S
Silmäpussit navassa
Vieras
Nyt on sellainen vauva, etten tiedä mitä sen kanssa pitäisi tehdä. Esikoinen oli ns. maailman helpoin, eli nälkäisenä vain ynähti ja aina rauhoittui sylissä heijaamiseen, jos oli hätä. Tämä toinen on aivan eri maata. Laitoksella jo sanoin miehelle, että tää ei rauhoitu sylissä heijaamiseen, huutaa paljon ja haluaa vain syödä. En siis tiennyt yhtään mitä vauvan kanssa olisi pitänyt tehdä, vaikka työni puolesta (päiväkoti, pikkulapsiperheet jne.) olen niin monia vauvoja sylissä pyöritellyt, että niksejä on taskut pullollaan.
Nyt vauvallamme on ikää 2 1/2 viikkoa ja alkaa käydä selväksi, että jotain on vialla. "Rytmi" on sellainen, että päivisin rauhoittuu vähän helpommin, mutta syömisen jälkeen harvemmin nukahtaa suoraan, vaan aina pitää röyhtäyttää ja silti herää viimeistään vartin päästä taas kitisemään ja huutamaan. Äsken nukutin ihan sippiä vauvaa melkein kaksi tuntia ja jokainen pienikin asennonvaihdos sylissä pidettäessä sai vauvan huutamaan kurkku suorana.
Iltaisin on pahinta. Viimeistään iltayhdeksään mennessä on täysi huuto päällä ja vauvaa pitää roikottaa ihmeellisissä asennoissa, että olisi edes hetken hiljaa. Tätä herkkähuutoista aikaa on joka ilta monta tuntia ja tuntuu, ettei mikään auta. Pari ekaa viikkoa mies vitsaili koliikista, mutta nyt ei enää naurata. Onko tää just sitä itteensä ja miten ihmeessä tätä huutoa jaksaa kestää 2-3 kk:n ikään asti?
Vauva saa sekä tissiä että korviketta (paino ei meinannut nousta). En ole syönyt/juonut kahvia, papuja, ruisleipää, hiilihappojuomia, sipulia, kaalia tms. yleisimmin väänteitä aiheuttavaa. Maitotuotteitakin tosi vähän, korkeintaan viiliä tms. hapanmaitotuotetta välipalana. Korvikkeena ollut Tutteli, nyt ostettiin NANia kokeiltavaksi. Eilen ostettiin myös Cuplatonia, mutta ei ole vielä mitään näkyvää muutosta.
Ihan oikeasti, tää on niin tuskaa. Ennen naureskelin niille "meidän Kata-Anniina huutaa ja joudutaan ajelemaan yöllä autolla tuntikaupalla" -perheille, mutta nyt kyllä sympatiseeraan nii-iin paljon. Viime yönä heiluteltiin vauvaa turvakaukalossa unille, isolla kaarella keskellä olkkarin lattiaa... Tätäkö tää nyt on?
Nyt vauvallamme on ikää 2 1/2 viikkoa ja alkaa käydä selväksi, että jotain on vialla. "Rytmi" on sellainen, että päivisin rauhoittuu vähän helpommin, mutta syömisen jälkeen harvemmin nukahtaa suoraan, vaan aina pitää röyhtäyttää ja silti herää viimeistään vartin päästä taas kitisemään ja huutamaan. Äsken nukutin ihan sippiä vauvaa melkein kaksi tuntia ja jokainen pienikin asennonvaihdos sylissä pidettäessä sai vauvan huutamaan kurkku suorana.
Iltaisin on pahinta. Viimeistään iltayhdeksään mennessä on täysi huuto päällä ja vauvaa pitää roikottaa ihmeellisissä asennoissa, että olisi edes hetken hiljaa. Tätä herkkähuutoista aikaa on joka ilta monta tuntia ja tuntuu, ettei mikään auta. Pari ekaa viikkoa mies vitsaili koliikista, mutta nyt ei enää naurata. Onko tää just sitä itteensä ja miten ihmeessä tätä huutoa jaksaa kestää 2-3 kk:n ikään asti?
Vauva saa sekä tissiä että korviketta (paino ei meinannut nousta). En ole syönyt/juonut kahvia, papuja, ruisleipää, hiilihappojuomia, sipulia, kaalia tms. yleisimmin väänteitä aiheuttavaa. Maitotuotteitakin tosi vähän, korkeintaan viiliä tms. hapanmaitotuotetta välipalana. Korvikkeena ollut Tutteli, nyt ostettiin NANia kokeiltavaksi. Eilen ostettiin myös Cuplatonia, mutta ei ole vielä mitään näkyvää muutosta.
Ihan oikeasti, tää on niin tuskaa. Ennen naureskelin niille "meidän Kata-Anniina huutaa ja joudutaan ajelemaan yöllä autolla tuntikaupalla" -perheille, mutta nyt kyllä sympatiseeraan nii-iin paljon. Viime yönä heiluteltiin vauvaa turvakaukalossa unille, isolla kaarella keskellä olkkarin lattiaa... Tätäkö tää nyt on?
Meillä vauva oli päivisin tosi itkuinen, yöt onneksi nukkui, ja esikoisella olikin koliikki, huusi ekat 5 viikkoa päivät ja yöt ja nukkui pieniä pätkiä. Autoon saatiin nukahtaan. Se oli kyllä rankkaa aikaa se. Itseä ahdisti ja väsytti :/ mut sit yks ilta vaan nukahti ja nukkui ja nukkui ja nukkui ja söi välissä. Ja ne huudot loppu siihen.