14v hääpäivä tänään

[myy]

Meillä on tänään 14v hääpäivä. Ei oikeastaan huvita edes enää muistaa asiaa mitenkään, kun ei mieskään välitä kerran muistella. Ainoa reaktio päivään oli erään läheiseni onnittelutekstari.

Ehkä vähän vanhanaikasta, mutta olisin toivonu että mies olis jotenkin muistanu. Voisinhan minäkin, mutta sen verran ikävää käytöstä häneltä ollut viimeaikoina, että minusta olisi ollut aika mukava jos hän olisi edes vaikka halannut aamulla ja toivotellut mukavaa hääpäivää töihin lähtiessään.

 

[juu]

Voi nej..oonkin miettinyt, että missä vaiheessa ne pusut ja halit jää..tai siis kun meillä aina pussataan mennen tullen ja ollaan lähekkiän ym. Jääkö ne kuin varkain, esim. kun on lapsia? Ja kaiketi siihen voi tehdä myös muutoksen.

VEikkaan, ettei mies edes tajua sinua loukanneesi. VArsinkin jos et ole sitä selkeästi sanonut. Joten hän on varmaan kans aatellu, että eipä tuo lahjoista välitä ku ei mitään hääpäivätoivotteluja sanonut ym Tai sitten tuo vasta kun ehtii.

Meitä on aina kaks siinä suhteessa, niin pitäis varmaan samanlai pyrkiä kohtelemaan kuin itse haluais että toinen tekis. Tämä mielestäni tehoaa, mutta olemmekin olleet yhdessä vähemmän aikaa.

 

[ap]

Tietää takuulla loukanneensa noilla aiemmilla asioilla. On vähän maku menny tällä hetkellä juhlia sellasta päivää joka juhlistaa suhdettamme, joka tällä hetkellä ei voi kauhean hyvin.

Niitä tosin on ylä- ja alamäkiä kaikissa suhteissa nyt vaan on sellanen heikompi aika.

 

[ju]

No, vuodessa on kyllä 364 päivää tämän päivän lisäksi. Että jos tänään ei ruusupuskaa tule, niin ei se varmaan tapa.

Mutta heikompanakin aikana tietysti pitäisi muistaa se toisen huomioiminen, etenkin silloin. Jos hän tietää, että on loukannut..niin luulisi asian korjaavan..jos on siis tehnyt niin ennenkin (korjannut kämmit tai sanomiset jne).

 

[ap]

Ja joo, pyrin kohtelemaan miestä hyvin. Tietyt toisen tekemät tempaukset vaan menee yli sietorajan ja hänkin tietää niin tapahtuneen. En tosi väsyttävää olla se joka sitten paikkaa niitä asioita. Kuulostaa varmaan pikkumaiselta, mutta ei aina jaksa. Ei pitäisi kait olla väliä kumpi tekee alotteen asioiden sopimisesta, mutta kyllä se jossain vaiheessa alkaa tökkiä jos sen tekee pääsääntösesti toinen.

 

[-Jonttu-]

Meillä on otettu tavaksi, että vuosipäivinä käytäis jossain syömässä. Ja onpa mies ostanut mulle kukkiakin, varta vasten lähtee aamulla niitä kaupasta hakemaan =)
Toivottavasti tämä tapa ei koskaa unohdu minnekään, nyt 7 vuotta takana.

 

[ap]

Mies meni nukkumaan eikä sanaakaan sanonu koko asiasta. Ajattelin että nyt katon loppuun asti, enkä sano mitään. Taisi unohtaa koko homman, tosin ei ole montaa päivää kun tästä oli puhetta jotta pitäs kyllä olla muistissa...