Meillä on 10-v poika ja meillä on ollut sama tilanne. Lapsi pelkää vanhempien kuolemista ja jne. Ei uskalla olla kotona yksin, koska kaikki muut voi sillä välin kuolla ja hän jää yksin...
Olemme käyneet perheneuvolassa asian tiimoilta, mutta sieltä ei juurikaan apuja saatu. Lähinnä vain pyysivät laittamaan paperille asioita, jotka helpottaa pojan yksinoloa. Esim. Soita äidille, soita isälle, soita mummolaan, ota pehmolelu kainaloon, pelaa Wiillä, katso joku kiva ja "pehmo" elokuva, kuuntele musiikkia yms.
Ompelin pojalle hänelle tärkeistä kankaista (hänen vanha pyyheliina ja hänen vanhat verhot) pehmon, joka on terapialelu hälle. Se otetaan esiin, kun pelottaa ja se on aina sängyssä ja poika sai koristella sitä itse. Laittoi tatuointeja, koruja ja arpia sille.
En voi luvata, että en kuole, eikä isäkään kuole, mutta voin luvata tulla aina kotiin ja soittaa muutoksista ja soittaa ihan muuten vain, että mitä kuuluu.
Yksi temppu, mitä olen pojan kanssa opetellut tekemään, on mielikuvaharjoitukset. Poika ajattelee kaksi minuuttia VAIN hyviä asioita. Hänen iloja ja onnellisia asioita, hänelle tärkeitä ja rakkaita asioita. Aivojen aineenvaihdunta siirtää pakokauhun ja pelon pois, kun aivot saavat ajatella vain positiivisia asioita. Poika sanoo, että se auttaa tosi paljon. Hän tekee harjoitusta pari kertaa päivässä ja aina, kun pelko ja hätä tulee.
Olemme käsitelleet tätä pelkoilua nyt pari kuukautta ja yksinolo alkaa onnistua jo. Pelko on hellittänyt, lapsi alkaa hallita sitä.
Lisäksi teetän pojalla yksinkertaisia harjoituksia, joilla harjoitan vaikeita tilanteita. Eli pelkoa päin vain. Pyydän/käsken tekemään sen, mikä on pelottavaa ja kehun vuolaasti onnistumista. En laita mahdottomiin tilanteisiin, vaan arvioin, mistä poika voi suoriutua. Tämä on auttanut todella, koska poika saa onnistumisenkokemuksia ja on itsekin iloinen onnistumisestaan.
On meitä muitakin, kokeilkaa noita. Jutelkaa, saunokaa vaikka ja jututa siellä. Saunaterapia tehoaa aikuiseenkin.