vierailija
Lapsi on 1 v ja olemme eronneet lapsen isän kanssa. Lapsi jäi asumaan minun (äidin) kanssa, ja näkee isäänsä välillä viikolla yhtenä iltana ja yleensä viikonloppuisin yökyläilee hänen luonaan.
Kun isä tulee käymään meidän kotona roikkuu lapsi hänen lahkeessaan ja haluaa koko ajan hänen syliin. Mutta kun olin itse viikonlopun pois ja lapsi oli isänsä kanssa täällä meidän kotona (meidän kaikkien entinen yhteinen koti), ei lapsi osoittanut millään tavalla että olisi ikävöinyt minua. Lapsi oli ihan tavallinen hyväntuulinen oma itsensä kun tulin kotiin.
Mistä tämä johtuu? Mielestäni meillä on hyvä kiintymyssuhde, olen hoitanut lasta vauva-aikana paljon myös yksin, ja isä on ollut myös pikkuvauva ajan kotona. Minulla oli jonkinlaista synnytyksen jälkeistä masennusta, mutta mielestäni tilanne pysyi hallinnassa ja sain ajoissa apua, että pystyin hoitamaan vauvaa ja luomaan suhteen häneen. Olenko silti jotenkin pilannut jotain, ja lapsi haluaisi olla mielummin isänsä kanssa? Voiko näin pieni lapsi eden "valikoida" isää tai äitiä "suosikikseen"?
Kun isä tulee käymään meidän kotona roikkuu lapsi hänen lahkeessaan ja haluaa koko ajan hänen syliin. Mutta kun olin itse viikonlopun pois ja lapsi oli isänsä kanssa täällä meidän kotona (meidän kaikkien entinen yhteinen koti), ei lapsi osoittanut millään tavalla että olisi ikävöinyt minua. Lapsi oli ihan tavallinen hyväntuulinen oma itsensä kun tulin kotiin.
Mistä tämä johtuu? Mielestäni meillä on hyvä kiintymyssuhde, olen hoitanut lasta vauva-aikana paljon myös yksin, ja isä on ollut myös pikkuvauva ajan kotona. Minulla oli jonkinlaista synnytyksen jälkeistä masennusta, mutta mielestäni tilanne pysyi hallinnassa ja sain ajoissa apua, että pystyin hoitamaan vauvaa ja luomaan suhteen häneen. Olenko silti jotenkin pilannut jotain, ja lapsi haluaisi olla mielummin isänsä kanssa? Voiko näin pieni lapsi eden "valikoida" isää tai äitiä "suosikikseen"?