19v poika ja 23v tyttö ja yhteinen nuone?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kysyn vaan..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tyttö ei vaan osaa ilmeisesti aikuistua.. On muutenkin veljestään koko ajan "riippuvainen". Tytöllä (tai no nuori nainenhan tuo on) ei juuri tilan ulkopuolista elämää ole kun ehkä kerran vuodessa.
 
Meil ol aikanaa ijät vaa keskenää just toisi päi,mut samas huonees asuttii.No sit vajjaa vuuve pääst sammaa huoneesee tul sellane sirkee poikavauva ja tytölki ol jo sama sukunimi ko itelläin.Jot tälläne tappaus.
 
Ei ole. Maalla asuvana ihmisenä ymmärrän tuollaisen hyvin. Sitäpaitsi mitäs pahaa siinä on, vaikka ihmiset vielä kotonaan asuvatkin?

Mutta tietenkin teille kaupunkilaisille kaikki tuollainen on eksoottista ja ihmeellistä. :D
 
[QUOTE="vieras";25339972]No, eikös päärakennuksessa ole tilaa vai mistä kiikastaa? Jos on noin pieni "talo", niin tuskin voidaan puhua maatilasta. Torppa ennemmin.[/QUOTE]

Meillä on yksi alueen suurimmista maatiloista, mutta meillä on vain kaksi makuuhuonetta ;) Talo ei kyllä ole niin pikkuruinen, vaan saman katon alla on myös miehen vanhemmilla asunto omine keittiöineen ja olohuoneineen jne.

Mikäs siinä jos viihtyvät, itse voisin kuvitella asuvani veljeni kanssa, mutta en vanhempieni. Eiköhän asumisjärjestelyt muutu aika nopeasti sitten kun nuori isäntä löytää itselleen kumppanin, tulee varmaan nopeasti aika tukalaa jos koittaa tyttöystävän tai vaimon mahduttaa samaan asuntoon äitinsä ja siskonsa kanssa jos ei ole edes omaa huonetta... :D
 
Mä asuin vielä 23-vuotiaana kotona, koska en päässyt heti lukion jälkeen opiskelemaan, enkä saanut edes kokoaikatyötä. Vuokrat on niin pilvissä, että nuoren on aika vaikea muuttaa omilleen ilman vanhempien erittäin anteliasta tukea.
 
Mä oon 22 ja asuin pitkän työharjoittelujakson vanhempieni luona. Myös kesät asun/asuin, koska koulun asuntolassa ei saa asua kesällä. Olis ollut vähän nihkeetä hankkia vuokrakämppää siksi aikaa, varsinkin kun vanhemmille sopi hyvin että kuljen heidän luotaan työharjoittelussa.
 
Mitä kummaa tuossa nyt pitäisi olla? Veli ja sisko nukkuvat samassa huoneessa. Ja entä sitten? Jos sopu sijaa antaa niin antaa palaa.
Ja kyllä osa opiskelijoista asuu vielä vanhempiensa luona... useimmat toki muuttavat omaan asuntoonsa heti kun kykenevät. Varsinkin tytöt.
 
Tyttö ei vaan osaa ilmeisesti aikuistua.. On muutenkin veljestään koko ajan "riippuvainen". Tytöllä (tai no nuori nainenhan tuo on) ei juuri tilan ulkopuolista elämää ole kun ehkä kerran vuodessa.

No tämä kuulostaa kummalliselta. Muutoin sisarusten välinen huonejako ei. Mieheni perimällä tilalla asui yhdessä vaiheessa neljä sukupolvea ja vaikka talo oli iso mieheni ja hänen aikuistuva siskonsa joutuivat jakamaan huoneensa. Sisko oli juurikin 19 ennen kuin lähti maailmalle ylioppilaana. Ensin mieheni isoisän äiti kuoli, sitten hänen isovanhempansa siirtyivät vanhainkotiin ja kun miehestäni tuli isäntä, hänen vanhempansa rakensivat syytinkituvan pihapiirin. Sen verran tuo ahtaus miestäni on häirinnyt, että hän on ehdottomasti sitä mieltä että jokaisella lapsella on oltava oma huone.
 
Ei noin pieneen pirttiin kukaan emännäksi tule. Kun vanhemmista aika jättää, sisko ja veli jäävät kahdestaan ja siskosta tulee veljen taloudenhoitaja. Sitten he elävät elämänsä loppuun asti. Näinhän se on mennyt kautta aikojen.
 
[QUOTE="vieras";25340100]Ei ole. Maalla asuvana ihmisenä ymmärrän tuollaisen hyvin. Sitäpaitsi mitäs pahaa siinä on, vaikka ihmiset vielä kotonaan asuvatkin?

Mutta tietenkin teille kaupunkilaisille kaikki tuollainen on eksoottista ja ihmeellistä. :D[/QUOTE]

nykyään trendi on ajaa lapset pois kotoa heti kun rahan tulo loppuu eli 18v.
En todellakaan ymmärrä moista ajattelua.Kaikilla on oma syynsä miksi asuvat kotona vielä.
 
Kuulostaa ihan mun exältä ja sen siskolta. Heillä oli myös yhteinen huone, exä oli 18 ja sisko 22 ja exän isän vanhemmat asui myös siellä. Exä kyllä sitten myöhemmin kaupunkilaistui (äitinsä mielestä mun vika) ja muutti pois. Siskonsa jäi/jää tilanjatkajaksi.
 
Minä asuin yhden kesän veljeni kanssa samassa huoneessa, veli 17 ja minä 24. Olin kotikaupungissa kesätöissä enkä kolmeksi kuukaudeksi viitsinyt omaa asuntoa edes etsiä. Oli kyllä yksi elämäni parhaista kesistä ja lähensi mun ja veljen välejä kovasti. Myös 23-. vuotias veljeni asui silloin kotona. Hän kun oli opiskelija eikä opiskelija-asuntosäätiö huolinut edes jonoon jos oli kotoisin samasta kaupungista ja yksityisiltäkin oli todella vaikea saada asuntoa.
 

Yhteistyössä