1v10kk hyljeksii äitiä

[joookki]

Moi,
Meillä tyttö 1v10kk joka suosii selkeästi isäänsä kaikessa ja mulle tulee sellainen fiilis että hän hyljeksií minua äitinä. Isä kelpaa vaan ruokapöytään, potalle ja nukuttamaan ja isää mennään pyytämään leikkimään jne. Leikkimisessäkin tuntuu että isä on paljon kekseliäämpi ja viihdyttävämpi lapselle. Tulee kurja fiilis ja tunne että lapsi rakastaa isäänsä enemmän kuin minua vaikka sinänsä hyvä että heillä on hyvä suhde. Ja joo, tyhmää olla "mustasukkainen" lapsen huomiosta mutta välillä sitä vaan vaipuu itsesääliin... Mietin että voiko johtua siitä että yleensä minä komennan lasta enemmän?

 

["..."]

Voisiko kyse olla sinun ja miehesi välisestä valta-asetelmasta? Oletko kovin alisteinen mieheesi nähden, siis päättääkö vain hän perheenne asioita kun on paikalla ja menevätkö asiat yleensä niinkuin hän suunnittelee? Lapsi kyllä huomaa sen, kumpi on se pomo perheessä, se "kiva" tyyppi, varsikin,jos äiti potee huonoa omaatuntoa tms. eikä uskalla olla tasa-arvoisessa asemassa mieheen nähden. En tarkoita mitään feminismiä, vaan molemminpuolista kunnioitusta ja arvostusta päätöksenteossa ja kasvatuksessa. Jos äiti kantaa suurimman vastuun lapsen arjesta, on luonollista, että hänelle myös kuuluu kiintymyksestä suuri osa, eikö? Jollei näin ole, voit koittaa sysätä ainakin hetkellisesti suurimman vastuun lapsen einiinkivasta-arjesta miehelle-saas nähdä, kauanko kestäisi tuo isionparas-asetelmaPuhu miehelle, jotta hän ymmärtäisi sinua-ei ole ollenkaan epänormaalia olla mustis, jos/kun sinä sen työn ja tuskan olet lapsesi eteen nähnyt!

 

["viirus"]

Mulla samanikäinen poika ja silloinkun iskä on kotona,ei huoli mun yhtään mihinkää.Ei haittaa

 

[ATAH harmaana]

Tulee välillä tuollaisia kausia, että isi kelpaa paremmin kuin äiti. Mutta autappa vain, jos jättäisit isin lapsen kanssa päiväksi keskenään, niin lapsi riemastuu nähdessään sinut! Puhumattakaan isistä..... Lapsi on vain niin TOTTUNUT äitiinsä, että kun isin näkee niin on jotain "uutta" ja kivaa.

 

["vieras"]

Sama juttu meillä, vaikka voimasuhteet toisinpäin kuin edellä esitetään. Lisäksi teen jonkun verran työreissuja (n. pari yötä pois kotoa kuukaudessa) ja on tosi mälsä fiilis, kun lapsi protestoi minulle kotiinpaluun jälkeen. Itsellä kun on kauhea ikävä pienokaista (2v). Itse en ehkä niin paljon leiki ja pidä hauskaa lapseni kanssa, vaan enemmän tulee keskityttyä huolenpitoon (vaatteet, vaipat, kasvojen- ja hampaiden pesu jne). Isin kanssa on rajummat ja hauskemmat leikit sekä ei niin nöpönyykaa muutenkaan

 

["Vieras"]

Ihan normaalia uhmaa. Älä anna lapsen olla perheen pomo. Sano sille että äiti ja iskä tulee sun kaa pesulle/ potalle vuorotellen ja nyt on äitin vuoro.

 

[*ap]

[QUOTE="...";28317798]Voisiko kyse olla sinun ja miehesi välisestä valta-asetelmasta? Oletko kovin alisteinen mieheesi nähden, siis päättääkö vain hän perheenne asioita kun on paikalla ja menevätkö asiat yleensä niinkuin hän suunnittelee? Lapsi kyllä huomaa sen, kumpi on se pomo perheessä, se "kiva" tyyppi, varsikin,jos äiti potee huonoa omaatuntoa tms. eikä uskalla olla tasa-arvoisessa asemassa mieheen nähden. En tarkoita mitään feminismiä, vaan molemminpuolista kunnioitusta ja arvostusta päätöksenteossa ja kasvatuksessa. Jos äiti kantaa suurimman vastuun lapsen arjesta, on luonollista, että hänelle myös kuuluu kiintymyksestä suuri osa, eikö? Jollei näin ole, voit koittaa sysätä ainakin hetkellisesti suurimman vastuun lapsen einiinkivasta-arjesta miehelle-saas nähdä, kauanko kestäisi tuo isionparas-asetelmaPuhu miehelle, jotta hän ymmärtäisi sinua-ei ole ollenkaan epänormaalia olla mustis, jos/kun sinä sen työn ja tuskan olet lapsesi eteen nähnyt![/QUOTE]

Meillä on nimen omaan niin päin että minä olen se ketä päättää ja yleensä tehdään niin kuin minä suunnittelen. Ja arjen vastuu meillä on aika tasaisesti kun lapsi on päivät hoidossa mutta iltaisin lapsi selvästi hakeutuu enemmän isän seuraan. Olen puhunut tästä asiasta kyllä miehelle useasti ja hän yrittää vaan lohdutella mua että ei se niin ole että tyttö hyljeksii mua vaikka se selkeästi siltä tuntuu.

 

[*ap]

[QUOTE="vieras";28317868]Sama juttu meillä, vaikka voimasuhteet toisinpäin kuin edellä esitetään. Lisäksi teen jonkun verran työreissuja (n. pari yötä pois kotoa kuukaudessa) ja on tosi mälsä fiilis, kun lapsi protestoi minulle kotiinpaluun jälkeen. Itsellä kun on kauhea ikävä pienokaista (2v). Itse en ehkä niin paljon leiki ja pidä hauskaa lapseni kanssa, vaan enemmän tulee keskityttyä huolenpitoon (vaatteet, vaipat, kasvojen- ja hampaiden pesu jne). Isin kanssa on rajummat ja hauskemmat leikit sekä ei niin nöpönyykaa muutenkaan [/QUOTE]

Joo mulla juuri sama juttu eli olen pois myös joskus työreissuja niin tuntuu että lapsi ei edes ilostu kun tulen kotiin. Ja mulla myös enemmän tuo huolenpito-osuus ja isälle jää tuo muu viihdytys.

 

[*ap]

[QUOTE="Vieras";28317954]Ihan normaalia uhmaa. Älä anna lapsen olla perheen pomo. Sano sille että äiti ja iskä tulee sun kaa pesulle/ potalle vuorotellen ja nyt on äitin vuoro.[/QUOTE]

Joo näin me ollaan toimittukin, mä pidän sitä tosi tärkeänä että se lapsi ei saa valita kuka hänen kanssa tekee mitäkin juttuja vaan vanhemmat päättää sen