11v pojan järjettömät pelot jotka sanelee koko perheen elämää

[apua kaipaan]

Meidän 11v (5.luokalla) on alkanut pelkäämään KAIKKEA mikä liittyy terveyteen, seksiin, tyttöihin jne... Joka ikinen ilta menee itkiessä. Hän on suunnattoman ahdistunut. Näkemästään (kaveri näytti pornoa) ja sitä myöden omista ajatuksistaan. Hän mm. kertoi että häntä ahdistaa kun katsoo naisia ja hänen "katse vaan menee väkisin naisen tisseihin ja jalkoväliin". Ja hänen ajatuksiaan : hän miettii millaista seksi on, millaista kielisuudelma on, millaista se ja se ja tämä on. Hän kuuli ja oppi sanan "raiskari", ja alkoi pelkäämään tuleeko hänestä sellainen... Tämä on HYVIN lyhennetty versio mutta pointti tulee varmaan selväksi.

Miksi hän pelkää moisia? Minun, äidin, sydän särkyy kun joka pvä näen pojan tuskan. Hän itkee kun pelkää näitä tunteita. Ja se tuska on kova. Poika ei enää pysty nukkumaan kunnolla kun häntä ahdistaa niin paljon. Hän on kertonut minulle paljon ajatuksiaan, asioita joita ovat kavereineen netistä katsoneet ja se on ollut hälle selkeesti liikaa. Olen koittanut olla tukena. Asiallisesti kertonut asioista, lohduttanut, antanut faktatietoa mm. siitä ettei hän ole voinu saada mitään tautia siitä kun oli joskus pussannut tyttöä (luuli että siitä saa sukupuolitaudin)... ja ja ja... Voisin jatkaa näitä esimerkkejä vaikka kuinka mutta varmaan tuli selväksi pointti.

Olen aivan sormi suussa. Kysyin pojalta josko mentäisi vaikka koulukuraattorille taikka terkkarille yhdessä puhumaan. Poika rukoili että ei.

Mä vaan mietin miten lasta voi ahdistaa tuollaiset asiat NÄIN paljon. Tämä siis tosiaan jo vaikuttaa meidän koko perheen elämiseen...

 

[FreezeCat]

Voi pientä :hug:...

En yhtään ihmettele, että pieni ihminen on asiasta järkyttynyt ja peloissaan ja ahdistunut. Kun se maailman kaunein ja puhtain asia, mikä kuuluu rakkauteen ja kahden toisiaan kunnioittavan ihmisen elämään on menty esittämään kaikista kamalimmassa muodossaan - pornona. Voi herran kiesus sentään :O!

Luo miehesi kanssa avoin ja rauhallinen keskusteluhetki lapsesi kanssa. Ja keskittykää kuuntelemaan lastanne ja hänen mielipiteitään asiasta ja yhdessä miehesi kanssa korjatkaa näitä hänelle tuputettuja asioita. Kerran ahdistus lisääntyy nukkumaan mentäessä, niin hänet pitää saada rauhalliseksi ja se onnistuu vain keskustelemalla asiasta. Ja vain sen verran, mitä lapsi itse kestää ja sietää.

Koulupsykologille/kuraattorille voisit vaikka itse olla yhteyksissä ja kysyä sieltä avaimia myös tilanteeseen mutta on todella, todella ikävää, että näin ehti käymään. Toivon, että saatte seksin, rakastelun, seksuaalisuuden, ihastumisen ja tykkäämisen kääntymään kauniiksi asioiksi ja lapsen rauhoittumaan kaikin puolin. Puhukaa ja rakastakaa, kuunnelkaa ja opettakaa yhdessä. Voimia.

 

[toiäiti]

Milloinka pelot alkoivat, toisin sanoen, onko tämä tilanne ollut siis kauankin päällä? Onhan nuo vaikeita asioita ymmärtää. Miten ahdistus ilmenee, muuten kuin nukkumis vaikeutena?

Ette ilmeisesti ole vielä käyneet missään ulkopuolisella juttelemassa?

 

[Miuski]

Olkaa yhteydessä Poikien talolle Helsinkiin. Varmasti osaavat siellä auttaa eteenpäin ja jos asutte seudulla, voi sinne mennä käymäänkin.

 

["nainen"]

Milloin tämä on alkanut, minkä ikäsenä? On kamalaa, että tuon ikäinen näkee kaikkea rumaa (porno).

 

[apua vailla]

Tämä alkoi n. vuosi sitten. Silloin oli ihan pikkuista mutta nyt viim. 3kk aikana mennyt tosi pahaksi. Ahdistus ilmenee siis unettomuutena ja iltaisin kamalana ahdistuksena. Poika saattaa istua patiolla tunnin yksin, olen ikkunasta katsonut niin hän tuijottaa ylös, pidättelee itkua, välillä itkee, välillä naama vaan vääristyy tuskasta

Vielä ei tosiaan olla käyty juttelee ulkopuolisella koska tähän saakka hommat on saatu juteltua kotona. Mutta nyt tuo ahdistuksen määrä on jotain ihan muuta luokkaa.

 

[apua vailla]

Niin ja yksi iso muutos on ollut nyt syksyllä koulujen alkamisen jälkeen: kertaakaan ei ole kavereita käynyt meillä. Vielä viime vuonna meille tuli JOKA päivä kavereita kylään. Nyt poika sanoo että haluaa olla vaan rauhassa.

 

[toiäiti]

Niin ja yksi iso muutos on ollut nyt syksyllä koulujen alkamisen jälkeen: kertaakaan ei ole kavereita käynyt meillä. Vielä viime vuonna meille tuli JOKA päivä kavereita kylään. Nyt poika sanoo että haluaa olla vaan rauhassa.

Siis onko ollenkaan kavereiden kanssa? Harrastaako jotain, että siellä tapaa kavereita?

 

["nainen"]

Onko noiden kavereiden kanssa tapahtunut jotakin pahaa, kun ei halua olla heidän kanssa? Entäs jotkut uudet kaverit?
Oletko yrittänyt puhua lapsen kanssa, miksi hän pelkää?

 

[Selailija]

Moikka, pakko kommentoida tähän, olen itse ollut lapsena täsmälleen samanlainen. Nykyään diagnosoitu ahdistushäiriö. Psykiatrilla käynnit auttaneet. Tiedän millaista tuo ahdistus on, tuntuu ettei saa henkeä ja vastakin on sekaisin kauhusta, olen sellainen ja tällainen, ja ne pelot ovat aivan todellisia vaikka kuinka pöntöiltä tuntuvat myöhemmin. Edelleen tulee joskus, mutta nykyään tunnistan tuon ns. Sairaudeksi, ja annan ajatusten vaan mennä.

 

[Selailija]

En siis tarkoita että lapsellasi on sama "vika", mutta kerroin omasta kokemuksestani.

 

[Ljl]

Tsemppiä täältäkin. Poika tarvitsee apua, ja kyllä sä pystyt sitä hänelle hankkimaan. Oman koulun kuraattori tai psykologi voi tuntua ehkä liian "läheiseltä", saattaa pelätä että kaverit saavat tietää tms. Mutta apua voi hakea muualtakin: MLL, Nuorten kriisipiste, Poikien talo, terveyskeskus, yksityinen puoli... Lähde etsimään apua pojallesi niin tilanne raukeaa kyllä.

 

[Herkkiksen äiti]

Hei vaan,

Meillä on vähän samanlaista samanikäisen tytön kanssa. Meillä jutut ei yleensä niinkään liity seksiin vaan ylipäätään siihen, jos onkin ollut jotenkin tuhma tai on ajatellut jotain sopimatonta. Olen tästä jutellut koulupsykologin kanssa ja saanut kuvan, että aika tavallistakin on tällainen. Lapsen kanssa olen myös asiasta puhunut ja ollaan menossa koulupsykologin luonakin käymään. Psykologin mukaan usein sekin helpottaa, että tietää muillakin olevan "omituisia juttuja" ja ettei ole ihan hullu tai poikkeava. Myös sellaisen ohjeen olen saanut, että viestittää lapselle ajattelun olevan sallittua ja jokaiselle tulee ikäviäkin ajatuksia mieleen. Sellaisia ihmiset vain on. Olla lempeä itselleen: et ole täydellinen, ajatuksesi eivät ole täydellisiä eikä siihen ole mitään tarvettakaan. Olet hyvä sellaisena kuin olet.

Seksi on yksi iso asia joka varmasti herkempiä lapsia mietityttää. Meilläkin tästä on keskusteltu, mutta olen aina ollut aika avoimella linjalla, joten se ei ole ehkä siksikään peikoksi muodostunut. Juurikin noihin, että kiinnostaa toiset alastomana, olen sanonut ihan suoraan, että niin yleensä kaikkia kiinnostaa. Mitenpä muuten lapsia tulisikaan? Se on ihan biologiaa.

Tsemppiä kovasti! Äitinä minua on helpottanut keskustella asiasta ammatti-ihmisten kanssa. Suosittelen sinullekin, koska sitten taas äitinä koen voivani tukea lastani paremmin, kun olen itse asian kanssa "sinut" enkä paniikissa/huolesta sekaisin.

 

[apua vailla]

Kavereiden kanssa tietääkseni ei ole tapahtunut mitään. Koulussa kuulemma leikkivät, mutta poika ei halua kavereita kotiin enään koulun jälkeen niinkuin ennen. Täällä oli oikea karnevaali meininki ennen. lapsia tuli ja meni. Ainoa mitä olen saanut tietää on tämä että tää yksi kaveri näytti pornoa ja että sitten olivat joskus tosiaan tätä pusuttelua koittaneet. Ja nyt tää mun poika kokee jotain ihan kamalaa huonoa omaatuntoa asiasta. Että on pussannut jotakuta ja (sen pornon jälkeen) kattelee naisten rintoja ja alapäätä....

Mä en tiedä mitä ajatella tästä. Kun itsellekkin tulee olo ettei tää nyt oo normaalia, poika miettii seksiin/pornoon/naisiin liittyviä asioita niiiiiiin paljon. Ja ahdistuu niistä. Ja tuokin että hän pelkää että hänestä tulee "raiskari".

Pakko sanoa mutta WTF?

 

["alkup."]

Hei vaan,

Meillä on vähän samanlaista samanikäisen tytön kanssa. Meillä jutut ei yleensä niinkään liity seksiin vaan ylipäätään siihen, jos onkin ollut jotenkin tuhma tai on ajatellut jotain sopimatonta. Olen tästä jutellut koulupsykologin kanssa ja saanut kuvan, että aika tavallistakin on tällainen. Lapsen kanssa olen myös asiasta puhunut ja ollaan menossa koulupsykologin luonakin käymään. Psykologin mukaan usein sekin helpottaa, että tietää muillakin olevan "omituisia juttuja" ja ettei ole ihan hullu tai poikkeava. Myös sellaisen ohjeen olen saanut, että viestittää lapselle ajattelun olevan sallittua ja jokaiselle tulee ikäviäkin ajatuksia mieleen. Sellaisia ihmiset vain on. Olla lempeä itselleen: et ole täydellinen, ajatuksesi eivät ole täydellisiä eikä siihen ole mitään tarvettakaan. Olet hyvä sellaisena kuin olet.

Seksi on yksi iso asia joka varmasti herkempiä lapsia mietityttää. Meilläkin tästä on keskusteltu, mutta olen aina ollut aika avoimella linjalla, joten se ei ole ehkä siksikään peikoksi muodostunut. Juurikin noihin, että kiinnostaa toiset alastomana, olen sanonut ihan suoraan, että niin yleensä kaikkia kiinnostaa. Mitenpä muuten lapsia tulisikaan? Se on ihan biologiaa.

Tsemppiä kovasti! Äitinä minua on helpottanut keskustella asiasta ammatti-ihmisten kanssa. Suosittelen sinullekin, koska sitten taas äitinä koen voivani tukea lastani paremmin, kun olen itse asian kanssa "sinut" enkä paniikissa/huolesta sekaisin.

Joo tällä mun pojalla myös noita ajatuksia, että kokee huonoa omaatuntoa jo jostain ajatuksista. Tai jos on tehnyt väärin. Olen puhunut että kaikki me joskus teemme väärin, ei kukaan ole täydellinen.. jne. Siis todella voin sanoa että olen ollut oikeanlailla tukena. Poika sanoi mulle yksi pvä ettähäntä ahdistaa kaikki mitä on joskus tehnyt väärin tai ajatellut pahasti.. Siis sellaista yleistä "maailmantuskaa".

Se on kamalaa katsoa omasta lapsesta.

 

["nainen"]

Musta on tärkeää, että pojan ajatukset saataisiin muualle. Vie hänet vaikka uutee harrastukseen, jossa olisi uusia ihan eri kavereita. Ehkä hänen ajatukset eivät vaivaisi sitten niin paljon. Jos tämäkään ei auta, niin sitten pitää hankkia ammattiapua. Tilannetta ei saa päästä pahenemaan enää.

 

[Herkkiksen äiti]

Tuo ahdistuminen on se ikävä juttu ja tietysti tuo "raiskari" pelko, mutta teini-ikäiset pojat miettivät seksiä TOSI paljon. Ei toki kaikki, mutta oikeasti teini-ikäiset ja itse asiassa monet aikuiset miehetkin miettivät seksiä lähes jatkuvasti. Muistanpa itsekin miettineeni pienenä tositosi paljon. Vaikka olenkin tyttö ja nykyään ihan tasapainoinen perheenäiti Luulenpa, että suuri syy siihen miettimiseen on juurikin se, että yrittää olla miettimättä. Ja sitten on nuo pelot vielä.

Tuli sellainen ajatus mieleen, että olisiko kavereiden kanssa ikävä olla, kun kavereidenkin jutut ovat seksiin liittyviä. Nimittäin tuo samanikäinen tyttöni on kommentoinut parista luokkakaveripojastaan, että eivät taida muuta ajatella, kun on koko ajan jotain seksi juttuja ja se on ollut jotenkin pinnalla juuri nyt kun koulut on alkanut. Hormonit alkaa selvästi tässä iässä (ja itse asiassa jo viime lukuvuonna) hyrräämään. Jos kyseessä olisi oma lapseni, kertoisin, että voi ihan rauhassa miettiä seksiä niin paljon kuin lystää eikä siitä tarvitse huonoa omatuntoa kantaa. Teot on eri juttu siinä mielessä, että vaikka kuinka kiinnostaisi, ei tietenkään voi ketään tirkistellä tms. Ottaisin kuitenkin myös yhteyttä ammattilaiseen, kuten mainitsinkin. Perheneuvola tai koulupsykologi olisi mielestäni hyvä osoite.

 

[Herkkiksen äiti]

[QUOTE="alkup.";30238851]Joo tällä mun pojalla myös noita ajatuksia, että kokee huonoa omaatuntoa jo jostain ajatuksista. Tai jos on tehnyt väärin. Olen puhunut että kaikki me joskus teemme väärin, ei kukaan ole täydellinen.. jne. Siis todella voin sanoa että olen ollut oikeanlailla tukena. Poika sanoi mulle yksi pvä ettähäntä ahdistaa kaikki mitä on joskus tehnyt väärin tai ajatellut pahasti.. Siis sellaista yleistä "maailmantuskaa".

Se on kamalaa katsoa omasta lapsesta.[/QUOTE]

Kuulostaa juurikin tutulta. Ja se on kamalaa katsottavaa. Meillä jo onneksi helpompaa. Ainakin voit lohduttautua sillä, ettette ole ainoat tuossa tilanteessa. Sekin jo helpottaa. Minua on lohduttanut myös se ajatus, että aikuiseksi kasvaminen on aika vaikeaa. Meillä kuohutaan nyt näin ja varmasti nämä tunnetilat meillä jatkuvat vielä aikuisenakin, mutta tämä on luonteenpiirre, jonka kanssa täytyy oppia olemaan. Herkkyyttä.

 

["nainen"]

Mä en tiedä mitä ajatella tästä. Kun itsellekkin tulee olo ettei tää nyt oo normaalia, poika miettii seksiin/pornoon/naisiin liittyviä asioita niiiiiiin paljon. Ja ahdistuu niistä. Ja tuokin että hän pelkää että hänestä tulee "raiskari".

Pakko sanoa mutta WTF?

Eli ehkä hän pelkää seksuaalisuuttaan ja uusia tunteita. Hänellä on ehkä tullut paha olo siitä, miten on nähnyt ja kokeillut pusuttelua? Hänellä varmaan hormonit jyllää, eikä tiedä, miten käsitellä asiaa.

 

[pelko]

Poika on asiasta selkeästi niin ahdistunut, että ammattiapua tarvitsee.
Uskon, niinkuin joku muukin sanoi, että pojalle voi koulun kuraattori ja terveydenhoitaja tuntua liian tutulta, ja se, että muut saisi tietää tai pitäisi selittää miksi käy siellä voi olla pelkona.
Siksi sinä voisit pojalle puhua, että apua voisi hakea jostakin muualta (mitä teidän paikkakunnalla nyt tarjontaa on), että asioista keskustelu yleensä auttaa ja kertoa, että sinne mihin menette voi puhua ihan mitä vain, kaikki mitä tuntuu, ettei kukaan saa asioita tietää, eikä kukaan tuomitse.

On mahtava juttu, että poika voi puhua sinulle tunteistaan ja sitä kannattaa vaalia. Mutta kuten sanottu, ahdistus on mennyt liian pitkälle ja vaikuttaa pojan elämään hallitsevasti, myös lapsilla masennus, ahdistushäiriöt jne. on jos ei tavallisia niin täysin mahdollisia, ja jotakin tälläistä takana todennäkköisesti on.

Olen itse samantyyppinen pelkääjä tyyppi. Pelännyt muiden korviin järjettömiä juttuja. Näin aikuisena olen itkun kanssa pelännyt, että minusta voisi tulla jotenkin paha ja tehdä jotakin pahaa muille, koska se on pahin pelkoni.
Ja se ahdistus mikä asiasta tulee on näin aikuisenakin aivan valtava ja musertava, lapsella, joka ei osaa asiaa mitenkään järkeillä päässään se on todennäköisesti vielä kammottavampi. Aikuisena asian voi kuitenkin järkeillä.
Ja kun puhun lapsen masennuksesta, sekin kannattaa tosiaan huomioida ja tarkkailla lapsen käytöstä.
Olin lapsena masentunut, kukaan ei välittänyt joten yritin itsemurhaa ensimmäisillä luokilla, enkä enää muuta miettinyt kuin kuolemaa. (en tokikaan tarkoita, että näin käy pojallesi, ihan vain siksi kerron, että lapsikaan ei ole näin vakaville ajatuksille immuuni ja tälläisiä voi lapsikin alkaa hautoa päässään kun olo menee sietorajan yli)
Kun ei enää voi leikkiä kavereiden kanssa, on jo huolestuttavaa.
Mitä aikaisemmin tilanteeseen puuttu, sitä parempi ennuste on toipua.

Hanki siis lapselle apua ja tsemppiä sinulle ja pojalle.

 

[Vierras]

Kyllähän sun nyt vaan täytyy hankkia lapselle apua. Et voi antaa jatkua tilanteen tuommoisena että 'istuu tunnin yksin patiolla ja pidättelee itkua' haloo!
Soittele perheneuvolaan niin sat ehkä puhelimessa neuvoja ja voitte mennä sitten sinne käymäänkin jatkossa jne.

 

["alkup."]

Eilen poika kertoi että oli veitsi kädessään miettinyt itsensä satuttamista "kun ei enää jaksa pelkää"

Mihin siis otan yhteyttä?? Kouluun ei, se on liian tuttua kuten jotkut teistä sanoikin tässä...

 

[Psykiatri]

Kuulostaisi ahdistushäiriöhin kuuluvalta pakko-oireiselra häiriöiltä. On melko yleinen, mutta hoitoon ei kehdata hakeutua. Kipin kapin aika esim. Lasten/nuorisopsykiatrille. Kyllä tähän apua saa, eikä vanhemmat pysy aina yksin auttamaan.

 

["xxx"]

Mullekin tuli mieleen, että onko ahdistuneisuushäiriö. Kyllä on kuitenkin sellaisesta asiasta kyse, että kun se vaikuttaa koko perheeseen ja poika on jo eristäytynyt ja tavattoman ahdistunut ja itkuinen, on pakko hakea apua. Kyllä se siitä helpottaa, kun avun saa, mutta ilman apua asioilla on tapana vaan kärjistyä. Älä anna tilanteen jatkua vaan näin ja näytä esimerkilläsi pojallesikin, että ei ole mikään häpeä hakea apua.

 

[kuulostaa]

Kuulostaa pakko-ajatuksilta.