toimi!!!).

Ja meillä ei oo tulossa toista lasta eikä ole vauvaakaan, lisäksi on kotihoidossa eli taatusti on tarpeeksi huomiota, tytön isäkin ollut koko kesän lomalla! Et kai se on vaan tätä ikää...

No ainaki äiti saa ryppyjä ja stressiä.
 
Voi että kuulostaa niin tutulta nämä kirjoitukset. Meillä on poika 2v4kk ja tyttö 9kk ja välillä meno aivan totaalisen mahdotonta. Pinna kestää vielä jollakin lailla muun mutta pikkusiskonsa "härppimiseen" minulla palaa käämi aivan totaalisesti.

Esimerkkinä tältä päivältä; matkalla puistoon siten että tyttö istui rattaissa kasvot minuun päin ja poika seisoi seisomalaudalla siskoaan vastapäätä. Poika otti n. 5 kertaa siskoaan kädestä ja puri sormiin, tyttö itki tietysti hysteerisenä eikä todellakaan kiellot tepsineet. Kun nostin pojan seisomalaudalta pois, alkoi hirveä itku ja väkisin takaisin laudalle, nostin uudestaan pois ja samalla selitin, että jos puret siskoa, et ole laudalla jne jne, mikään ei mene perille. Tätä väännettiin pyörätiellä aikansa kunnes matka jatkui puolijuoksua että saa äkkiä pojan laudalta pois. Kyllä on oma pinna välillä niin tiukalla että ei sanat riitä kertomaan, mistä sitä vieteriä saisi lisää : ( Tsemppiä todellakin samassa tilanteessa oleville, pakkohan tämän on joskus helpottaa!
 

Yhteistyössä