11v pojan järjettömät pelot jotka sanelee koko perheen elämää

[Jiii]

Yksi juttu tuli mieleen; eli jos hän pornoa katsellessaan huomasi että nimenomaan ne miehet kiinnostavatkin eikä naiset? Ja tämä aiheuttaa ahdistusta?

 

["alkup."]

Yksi juttu tuli mieleen; eli jos hän pornoa katsellessaan huomasi että nimenomaan ne miehet kiinnostavatkin eikä naiset? Ja tämä aiheuttaa ahdistusta?

Eikun hän nimenomaan on sanonut että sen pornon näkemisen jälkeen hänen katse harhailee naisten rintoihin ja haaroväliin. Hällä on joku ihastus koulussa ja miettii kuulemma paljon esim. kielipusuja tämän tytön kanssa jne.

Mitä mä nyt oon puhunut pojan kanssa niin olen tajunnut kuinka herkkis hän on (aina ollut) ja mietin että hän on nyt jotenkin ihan hämillään näistä uusista tunteista mitä alkava teini-ikä tuo tullessaan. Naisten paikat kiinnostaa, pussailu kiinnostaa jne.. Mutta kun hän on niin herkkis, hän ei osaa ottaa näitä tunteita "tavallisesti". Hän pitää niitä pahoina vaikka kuinka olen puhunut että se on normaalia ja seksi ja pusuttelu ym on mukavaa. MUTTA vasta vanhempana. Että vielä hän on liian nuori niihin juttuihin.

 

[Dead parrot]

[QUOTE="alkup.";30240386] Vaikea tilanne, kaikenkaikkiaan. Mun järki sanoo että ota ammattilaiseen yhteyttä, jokin muu sanoo että älä pilaa pojan luottamusta minuun.

Jotain hyvää; poika soitti äsken ja oli mennyt suoraan koulusta kaverilleen. Ekaa kertaa koulujen alun jälkeen [/QUOTE]

Ota ammattilaiseen yhteyttä, tee se yhdessä pojan kanssa, älä toimi selän takana. Äidin ja lapsen välistä luottamusta ei tarvitse pidä pidä rikkoa, ammattilainen kunnioittaa kyllä tätä ja saat itse pysytellä äidin roolissa. Tuota porno-asiaa ei tarvitse ottaa ollenkaan aluksi esille, poikasi voi sen tehdä itse sitten myöhemmin terapeutille jos niikseen tulee.

 

["ponsi"]

"Kaikki alkoi siitä kun pojalle ekaa kertaa pornoa näytettiin niin yksi vanhempi kaveri oli sanonut että noni, sun aivot on pilalla. Ja se oli siinä. Nyt tosiaan poika luulee että hänen aivot on pilalla kun on nähnyt moista"

Tuossahan se tuli. Pojan voisi olla helpompi uskoa ulkopuolisen terapeutin sanomana, että aivot eivät ole pilalle tms. Ennen terapeutille menoa kannattaa selittää, että terapeutilla on vaitiolovelvollisuus siitä mitä poika hänelle kertoo. Kun pojalla on luottamuksellinen suhde äitiinsä, ja koska keskimäärin naisterapeutit ovat empaattisempia, suosittelen naisterapeuttia.

 

["ponsi"]

[QUOTE="alkup.";30240386]Mun mies ei ole kamalan hyvä puhumaan tälläisistä jutuista, siksi kai poika minun puoleeni onkin kääntynyt. Kun minä taas en hätkähdä sinällään mitään ja puhun ja vastailen asiallisesti. Mieheni menee ns lukkoon, ei tiedä mitä sanoa. Ehdotin pojalle että juttele isälle, ei hän halunnut. Sanoi että "äiti ku sä tajuut".

Vaikea tilanne, kaikenkaikkiaan. Mun järki sanoo että ota ammattilaiseen yhteyttä, jokin muu sanoo että älä pilaa pojan luottamusta minuun.

Jotain hyvää; poika soitti äsken ja oli mennyt suoraan koulusta kaverilleen. Ekaa kertaa koulujen alun jälkeen [/QUOTE]

Kyllä se todennäköisesti siten menee ohi ihan ajan kanssa ja kun käsittelet asiaa pojan kanssa silloin hän sitä tuntuu tarvitsevan. Luota vaistoosi!

 

["ponsi"]

Vähän harmi, että pojan isä ei oikein pysty keskustelemaan asioista. Mies voisi kertoa pojalle omasta kokemuksestaan, että teininä seksi oli ajatuksissa joka sekunti.

 

[OCD]

Edelleenkin kuulostaa kovasti pakkoajatuksilta. Ne ovat etenkin herkkien ja tunnollisten ihmisten ongelma, ja vaiva pahentuu yleensä ahdistuksen ja stressin alla. Pakkoajatukset voivat tehdä elämästä helvettiä ja jatkua vuosia. Mitä nopeammin asiaan puututaan, sitä parempi mahdollisuus on saada apua ja vähentää noita oireita.

Sun pitää ajatella lapsen parasta, eli hankkia ammattiapua. Unohdat nyt tuon "luottamuksen rikkoutumisen", kyllä poikakin sen myöhemmin tajuaa, että avun saaminen oli parasta hänelle itselleenkin. Eli psykologille/terapeutille juttelemaan. Tuo lääkärintarkastuksessa aiheesta mainitseminen ei välttämättä riitä.

 

[juue]

Nostanpa tätä, ku jotenkin jäi vaivaamaan tämä ketju ja poika..

 

[kuin]

Niin, pakkoajatuksia tosiaan voi olla. Niitä voi olla vaikea ulkopuolisen nähdä ja hahmottaa, itsellänikin meni aikaa ennen kuin läheiseni kohdalla tajusin koko kuvion. Ja ei se häiriöön sairastunut vallankaan tajua mistä kyse, ainakaan alkuun. Kärsii vaan kun (sopimattomat) ajatukset vaan tulee ja tulee ja ahdistaa. Siis en tiedä onko apn pojan tapauksessa tästä kyse vai onko muuten jonkinlainen voimakas ahdistusreaktio. Ocd kyllä usein puhkeaa jo lapsena tai nuoruudessa.

 

[toiäiti]

Mitäs tälle perheelle kuuluu ? Olikos teillä se käynti lääkärillä vai missäs se nyt olikaan ?