1-vuotiaan temput

[aarrgghh]

Onkohan kohtalotovereita/neuvoja? Tuntuu, että päivät menee pelkkään kieltämiseen, ruokailusta on tullut tahtojen taistelua, nukkuminen sentään sujuu.

Kundi tekee kyllä hampaita, mahtaakohan vaikuttaa ruokahaluun, vai onko tää jotain 1-v. uhmaa? Ja koska tää menee OHI? Vai onko odotettavissa silkkaa uhmaa aikuisuuteen asti? Satunnaisesti hermoromahduksen partaalla...

 

[Mymmeli]

Meilläkin 1v poika ja kyllä välillä mulla hermot hyvinkin kireällä.
Kieltää saa kieltämisen jälkeen, ja tuntuu kun seinille puhuis.

Ruokailu yleensä sujuu, poika syö itse. Mutta jos päättää olla syömättä itse saa vaikka mitä viihdykettä keksiä jotta saa syötettyä. Nukkuu ihan jees, joskin päikkärit välillä jää tosi lyhyiksi, nukkuu vain puoltoistatuntia ja sitä huutoo ilalla ei jaksa kukaan. Monesti yritän viel myöhemmin nukuttaa, mutta eipä tuo nukahda.

Muuten kyllä leppoinen vesseli, mutta omatahto nyt tullut todella vahvasti esiin. Että kauhulla odotan sitä 2 vuoden uhmaa.

 

[ap]

Joo, tämäkin on aurinkoinen ja hyväntuulinen (onneksi) suurimman osan aikaa. Poika vasta harjoittelee itse syömistä, sormilla napsii ja minä syötän lusikalla varsinaisesti. Juominen sujuu melko hyvin itse, nyt kun saatiin taikamuki.

Voipi olla, että haluaisi jo enemmän syödä itse, muttei ihan taidot riitä. Siitähän se raivo sitten nousee, kun mutsi on natsi ja syöttää vaan

 

[Mymmeli]

Anna ihmeessä pojan syödä itse jos kerran kiinnostusta löytyy.
Kun meillä poika osoitti kiinnostusta lusikalla syömiseen, annoin hänelle oman lautasen johon laitoin hieman ruokaa ja itse syötin toiselta lautaselta.
Poika oli mielissään ja ruokaakin jäi syötäväksi kun ei ollut yhteinen lautanen käytössä.

Mutta välillä raivostuu ihan pienistä asioista. Kerran kylvyn jälkeen kun ei enää päässytkään, vaikka oli siellä jo läträtty.

 

[Lina]

Meillä poika repii kilareita hyvinkin monesta asiasta:
*kun ei saa kaukosäädintä
*kun ei saa äidin puhelinta
*kun ei saa mennä dyykkaamaan roskista
*kun tullaan sisälle ulkoa
*kun puetaan ulos
*kun isi lähtee
*jnejnejne
Kun mieli pahoittuu, huutaa lapsi lattialla pää punaisena jopa kymmenen minuuttia putkeen. Holding -menetelmä saa vielä suuremman raivon aikaan, joten se sen toimivuudesta

Suurimmat huudot aiheuttaa ruokailu. Hän osaisi syödä itse, mutta syömisen sijaan lappaa ruokaa kaukaloon, lattialle tai pöydälle. Jos valitsee viimeisen vaihtoehdon, hakkaa lisäksi lusikalla ruokakasaa niin, että se leviää pitkin keittiötä.

AARRRGGHH. Minulla on pinna välillä niin tiukalla, että pitää hetkeksi istua alas rauhoittumaan ja muistella, että ipana on vasta vuoden.

Mutta mitä pentelettä tuolle syömiselle oikein tekisi???

Ps. Missä muuten ovat kaikki temperamenttisten tyttöjen äidit? Vai onko tämä vain poikien tapa purkaa kiukkuaan?

 

[OuZei]

Meillä tyttö 11 kk eli nuorempi. Neuvolatädin mukaan ""rauhallisen touhukas"" mutta osaa kyllä erittäin selkeästi ilmaista harmiaan joko selkä kaarellä tai maassa mahallaan pää käsien välissä. Ei kyllä huuda kymmentä minuuttia mutta pettymys on suuri just noiden vempaimien kanssa.

Olipa tosi ihana lukea noita ruokailukommentteja. Meillä on käytössä vauvan rentoutuslevy, josta äiti kuuntelee rauhallista klassista musiikkia silloin, kun ruokailu aiheuttaa ylimääräisiä kierroksia Tyttö ei osaa syödä vielä itse ts. lusikka menee hyvin harvoin suuhun. Sitäkin enemmän sillä hakataan lautasta. Viime aikoina on tullut sen verran enemmän voimaa, että ruoka lentää pitkin keittiötä ja löytyy välillä myös äidin hiuksista. Samoin ruokaa siirretään pöydällä, äidin kädelle ja kaikki käteen osuva pitäisi saada tunkea sinne ruokalautaselle. Nyt ihan viime aikoina ruokailun lomassa vedetään selkää kaarelle, kun en anna hänelle kaikkia pöydällä näkyviä esineitä käteen. Olen huomannut, että kiukku menee parhaiten ohi, kun en kiinnitä siihen mitään huomiota vaan odottelen hetken ja tarjoan sitten ruokaa uudelleen.

 

[Meillä]

tepsi noihin ruoka-aikana/ruualla leikkimiseen se että jos pelleili vaan eikä syönyt niin syöminen loppui siihen. Meillä oli sellasta ""päristelyä"" vaikka kuinka kauan ja sit alettiin tiukalle linjalle. Auttoi nopeasti, kyllä ruoka maistui kun tuli nälkä. Eikä siis seuraavaa ateriaa aikaistettu kuin korkeintaan vähän.

Neuvolasta ihan siis suositeltiin tätä menetelmää, ei nälässä pidetty

Veljeni vaimoineen ei tehnyt mitään ongelman ratkaisemiseksi ja se on vieläkin samanlaista taistelua (lapsi nyt 2,5v..) ruuat vaan lentelee..

 

[""Meillä"":lle]

Onko teillä tosiaan ruokailut sujuneet ilman pelleilyä siitä lähtien kun otitte tiukan linjan? Kuinka kauan meni että lapsi oppi? Joudutteko edelleen välillä lopettamaan syömisen kesken, vai syökö hän nykyisin aina kiltisti?

Meilläkin ruokailu on usein vähän vaikeeta, mut minua vain on säälittänyt poistaa poika pöydästä kesken kaiken, kun hän on aina ollut niin hoikka, ja pelkään että laihtuu vaan lisää, jos ruokailuja alkaa jäädä välistä.

Hän yleensä syö vähän aikaa itse, ja sitten vaatii kirjan tai muita esineitä kirkumalla ja osoittelemalla, koska ei liiemmin vielä puhu. Kirjan kanssa hän useimmiten syö kun syötän, mutta enemmin tai myöhemmin haluisin siitäkin tavasta eroon. Eniten kyl rasittaa se kirkuminen ruokapöydässä...

Huojentavaa kuulla, että muillakaan ei ruokailu suju kuin tanssi...

 

[h]

ihan samaa meillä noin viikon nyt...
poika on 1v2kk

 

[Lina]

Loputonta leikkimistä en minäkään salli, mutta en kyllä usko ihan täysin siihenkään, että yksivuotias hahmottaisi selvästi syy-seuraussuhdetta.

Eli en siis usko, että lapsi ymmärtäisi ""kun pelleilen, joudun pois pöydästä"" -ketjua. Varsinkin, jos pelleily liittyy lusikkaan, joka puolestaan tällä hetkellä on motorisesti kaikista mielenkiintoisin väline/leikkikalu.

...Huoh. Lapsi menee kohta hoitoon ja toivon, että siellä isompien lasten esimerkki syömisessä kirkastaisi oman pikkuapinani ajatuksenjuoksua oikeaan suuntaan.. Tai sitten se, että nälkä jää, jos itse ei syö eikä kukaan ehdi syöttämään.

 

[-]

Meillä toimi hyvin tiukka linja, jos et kerran syö niin ole syömättä, leikkiä en ruokapöydässä suvaitse. Ei mennyt kauaakaan kun poika söi kiltisti lautasen tyhjäksi ja sitten takaisin touhujen pariin, toimi siis ainakin meillä! Kyllä se ruoka alkaa maistumaan kun tarpeeksi nälkä tulee=)!

Ja tosta uhmasta, mäkin luulin vuoden ikäisen uhman olevan paha, mutta sitten tuli 2 vuoden uhma ja sitten 3 vuoden ja nyt päällä 4 vuoden uhma joka pahin kaikista tähänastisista, kun ollu puoli vuotta tarhassa ja oppinut kaikkia uusia kivoja tuhmuuksia mitä muut pojat tekee niin nyt on sitten äitille hyvä esittää kaikki temput!! Toivottavasti tämä menee ohi kuten aiemmatkin...

 

[Niin ja sitten]

Vielä tulee murrosikä;HIH

 

[Meillä]

Täällä joku kysyi siitä että kuin kauan kesti niin ei siinä tosiaan kauaa mennyt, viikossa loppui pärinät ja muut temppuilut. Joten kyllä se 1v jo sen verran ymmärtää!! Ja se päristely väheni huomattavasti jo ekan päivän jälkeen ja ruoka alkoi maistua kun yksi ateria jäi lähes kokonaan välistä. Viikossa siis loppu päristely KOKONAAN.

Öljyn lisääminen ruokaan on tarpeen jos lapsi on hoikka ja muutenkin huono syömään ettei sitten ""hoidon"" aikana ala paino tippua. Kyllä se ruoka alkaa kuitenkin maistua kun nälkä iskee. Eikä siinä yleensä mene kauaa.

Kyllähän meilläkin tietty aina silloin tällöin on pientä temppuilua edelleen mutta ei mitään siihen verrattavaa mitä se silloin oli..!!

 

[Taina]

Hauska lukea näitä muiden juttuja. Meillä on nimittäin ihan samanlaista! )

Ja Lina: Ei se syöminen suju yhtään sen paremmin hoidon alettua, ainakaan meillä... hoidossa kyllä ollaan ruokapöydässä nätistä eikä temppuilla, mutta kotona sitten näytetään kaikki temput äidin iloksi. Välillä kun kuuntelen hoitotädin juttuja niin mietin, että puhutaanko edes samasta lapsesta. Mutta niinhän se on aikuisillakin, en minäkään töissä temppuille, mutta kotona kyllä jos sellainen päivä sattuu. ;o)

Meillä noihin kiukunpuuskiin tehoaa myös parhaiten se, että jätän huomiotta koko kiukuttelun ja jatkan hetken päästä rauhallisesti siitä mihin jäätiin tai yritän siirtää muksun huomion muihin juttuihin.

Niin joo ja yksi hyvä juttu, joka auttoi tohon vaipparoskiksen ""dyykaamiseen"" oli se, että pyysin lasta viemään aina itse vaipan roskiin. Siinä unohtui turhat roskiksen penkomiset kun roskikselle sai mennä luvan kanssa ja tärkeää tehtävää suorittamaan! Nykyään meillä poika juoksee tomerana vaipan kanssa kohti roskista ja saa komea aplodit kun tehtävä on suoritettu. Tästä innostuneena poika selvästi ylpeänä taputtaa aina itsekin itsellee. )

Hauskaa joulunodotusta kaikille!

 

[Lina]

Tuopa on ihana juttu tuo oman vaipan kiikuttaminen roskiin.. täytyykin kokeilla
Ablodeja poika kyllä antaa itselleen ja haleja kaikille niitä pyytäville, joten on tässä taasen kaksi puolta olemassa. Suloisia ovat yksivuotiaat -aina välillä..

 

[Taina]

Joo ja samaa on meidän perheessä sovellettu stereoihin ja keittiön laatikoihin. Siis, että lapsi saa aina laittaa stereot päälle/pois päältä kun on sen aika niin turha räpeltäminen on jäänyt (äiti säätää kyllä volymen) ja keittiön laatikoista yksi on sellainen, jossa on lasta varten muovikippoja ja luvan kanssa saa penkoa, mutta muut on kiellettyjä. Joskus lapsi yrittää mennä muillekin laatikoille, mutta sitten aina muitutan, että nyt on väärä laatikko kysessä, TÄMÄ on Jessen laatikko...