:(

[elämän kevät]

mietin, että pitäskö tappaa itsensä, kun mulla ei ole elämässä enää mitään. minulla ei ole miestä, ei rakkautta, ei rahaa, ei työtä, ei kotia, eikä ystäviä. ja kukaan ei välitä eikä rakasta minua. olen sairas ja väsynyt. ainoan, joka rakasti minua niin hänet menetin 2 kuukautta sitten. en enää jaksa. :'(

 

[Rukoilijasirkka]

No ei pidä tappaa itseäsi! |O Tietenkään! jos haluat noita kaikkia asioita, mitkä mainitsit, niin sun pitää nimenomaan elää. Nyt haet apua itsellesi, että selviät yli vaikeasta ajasta ja sitten jatkat taas.

 

[Aaban]

Tilanteet muuttuvat ja asioilla on tapana järjestyä vaikka se ei nyt sinusta ehkä siltä tunnukaan. Elämään kuuluu noita huonompiakin aikoja, jokaisella. Voimia jatkoon!

 

[Mrs Shillelagh]

Eihän ihminen tarvitse mitään muuta kuin itsensä

 

[Hiirulainen]

Voisitko kertoa enemmän tilanteestasi? Älä vaivu epätoivoon! Yleensä kun alkaa saada yhden asian kuntoon noista mainitsemistasi, muidenkin kuntoon saaminen helpottuu. Tavallaan onnistumisesta saa intoa. En tietenkään tiedä tilanteestasi enempää. Mutta keskity yhteen juttuun, vaikka työnhakuun. Ja kun saat sen kuntoon, alkaa tulla vähän rahaakin. Ja samalla elämään tulee uusia asioita, jotka piristää mieltä. Pikku hiljaa hyvä tulee, asia kerrallaan? *halaus*

 

[vieras]

Kuka on se, kenet menetit?
Minusta tuntuu, että et halua tappaa itseäsi. Voit ehkä haluta kokeilla miltä tuntuu, kun yrittää itsemurhaa. Mitä sen yrityksen jälkeen tapahtuu. Muuttuuko kaikki kuin salamaniskusta.

Voisi sanoa, että nyt olet kohdannut pohjan. Niin ikävää kun se onkin, niin yleensä niillä jotka ovat sielä pohjamudissa niin kaikki kasaantuu yhtäaikaa päälle, se ei ole mikään karman laki vaan se on tapahtumasarja, joka johtuu yleensä siitä välinpitämättömyydestä itseään kohtaan. Kun itse antaa mennä kaiken päin vittua, ei enää jaksa miettiäkään että kaikki menee sinne huonompaan päin vain kokoajan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että sanoisin. "ota itseäs niskasta kiinni ja ala parantamaan elämäsi" Se on oikeastaan sellaista haistelua niistä pienistä mahdollisuuksista, että mikä olisi se oljenkorsi johon tartun ja joka lopulta melkein kuin itsestään alkaa vetämään minua takaisin pinnalle. Siellä pohjalla voi oikeasti maata jonkun aikaa, ennen kuin tarvitsee edes alkaa miettimään ylöspääsyä.

Jos koet, että se ainoa asia mikä oli elämässäsi tärkeää on nyt kadonnut, on varmasti syössyt sinut sinne lopulliseen alhoon. Halu kuolla ei ole normaali reaktio, halu olla elämättä hetken on normaali reaktio. Mieti kumpaa sinä oikeasti haluat.

Miten sinä olet ajatellut, mikä on se apu mitä sinä juuri nyt tarvit. Jos saisit valita mitä vain (mikä on mahdollista) niin mikä se olisi?