Toggle sidebar

1-vuotiaan nukahtamisvaikeudet

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Riikka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
R

Riikka

Vieras
Osaako kukaan antaa vinkkiä, mistä voisi johtua 1-vuotiaan tyttömme yhtäkkiä ilmenneet nukahtamisvaikeudet? Tähän mennessä nukkumaanmeno on sujunut kitkattomasti niin, että hoidetaan iltarutiinit ja jätetään tyttö sänkyynsä nukahtamaan. Rutiinit ovat edelleen samat, mutta heti kun hyvänyönpusu ja halit on hoidettu ja lähdemme huoneesta, alkaa kauhea huuto. : ( Onko tämänikäisillä jotain eroahdistusta vai voiko kävelemään oppiminen vaikuttaa asiaan jotenkin? Kokemuksia/vinkkejä kiitollisena odottelen..?
 
Ihan sama homma täällä!poika nyt 1v 1,5kk, ja pitkään meni nukkuun myös että ei tarvinnu sanoa ku hyvät yöt ja lähteä pois,ja sinne itekseen nukahti viidessä minuutissa. vajaa kuukausi sitten vaihtuki tyyli,enää ei saa huoneesta posistua vaan herra haluaa että siellä ollaan niin kauan ku hän nukahtaa,aikaa menee n15 minuuttia,joskus kauemminki. Luulen että on jotain eroahdistusvaihetta tms,menee ohi,tai sitten ei. Eipä se nyt niin haittaa siinä vierellä seisoskella,tai yleensä meen kyllä iteki makoileen omaan sänkyyn siks aikaa, olihan se tietty mukavaa sillon ku ei tarvinnu ku sinne jättää,mutta onhan se jotenki ihanaa että haluaa että vieressä ollaan :)
 
Kuulostaapa tutulta. Ajattelin juuri kysäistä onko muilla tällaista ongelmaa :) Taitaa todellakin kuulua ikään ja olla sitä eroahdistusta.

Meillä 1-vuotias poika, joka on syntymästään asti nukahtanut itse aina omaan sänkyynsä, iltarutiineiden jälkeen. Ollut aina hyvä nukkumaan.

Nyt vuoden täytettyään on nukkumaan menosta tullut show, joka kestää n. ½ tuntia, joskus ennemmän joskus vähemmän. Kun pojan laittaa sänkyyn nousee hän heti pystyyn. Hänet saa useamman kerran kammeta alas. Mikäli pojan jättää sänkyy, toivottaa hyvää yötä ja itse lähtee pois,nousee hän kohta pystyyn ja heittää tutin lattialle, jonka jälkeen alkaa itku :) Poika temppuilee aikansa ja lopulta nukahtaa, kun hänen vieressään on.

Onkohan kellään saman kokeneella neuvoa miten tuo temppuilun saisi loppumaan? Tiedän, ettei ole kovin järkevää käydä nostamassa sitä tuttia, eikä olla vieressa, mutta itse en ainakaan viitsi poikaa naama punaisena huudattaa, kun pojalla on aivan selvästi läheisyyden tarve nukkumaan mennessä. Täytyy vain toivoa, että tämä on ohi menevää. Pojalla ei ole ollut tähän mennessä mitään eroahdistukseen viittaavaa.

Päiväunille, vaunuihin, poika on ainakin vielä nukahtanut useimmiten itsekseen, tosin välillä heräilee ja vaunuja täytyy käydä vähän hytkyttämässä. Tämäkin on ihan uutta.

Uskon myös siihen, että kaiken uuden oppiminen aiheuttaa myös tuota nukkumisvaikeutta, ei maltettaisi käydä nukkumaan. Meillä ei vielä kävellä ilman tukea, mutta aika montaa sanaa jo on.
 
Katsokaapa tiistaina muutaman kerran tv2 kello 19.00. Siinä näette eroahdistukset. Lapsi alkaa ymmärtää, että saa hallittua teitä ja keksii yhä uusia keinoja hallita.Pian olette pääsemättömissä heidän kanssaan.
 
Tarkennahan vähän? Mitä sieltä tv2.lta tänään tulee klo
19? :)

Kyllähän tuon sanomasi on ihan totta ja sen ymmärtää, mutta ei se kyllä tilanneta yhtään auta :)

Sen verran lapsista on mulla kokemusta, että tuskin ihan pääsemättömiin heidän kanssa joudun. Mutta annahan sinä viisaanpana vinkkiä kuinka tässä tilanteessa toimia?
 
Se Lapsityrannit loppui jo. Oli kyllä opettavainen sarja!

Hyvä neuvo, jonka sieltä opin, on tehonnut meidän lapsiin, ja jopa tuohon 1-vuotiaaseenkin!

Ensimmäisen kerran kun lastenhuoneesta kuuluu melua (siis iltarutiinien ja hyvänyönsuukkojen jälkeen), menen huoneeseen ja sanon: ""Nyt on yö, nyt nukutaan."" Peitän lapsen uudestaan.
Toisella kerralla sanon:""Nyt nukutaan"".
Kolmannella kerralla en sano yhtään mitään, vaikka isompi siinä tivaisikin. Asetan vain takaisin makuulleen ja pistän peiton päälle. Eikä yhtään mitään muuta sanota, vaikka mitä kyseltäisiin.

Nykyään ei tarvitse (yleensä) käydä kuin kerran enää, ennen saattoi kulua jopa 1,5tuntia nukuttamisiin. Tätä ollaan noudatettu esikoiseen siitä saakka kun sarja alkoi, ja tähän pienempään muutama viikko. Parissa viikossa huomaa selkeän eron! Huomattavasti helpompaa on illat ja erityisen tärkeitä meidän lapsille on samat toistuvat rutiinit, ja rauhoittumiset ennen nukkumaanmenoa.
 
No, joo. Siinä lapsityranni-sarjassa oli kyllä aika avuttomia vanhempia , ei meillä nyt tilanne vielä sentään niin paha ole, jos eka kertaa vuoteen on nukkumaanmeno vähän vaikeampaa ;) Ja ettei semmoiseksi mene siksihän näistä asioista täällä mielipiteitä ja kokemuksia vaihdellaan. Vuoteen ei ole meillä nukuteltu tai hyssytelty, päätettiin heti alussa, että nukutusrumbaan ei lähdetä. Mutta ei se aina ole niin yksinkertaista :) No, ei tuo vielä onneksi nukutusrumbaa ole.

Noita systeemejä voi käyttää puhuviin lapsiin, mutta kyllä tasan vuoden ikäinen ei vielä ymmärrä kaikkea. 1½-vuotías on jo eri juttu, tosin tuntuu monella sen ikäisilläkin olevan näitä samoja ongelmia.

Kyllä meilläkin alkuun tehosi se, että palasin huoneeseen ja laitoin pojan takaisin makuulle, korkeintaan kaksi kertaa ja tepsi. Nyt on tilanne toinen.

Rutiinit meillä on olleet samat kauan,uutta on se, että nyt kun imetys on loppunut laittaa isäkin pojan unille, mutta poika temppuílee nykyään myös mulle.

Miten on, jätättekö sen vuoden ikäisen sitten kolmannen kerran jälkeen huutamaan?

 
Eihän se 1-v vielä puhu, mutta ymmärtää kyllä asioita enemmän kuin alunperin uskoinkaan.

Ei kolmannen kerran jälkeen jätetä huutamaan, vaan just annetaan tuttia ja peitellään uudestaan. Vähän saatetaan silitellä mutta mitään ei jutustella. Eikä oikeastaan oo pitkään pitkään aikaan edes tarvinnut mennä kolmattakaan kertaa. Parhaiten se nukahtaa kun jää itsekseen pyörimään ja touhuamaan sinne nalle kainalossa jotain. Tietysti kannattaa sulkea pois sairauksien mahdollisuus, ja onhan se ymmärrettävää, että jos hampaita tulee tai päivän uudet asiat jää mieleen, niin eihän se uni helposti tule.

Nämä kaikki asiat, joista täällä on puhetta, on aivan yksilöllisiä. Neuvoja kun kysellään, niin niitä mielellään kertoo. Toisille lapsille sopii ja toisille ei. Meilläkään ei ole todellakaan mitään ongelmia ollut lasten kanssa, niinkuin siinä ohjelmassa, mutta joitakin tilanteita helpottavan on meillä todettu nämä tietynlaiset ""niksit"", joita tämä Super-Nanny opetti.

Kyllä ne viimeistään teini-iässä nukkuu suosiolla, silloin taistellaankin siitä, että kuinka ne saisi sängystä pois :)
 
ollenkaan, miksi ei olisi järkevää olla pinniksen vierellä niin kauan, että nukahtaa. Meillä on aina tehty niin eikä mitään showta ole. Tyttö 12 kk. Joskus nousee seisomaan ja sitten vaan sanotaan, että nyt nukutaan. Ei mitään muuta. Aina on yönsä hyvin nukkunut, 2-viikkoisesta saakka vähintään 6 tuntia putkeen. Ikinä ei ole valvonut öisin. MItään unilelua eikä tuttiakaan ei ole ollut käytössä.
 
Myös meillä oli 1veen paikkeilla tota samaa...

Kauanko annatte huutaa ennenku menette takas lapsen luo? Meillä ei ainakaan kauaa tarvinnu sitä huutoa kuunnella, lopetti aika äkkiä sen (tais olla jotain protestointia myös mukana). Eli meillä ei tarvinnu muuttaa nukutus tyyliä (eli poika sänkyyn, pusut ja hyvän yön toivotukset, jäi nukkumaan itse). Meillä tää vaihe ei kauaa kestäny, huomasi varmaan ettei huudolla saa tahtoaan läpi. Mutta painotan että poika huusi max. minuutin ja hiljeni sitten ja ehkä saatto pari kertaa uudestaan yrittää.
 
Kiitos kaikille jo tähän mennessä kommentoineille.

Meillä ei ole myöskään koskaan harrastettu mitään nukuttamista. Nytkin tilanne on se, että käydään laittamassa tutti takasin suuhun ja kääntämässä tyttö takaisin makuulle (nousee aina seisomaan). Ongelma on se, että tyttö alkaa itkemään välittömästi jäätyään yksin, aiemmin moista ei ole esiintynyt. Itku on raastavaa ja lohdutonta, emmekä halua kauaa lastamme huudattaa, etenkään kun ei millään tunnu rauhoittuvan aikansa itkettyään, vaan itku tuntuu yltyvän. Olen ihan neuvoton..
 
Kiitos sinulle :) Ei tietenkään kaikki niksit sovi kaikille lapsille, mutta ihan kiva on kuulla miten toiset menettelee :)

Niin, meillä tätä on kestänyt ehkä pari viikkoa, poika täyttää pääsiäisenä 1v1kk, kuinka paljon yli yhden vuoden teidän lapsi on?

Niin kuin kerroin meillä on poika nukkunut vastasyntyneestä asti omassa sängyssä ja aina itse sinne nukahtanut. Silloin, kun tämä pystyynnousemisvaihe alkoi, nukkumaan meno sujui kuten teillä eli laitoin pojan aina, mitään puhumatta, takaisin makuulle ja poistuin huoneesta, niin tein sen pari kertaa ja toisen kerran poika alkoi nukkumaan. Nyt kaipaa jonkun vierelleen nukahtamiseen asti ja sitä ennen on tuo temppuilu. No, jospa tämä on ohi menevä vaihe. Poika tekee kovasti hampaita ja on hänellä on nuha. Muuten en usko varsinaisiin sairauksiin, tuskin kaikki temppuavat 1-vuotiaat voivat olla sairaita. Tähän ikään kuuluu normaalisti tietty uhma.

Nimimerkille en ymmärrä:

Hienoa, että teillä menee hyvin ja lapsi on aina nukkunut läpi yön kertaakaan heräämättä, se on harvinaista :) Pitkään meni meilläkin ennen kuin ensimmäiset vähän vaikeammat asiat eteen tulivat. Aina luin muiden takkuamisista, jotain kuitenkin aina varmasti jokaisen kohdalla tulee, ennemmin tai myöhemmin.

Se, että lapsella on unilelu tai muu vastaava on puolestaan hyvä asia, sen puuttuminen ei ole mikään kehumisen aihe. Eikä tuttikaan pienelle ole pahasta :)
 
En halunnut kehua, vaan kertoa oman tilanteemme. Halusin kysyä, mikä teidän mielestänne on niin hirveää siinä, että valvoo vierellä lapsen nukahtamista odotellen. Meillä siitä ei ole mitään showta syntynyt. Päin vastoin, nyt kun separaatioahdistus on erityisen voimakas, rutiineita ei tarvitse muuttaa eikä tyttö ""keksi meitä pompottaa"".
 
Yleensä suositellaan, että lapselle annetaan tilaisuus nukahtaa itse. Teillä tuota vieressä oloa pitää jatkaa vielä isompanakin, kun se tapa on opittu tai sitten tulee se aika jolloin teidän pitää opettaa lapsi nukahtamaan itse.

Olen ihan tyytyväinen siitä, että meillä osataan tuo yksin nukahtaminen, vaikka se hetkellisesti onkin poissa.
 
en minäkään ymmärrä, miksi pienen vauvan pitäisi väkisin oppia nukahtamaan yksin pimeässä huoneessa. toki jotkut vauvat ovat pienestä asti hyviä nukahtamaan, mutta toiset tarvitsevat äidin tai isin läsnäolon tuomaa turvaa, eikä siinä ole mitään pahaa. ja varmasti he aikanaan oppivat nukahtamaan myös ihan itsekseen. mielummin minä ainakin ""unikoulutan"" taaperoa, joka ymmärtää jo puhetta jne. kuin huudatan pientä vauvaa, joka kokee olonsa turvattomaksi.
no, tämä meni vähän ohi alkuperäisen ongelmasta. meilläkin nukahtaminen kestää nykyään (vauva 1v.) vähän pitempään, lähinnä siksi että vauva nousee monta kertaa seisomaan tai polvilleen pinniksessä, ennen kuin ""sammahtaa"". kaipa se sitten ajan kanssa helpottaa, kun seisominen ei enää ole niin uusi ja jännä juttu.
 
Meillä tullut samantapainen ongelma. Tyttö reilu 1 v ja pitkään nukahti omaan sänkyynsä ihan itsekseen, mutta nyt on parin viikon verran täytynyt olla melkein joka ilta pinniksen vieressä, että on nukahtanut. Toivottavasti tämä on vain joku vaihe. En nyt ainakaan rupea mitään huutokoulua pitämään, toistaiseksi.

Meillä tää ei ainakaan liity kävelemään oppimiseen, sillä tyttö on kävellyt jo monta kuukautta. Eroahdistustakin on ollut jo kuukausia, joten ei se meillä oikein ole sitäkään.
 
Kuulostaapa tutulta.

Meidäm 1.2V aloitti viikko sitten nousemaan pystyyn kun sänkyyn laitto, samalla huuto oli kamala.
Aluksi otin syliin ja lohdutin jotta huuto loppus, mutta tätä sitten jatku loputtomiin.
Yks ilta meni sitten hermot ja painoin kädellä niin ettei tyttö päässyt nousemaan. Huusi sitten hetken ja lähdin pois. Nukahti aika pian sen jälkeen. Seuraavana iltana sama juttu eli yritti taas nousta. En antanut tytön taaskaan nousta ja rauhottus jo nopeammin. Sen jälkeen ei oo tota koittanut vaan nukahtanut niinkuin ennenkin eli jätän yksin nukahtamaan.
Jälkikäteen tuntu et tosiaan koitti rajojaan ja ku huomas ettei päässyt sängystä pois vaikka kuinka venkoili niin lopetti koko jutun (ainakin toistaiseksi).
Eli samaa mieltä olen siitä, että kyllä syynä voi olla myös ns. valtataistelu kun lapsi alkaa ymmärtää itkunsa voiman...
 
Mulla 12kk poika. Nukuttaminen kestää illasta riippuen 0-30min, yleensä n.10-15. Vien pojan sänkyyn, peittelen ja silitän poskesta + annan hyvänyönsuukon. Yleensä tämä riittää ja sitten vain istun sängyn vieressä ja odotan, että poika nukahtaa. Joskus joutuu silittämään enemmänkin, aika hyvin auttaa, jos nenän vartta silittää, poika laittaa aina silmät kiinni ja usein ne jääkin kiinni. Jotain tuutulaulujakin laulan joskus, jos ei poika meinaa muuten rauhoittua ja yleensä joutuu ainakin kerran laittamaan pojan takas alas, kun nousee istumaan tai seisomaan.
Joskus taas poika nukahtaa kesken leikkien ja kannan nukkuvan pojan sänkyyn...
Omasta mielestäni meillä menee nukuttaminen hyvin. Alkuun poika ei nukahtanut kuin tissille, ja itseasiassa vielä 9kk iässäkin. (Nyt oon lopettanut imettämisen kokonaan) Hyviä vinkkejä unikouluun sain mm. tältä palstalta!
 
Hauska kuulla, että joku muukin on kanssani samaa mieltä. Ajattelin ihan samaa, eli puhetta ymmärtävän lapsen kanssa on helpompi keskustella esim peloista, jos niitä liittyy nukahtamiseen kuin vauvan kanssa, joka ilmaisee itseään vain itkemällä. Eikä minua ollenkaan haittaa, vaikka 10 minuuttia päivässä menisikin lapsen sängyn reunalla turvana. Viimeistään murrosiän kynnyksellä äitiä ei nukahtamiseen kaivata! ;)

Kyselin siksi teidän suhtautumisestanne, että ystäväni, jolla on jo esikouluikäisiä lapsia, katuu sitä, että aikoinaan jätti lapset yksin huoneeseensa nukahtamaan (ja välillä itkeskelemään). Hänestä menettely näin jälkeenpäin tuntuu luonnottomalta. Mikä taho suosittelee moista?

Ja vielä unilelusta: se lentää samantien yli laidan. Vielä mikään muu kuin peitto ei ole kelvannut tytölle sänkyyn. Heti kun hän haluaa lelun mukaansa sänkyyn, hän sen varmasti saa :)
 
Meillä edelleen tarvii vieressä tai huoneessa olla ku herra nukuttaa itteensä. Mutta en pidä kyllä meillä sitä mitenkään ongelmana, koska ei ole mitään syytä miksi ei siinä vieressä voisi olla. Toki,niinkun jo kirjoitinkin,oli ihanan helppoa ku jätti sinne vaan ja yksin nukahti,mutta eipä tämä vieressä olo mitenkään kamalaa ole. Huudatuslinjalle en myöskään lähde,ja jos se nyt tähän sitte oppii ja haluaa 15 v asti että joku on vierellä siihen asti kun hän nukahtaa,niin sitte ollaan,ei siinä mitään. Luulen kyllä,että jossain vaiheessa menee ohi,ihan selkeitä eroahdistuksen merkkejä meillä ainakin.
:)
 
ja sitä vielä piti sanoa,että meillä myös poika välillä seisoo sängyssään,mutta en sitä mee laittaan makaan,menee siitä kyllä hetken seistyään takasin maate. Ja sitte ainakin ku sanoo vaan että nyt nukkumaan,niin jo makaa :D ja se tuttien heittely,se on kyllä aika raivostuttavaa,sen viidennenkymmenennen kerran jälkeen ku ne on sieltä nostanu.No,kohta tarvii siitäki vierottaa,että eiköhän sitä siihen asti jaksa niitä tutteja nostella! ;)
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Similar threads

M
1-vuotiaan äkkiä alkaneet nukkumaanmeno-ongelmat
Viestiä
5
Luettu
3K
Vauvat ja taaperot
toistamiseen äidiksi
T
K
Noniin unikouluista jne tietävät: Mitäs nyt????
Viestiä
17
Luettu
968
Aihe vapaa
"..."
?

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa