11 kk ja jatkuva kitinä :(

[Musta möykky]

Mikähän mahtaa poikaani vaivata? Hän on 11 kk ja kitisee koko ajan. Missään ei ole hyvä. Hän roikkuu lahkeessa, uikuttaa, marisee ja urisee. Jos yritän leikkiä tai lukea kirjaa hänen kanssaan, hän lähtee pois. Välillä hän viihtyy parhaiten itsekseen, mutta melko lyhyitä aikoja.

Itsellä on hermo kireällä koko ajan. Päätä särkee ja kotona olo ahdistaa jatkuvan natinan vuoksi. Poikani on alusta asti ollut tyytymätön ja helposti ärtyvä, mutta välillä oli sentään edes vähän helpompaa.

Itselläni on syyllisyys kun motivaatio pojan kanssa oleiluun on välillä nollassa. Meillä on tavallaan oravanpyörä. Poika kitisee, minä ahdistun ja olen surullinen, poika aistii sen ja on entistä tyytymättömämpi.

Onko tässä vuoden tietämillä lapsilla yleisesti ottaen jokin hankala kausi? Voiko hampaiden tuloa kestää viikkokaupalla? Voisiko kitinä johtua siitä?

 

[ap.]

Niin vielä...Ovatko jotkut lapset vaan kertakaikkiaan kroonisen tyytymättömiä, koska koen että lapseni on alusta asti ollut sellainen? Onko parempi vaan asennoitua niin, ettei tämä koskaan helpota, koska sitten ei ainakaan pety? :-/

 

[Aioli]

Meidän yleensä aurinkoinen neitonen muuttui myös 11 kk kitinäkoneeksi. Märisee ja roikkuu puntissa myöskin. Ihan samoja kokemuksia olen kuullut useammalta ystävältä.

Liittyisikö ihan eroahdistukseen? Ollaan hoksattu erillisyys äidistä ja harjoitellaan sitä, mutta samalla erillisyys ahdistaa ja pelottaa. Ei ole oikein hyvä olla itsekseen eikä erossa. Näin minä olen sen tulkinnut. Samoin oma tahto alkaa olla niin kehittynyt, että kiellot ja määräykset kiukuttaa.

Hermon päälle käy välillä itselläkin, mutta yritän ajatella, että vielä vaikeampaahan tämä pienelle on. Valtavia mullistuksia! Paljon vaan actionia, ulkoilua ja kavereiden tapaamista yms. kivaa, niin näistä marinanarinapäivistä selviää hengissä

Ja joo, uskon vakaasti, että on ohimenevää!

 

[Aioli]

p.s. Sellaisenkin neuvon olen kuullut, että ekstrapaljon läheisyyttä ja halimista peliin tässä vaiheessa, vaikka se kelpaisikin vain pienissä annoksissa. Tsemppiä teille!

 

[Nonne]

Meillä myös nyt 11 kk aloitti marinan, roikkumisen ja kiukuttelun uudelleen. Siinä oli jo useamman viikon tauko tuossa roikkumisessa ja kiukuttelussakin jonkun aikaa, mutta kaikki on nyt taas palannut. Välillä kyllä kieltämättä kiristää. Olen myös ajatellut, että tämä on eroahdistusta osaltaan ja sitten taas toisaalta tuo on ihan selvää omaa tahtoa tuo kiukuttelu kun kaikkea heitellään ja niskoja nakellaan. Eiköhän se vielä ohi mene, toivossa on ainakin hyvä elää. Tuota Aiolin mainitsemaa halimista olen minäkin koittanut ujuttaa vähän joka väliin. Välillä poika tulee itsekin "tankkaamaan".

 

[samaa tyyliä]

Meillä hieman nuorempi poika on myös aina ollut helposti ärtyvä. Toisaalta hän saattaa sekä itkeä että nauraa 5 sekunnin aikana, eli osaa iloitakin. On välillä aika raskasta, mutta olen yrittänyt tsempata näin: Ainakin lapsi uskaltaa näyttää tunteitaan, mikä on hyvä asia. Hän siis luottaa siihen, että vanhempi kestää hänen purkauksiaan. Vaikka ärhäkkyys on joskus rasittavaa, niin siinä on myönteisetkin puolensa.

No, aina tämä ei riitä lohdutukseksi, joten olen huomannut seuraavia helpotuksia tilanteeseen: Joskus lapsemme tuntuu olevan pitkästynyt, joten muutokset rutiineissa auttavat ainakin meillä. Toisaalta olen havainnut hyväksi, jos välillä vaan voin "rauhassa" olla tympäätynyt ja antaa lapsen isän (tai jonkun muun) huomaan. Äidin ärsyyntyminenhän ei lasta vahingoita, ellei se muutu teoiksi. Jos lapsen voi edes hetkeksi antaa esim. isälle, niin silloin voi itse rauhassa puhista toisaalla tai tehdä jotakin aivan muuta. Sillä kuten ap. on huomannut, asia kehittyy helposti oravanpyöräksi, jos tilannetta ei saa jotenkin poikki.

Jaksamista!

 

[katju.]

Tuttua on. Meillä tuo kitinä alkoi joskus 10kk, sitä kesti parikuukautta ja sitten oli rauhallisempaa hetken. Nyt vuoden vaihteen jälkeen alkoi kitinä uudelleen ja sitä on siis jatkunut tänne asti ja jatkuu edelleen. Siihen kun vielä yhdistyy kova omatahto ja uhma, niin kyllä välillä äiti on helisemässä. Hampaitakin on tullut, mutta se ei kitinään vaikuttanut puolin eikä toisin.

Kyllä oikeasti välillä ahdistaa ja tuntuu, että mikään ei pojalle kelpaa ja, että ne muiden lapset ovat niin aurinkoisia ja iloisia ja meillä on tällainen mörrimöykky . Mies kun vielä tekee sellaista työtä, että on pitkiä aikoja kotoa poissa, niin sitä omaa aikaa ei juurikaan ole, jolloin voisi vähän hengähtää.

Se, että keksii jotain uusia asioita ja tekemistä, auttaa täälläkin jonkin verran eli osaltaan poika siis kitisee varmasti tylsistymistään, mutta oikeasti ei sitä jaksa olla koko aikaa menossa ja mulla on niin surkea mielikuvitus, että en vain keksi koko ajan uutta viihde.

Meillä poika on nyt "jo" 1v4kk... ehkä tämä kausi alkais pian olla ohi !??.