E
"epätoivoinen"
Vieras
Hei ajattelin kysyä täältä neuvoa tilanteeseen joka raastaa hermoja. Meillä siis 1,8vuotias tyttö (pienikokoinen: 74cm/8kg)
Joka ei vieläkään kävele. Fysioterapiassa käyty puolivuotta, kaikkea muuta opittu muttei sitä miksi sinne mentiin, eli kävelyä. Alan olla epätoivoinen vaikka tähän asti tsempannut itseäni hyvin. En toki näytä lapselle suoranaisesti ahdistustani asiaa kohtaan. Fyssari sanonut että lapsella heikko lihasjänteys eli istuukin vauvamaisesti. Kädet lattiasta tukien kokoajan tai sitten sammakkoistunnassa joka lonkille huono asento. Hän ei anna korjata asentoa, on niin temperamenttinen että raivostuu heti.
Kävelykärryä työntää satunnaisesti metrin tai pari mutta losähtää sitten taas polvilleen maahan. Käsistä kävelyttämisessä nostaa polvet ylös ikäänkuin ei haluaisi edes yrittää kävelyä. Toivoton olo. Fyssari sanonut ettei estettä kävelemään oppimiselle olisi. Itsellä tunne että pakko olla, eihän kukaan lapsi kiusallaan ole oppimatta jotain taitoa. Vai voiko olla? En todellakaan suostu kantamaan tyttöä enään kokoaikaa, meillä nyt 2vk vauvakin. Eli periaatteessa hänen pitäisi haluta oppia kävelemään kun ei enää kannetta kokoajan.
En tiedä. Jalkapohjat ovat kireät niitä hieron öljyn kanssa ja saan ne aina pehmenemään. Ei auta asiaa. Kenkiä ei suostu käyttämään.
Neuvokaa nyt joku mitä teen? Kuka ammattikunta osais auttaa? Mikä on se lääkärinala joka tutkii lantion ja jalkojen virheasennot yms?
Joka ei vieläkään kävele. Fysioterapiassa käyty puolivuotta, kaikkea muuta opittu muttei sitä miksi sinne mentiin, eli kävelyä. Alan olla epätoivoinen vaikka tähän asti tsempannut itseäni hyvin. En toki näytä lapselle suoranaisesti ahdistustani asiaa kohtaan. Fyssari sanonut että lapsella heikko lihasjänteys eli istuukin vauvamaisesti. Kädet lattiasta tukien kokoajan tai sitten sammakkoistunnassa joka lonkille huono asento. Hän ei anna korjata asentoa, on niin temperamenttinen että raivostuu heti.
Kävelykärryä työntää satunnaisesti metrin tai pari mutta losähtää sitten taas polvilleen maahan. Käsistä kävelyttämisessä nostaa polvet ylös ikäänkuin ei haluaisi edes yrittää kävelyä. Toivoton olo. Fyssari sanonut ettei estettä kävelemään oppimiselle olisi. Itsellä tunne että pakko olla, eihän kukaan lapsi kiusallaan ole oppimatta jotain taitoa. Vai voiko olla? En todellakaan suostu kantamaan tyttöä enään kokoaikaa, meillä nyt 2vk vauvakin. Eli periaatteessa hänen pitäisi haluta oppia kävelemään kun ei enää kannetta kokoajan.
En tiedä. Jalkapohjat ovat kireät niitä hieron öljyn kanssa ja saan ne aina pehmenemään. Ei auta asiaa. Kenkiä ei suostu käyttämään.
Neuvokaa nyt joku mitä teen? Kuka ammattikunta osais auttaa? Mikä on se lääkärinala joka tutkii lantion ja jalkojen virheasennot yms?