10v raivokohtaukset

["Kirsi"]

Heippa!
Olisiko kenelläkään kokemusta vastaavasta:

Kyseessä 10v poika, joka perusluonteeltaan tosi rauhallinen ja kiltti. Koulussa kaveeraa villimpien kanssa ja varmasti jollain lailla heitä myös ihailee ja haluaisi itse olla samanlainen. On aina tarvinnut paljon unta (vauvasta lähtien) ja reagoi herkästi väsymykseen raivokohtauksilla, jolloin hakkaa ovia/seiniä eikä häneen tahdo saada kontaktia. Yleensä tätä on edeltänyt joku asia, mistä kiukustuu, peliajan rajoittaminen tms. Aina ei kuitenkaan tarvitse sitäkään, vaan alkaa "sekoilemaan" iltatoimissa, kiusaa pikku sisaruksia, pelleilee pöydässä jne. Olen liittänyt nämä väsymykseen/siihen, että päivässä on ollut liikaa erilaista tapahtumaa. Yleensä hänet sitten ohjataan viipymättä iltatoimien jälkeen sänkyyn, missä saattaa heitellä kaikki peitot lattialle, huutaa, hakata ja potkia seiniä jne. Jos yrittää puhua hänelle järkeä/uhkaa jollain rangaistuksella, näillä ei ole mitään vaikutusta. Yleensä täytyy hermostua ja ottaa esim. ranteista kiinni napakasti ja sanoa, että nyt tämä loppuu tai joudut menemään ulos riehumaan kun muut sisarukset eivät saa nukuttua. Yleensä tämä kunnolla suuttuminen tehoaa ja hän hiljenee ja tahtoo onneksi pyytää myöhemmin anteeksi. Onko tämä normaalia käytöstä? Varhaisteini-ikää? Vai mitä? Mielessä on jo käynyt koulupsykologille soitto, mutta tämä on kausittaista ja useimmiten poika on kuitenkin oma ihana itsensä...

 

["äiti minäkin"]

En osaa sanoa tuollaisista säännöllisistä raivokohtauksista, mutta kyllä meidänkin vajaa 10v poika on välillä todella rasittava, lähinnä itkee ja kitisee päivittäin ihan pienistä asioista ja joskus saa raivareita. Lisäksi mököttämällä yrittää tahtoaan läpi. Ei uskoisi mitään mitä sanotaan esim pukeutumisen, herkkujen tai ruutuajan suhteen, tekee ns. salaa. On myös perusluonteeltaan herkkä ja vähän arkakin. Koulussa menee ok..

 

["Kirsi"]

Meillä on tämä kestänyt jo vuoden verran välillä vähemmän ja välillä enemmän. Kohtuu raastavaa vanhemmille :/

 

["Kirsi"]

up

 

["Mie"]

Täältä löytyy täsmälleen samanmoisesti käyttäytyvä 7-vuotias . Välillä mietitty, onko ihan normaalia, mutta ulkopuolisilta saa aina positiivista palautetta. Pienempänä kävi toimintaterapeutin arviossa, mutta senkin mukaan kaikki ok. Itseä välillä huolestuttaa ja mietityttää, onko kaikki ok ja voisiko lasta auttaa jotenkin. Muutenkin kuin yrittämällä huolehtia riittävästä nukkumisesta. Valitettavasti en osaa auttaa, mutta "kohtalotoveri" löytyy.

 

["Kirsi"]

Kait se sitten on ihan normaalia, koulustakin tulee ok palautetta. En ole kait tottunut tuollaiseen huutamiseen ja hakkaamiseen, meillä on aina ollut niin rauhallista lapsuuden kodissa. Olisiko muilla kokemusta?

 

[vierasko]

On normaalia käytöstä. Ei ikänsä vuoksi osaa ehkä vain sanoittaa tuntemuksiaan eri tilanteissa.

Yksi laukaiseva tekijä voi väsymyksen lisäksi olla huomion ja läheisyyden tarve. Kun on kymmenen, ei aina tiedä haluaako olla jo iso poika vai vielä pieni. Villien kamujen kanssa voi myös kokea raisumpaa menoa kuin mihin on tottunut ja se tulee sitten hämmentävinä tunteina pintaan.

 

["Kirsi"]

Niin se varmasti on ja itse olen ajatellut sen olevan juuri noin Kiitos vastauksista!