1-vuotias arkajalka

[äityli]

Meidän 1-vuotias napero on todellinen "mammanpoika" :saint:
Hän pelkää kovia ääniä, outoja tilanteita, vieraita ihmisiä ja vieraita paikkoja niin että itkulle ja äitiin takertumiselle ei tahdo olla rajoja. Kotona sen sijaan ollaan reipasta poikaa, ja meno on välillä hyvinkin railakasta.

Onko muilla kokemuksia pienen taaperon arkuudesta? Pitääkö meidän vanhempien tehdä jotain asialle, auttaako esim. pelottavien tilanteiden toistuvuus ja kovien äänien sietämisen harjoittelu pientä arkajalkaa rohkeammaksi? Vai tekeekö aika tehtävänsä tässäkin asiassa?

 

[HeMa05]

mun milestä kaksplussassa oli joku aika sitten just aroista ja herkistä lapsista.ymmärrystä ja tukea kaipaavat.ei saa pakottaa olemaan reipas ym. parasta varmaan antaa aikaa mutta samalla jotenkin tukea olemaan rohkeampi.

 

[Bruschetta]

Meidän 1v9kk ikäinen poika pelkää ihan älyttömästi imuria.
Sitä se juoksee karkuun ja rupee itkemään ihan hillittömästi.

Mitään muuta se ei pelkää niin paljoa kuin imuria.

 

[äippäliini-82]

Meillä on nyt uutta tämä pelkääminen, esim traktoria, helikopteria, moottorikelkkaa pelkää ihan hirveesti. Syliin pitää ottaa, itse pyytää itku kurkussa. Helikopteri lenteli tuossa yks päivä ja siitä lähtien on puhunut että helikopteri tulee. Tytöllä on ikää 1v9kk. Olen yrittänyt selittää että ei niitä isoja "vehkeitä" tarvitse pelätä. Illallakin sängyssä puhuu että eihän tule traktori, eihän...

 

[whitenight]

Meilläkin poika on ollut tosi herkkä kaikelle. Vierastaa paljon, säikähtää kovia ääniä, yllättäviä tilanteita jne. Nyt ikää 1v 4 kk ja sanotaan että vajaan kuukauden ajan nyt vähentynyt selvästi tuollainen käytös. Eli ilmeisesti aika tekee tehtävänsä. En oo patistellut mitenkään vaan antanu itkeä aina itkut pois ja ollut turvana.

 

[Neitiherkän emo]

Hei,
Meillä 1v2kk tyttönen ja luonteeltaan myös aran puoleinen uusissa tilanteissa, uusia ihmisiä tavatessa ja äkilliset kovat äänet saattavat säikäyttää. Hän oli 10 - 12 kk iässä kova vierastamaan ja edelleen etenkin jotkut miespuoliset saattavat aiheuttaa "neitiherkälle" itkun

Myös minä olen vain lohduttanut ja käyttäytynyt itse reippaasti ja rauhallisesti - lapsi vaistoaa ettei tarvitse pelätä Uusissa tilanteissa meillä on ollut paras konsti se, että tyttö saa itse tarkkailla omaan tahtiin tilannetta. Kun on hetken tutustunut ja katsastellut - rohkeus hyppää esiin esim. perhekerhossa käydessämme hän usein ensin istuu sylkyssä tosi tiiviisti noin 15 min - 30 min ja sen jälkeen uskaltaa mennä muiden mukaan iloisena.

 

[Ohi meni]

\

Meidän 1-vuotias napero on todellinen "mammanpoika" :saint:
Hän pelkää kovia ääniä, outoja tilanteita, vieraita ihmisiä ja vieraita paikkoja niin että itkulle ja äitiin takertumiselle ei tahdo olla rajoja. Kotona sen sijaan ollaan reipasta poikaa, ja meno on välillä hyvinkin railakasta.

Onko muilla kokemuksia pienen taaperon arkuudesta? Pitääkö meidän vanhempien tehdä jotain asialle, auttaako esim. pelottavien tilanteiden toistuvuus ja kovien äänien sietämisen harjoittelu pientä arkajalkaa rohkeammaksi? Vai tekeekö aika tehtävänsä tässäkin asiassa?

Kuulostaa ihan siltä kuin meidän poika tuon ikäisenä Minä en ainakaan mitään merkillisyyksiä tehnyt ja yhtäkkiä pojan ollessa noin 1v3kk se loppuikin Nyt poika 1v4kk ja leikkii vieraidenkin lasten kanssa,ei saa enää itku/paniikkikohtausta jos joku lapsista huutaa lujempaa tai rupeaa itkemään tms. pitää leikeissä puolensa,ennen antoi muiden lasten ottaa lelut käsistä jne. ei pitänyt puoliaan yhtään.Edelleenkin hän vieraaseen paikkaan mentäessä tai vieraiden ihmisten seurassa ensin hetken aikaa katselee äidin tai isän vierestä varovasti,mutta kohta jo rynnistää menemään.Imuria hän ennen pelkäsi niin,ettei meillä voitu koskaan imuroida ellei toinen vanhemmista pitänyt poikaa sylissä ja silloinkin poika rutisti ihan paniikissa koko ajan lujasti ja itki.Edelleenkään hän ei imurista tykkää,mutta ei itke ja eilen jopa koski päällä olevaan imuriin.Kovat äänet saattavat edelleen pelästyttää,mutta ei itkuksi asti yleensä,tai jos itku tuleekin niin loppuu kyllä äkkiä kun huomaa ettei mitään pahaa tapahdukkaan.Meillä se arkuus meni siis ohi ilman mitään siedätyksiä,ihan normaalia elämää yritettiin elää ja rohkaista poikaa pelottavissa tilanteissa jne. Kaksi viikkoa sitten poika oli ekaa kertaa elämässään hoidossa ilman äitiä ja isiä ja kaikki meni todella hyvin,ei itkun itkua

 

[äityli]

Kiitos paljon viesteistänne. Eritoten lohdullista on kuulla että vastaavanlaisesta arkuudesta kärsineet lapset ovat päässeet ongelmasta eroon ilman mitään poppaskonsteja. Minäkin olen vähän toivonut, että tämä olisi vain ohimenevä vaihe, ja että pikkumies reipastuisi ajan kanssa ilman mitään "siedätyshoitoa". Siihen asti täytyy vain sylitellä ja lohduttaa kun pelästys saa yliotteen.

 

[taustalla]

Meillä kanssa arka lapsi 1v3kk. Kotona on reippaampi, mutta vaatii usein syliin ja ei tykkää olla yhtään yksin. Ei ainakaan vielä ole kovin sosiaalinen eli inhoaa sitä jos muut lapset tulevat koskemaan tai halaamaan, rupeaa aina itkemään tai kävelee paniikissa pakoon. En kuitenkaan vielä huolestu, sillä lapsi on vasta noin pieni. Pelkää myös imuria ja kovia ääniä, mutta on rauhallinen jos saa olla sylissä. Lapsen kanssa on välillä vähän rankkaa olla esim. kylässä kun haluaa koko ajan istua sylissä, ja toisaalta siinäkin kitisee kun haluaisi leikkimään mutta äidin pitäisi leikkiä koko ajan vieressä...no, kait tää tästä ajan kanssa, tai sitten ei.