1,5v pojat...

mulla on n. 1,5v. poika ja lapsi on ns. aktiivinen.voin myöntää että joskus jopa villin puoleinen. mutta mun kaveri on sitä mieltä että se on "ihan mahoton" ja suunnilleen idiootiksi haukkuu...eli miten ne muut 1,5v pojat käyttäytyy?onko se normaalia kun kiellot kaikuu kuuroille korville, koko ajan pitää olla menossa ja joka paikkaan pitää kiivetä?

 

Kyllä täällä samanlainen veijari.Ei mitään saa enää rauhas tehtyä,on tulos joka hommaan mukaan.Kiipee pää kolmantena jalkana joka paikkaan ei minkäään laista pelon tunnetta,vetää tavarat laatikoista ja kaapeista.Yhtä siivoomista koko ajan.Eiköhän tuo ihan normaalii kuitenkin vaikka ei meidän kaks muuta ole tommosii olleet! Älä välitä ystävän kommenteista.Hänellä ei varmaan kokemusta ton ikäisten puuhista. :/

 

no joo,kyselin tätä asiaa lukematta tota alempaa juttua 1,5-vuotiaista, eli kyllähän noi jutut tuntuu tutuilta, ilmeisesti muillakin on samanlaisia vinkauksia...ei kai siinä sitte...saipahan ystävä kallis hetkeksi mielenrauhani järkkymään(sillä on itsellä samanikäinen,rauhallisempi tyttö)

 

Älä välitä kaverisi puheista lapsia on monenlaisia. Minulla itselläni on kaksi nyt jo 7 ja 5 vuotiaat pojat, jotka ovat siitä vilkkaammasta päästä ja olen saanut kuulla monet kerrat kun nuo ovat niin mahdottomia. Ovathan ne jos niitä vertaa sellaisten lapsiin, jotka ovat hiljaisia ja pelokkaita. Nämä kun eivät ole koskaan vierastaneet ketään , joten asioiminen toimistoissa yms on hyvin hankalaa kun kaikki paikat on täytynyt tutkia heti. Mutta on taas toisaalta helppoa kun nyt vanhempi aloittaaa koulun ei minun tarvi pelätä, että kuinkahan pärjää. Tutustumispäivänäkin sain vain jättää pojan opettajalle ja lähteä itse kotiin, ei parkua ei takertumista. Ja vaikka ovatkin vilkkaita niin eivät pahantahtoisia , nopsilla jaloilla vaan ehtivät moneen paikkaan, pitää äidin virkeänä, kun ei jouda juurtumaan paikalleen

 

\

no joo,kyselin tätä asiaa lukematta tota alempaa juttua 1,5-vuotiaista, eli kyllähän noi jutut tuntuu tutuilta, ilmeisesti muillakin on samanlaisia vinkauksia...ei kai siinä sitte...saipahan ystävä kallis hetkeksi mielenrauhani järkkymään(sillä on itsellä samanikäinen,rauhallisempi tyttö)

:/ Tytöt onkin yleensä rauhallisempia.Monellahan on se vielä,että eihän meidän "mussukka"sellainen ole kuin teidän.

 

Ihan normaalia! Vähän saattaa auttaa, jos ulkoilut ovat kohdallaan ja riittävästi ja ruokana/juomana on mahdollisimman vähän makeaa.

Lohduttaako yhtään kun kerron, että ne meidän vauhtiveikot jaksavat nykyään istua tuntituolkulla paikoillaan - nimittäin tietsikan ääressä.

 

Arvaa, onko kiva kun kolmen vilkkaan pojan jälkeen on tytöt, jotka kyläreissulla istuvat 2 ekaa tuntia nätisti paikoillaan. Sitten lähdemmekin jo kotiin, kun lapset alkavat tutustua paikkoihin.

Niin ja nuo edellisessä vastauksessa mainitsemani vauhtiveikot ovat jo 12v 17v ja 20v.

 

Mulla on kaksi lasta tyttö ja poika... he ovat näitä vilkkaamman puoleisia molemmat ja mahdottomiksikin on kutsuttu.. Minun mielestäni luontaista uteliaisuutta ja ikään kuuluvaa touhua ei pidä kauhistella... Kyllä se ystäväsi tyttö kerkeää peään toheltamaan tämän kesän aikana... B)

Tai sitten on vieraskoree, mulla lapset hirvittävän kilttejä luonteeltaan, mutta herranen aika mikä vauhti.. Milloin mikäkin paikka 1v10kk tytöllä mustana ja vauhti vain kiihtyy kolhuista...

 

Mulla on 1,5v tyttö ja on tosi vilkas eli ei se varmaan aina pidä paikkaansa ett tytöt on rauhallisia.
Meinaan meil ei kestä yhtään paikallaan (max 2min.,jos keskittyy johonkin...ja keskittyy aika harvoin) ja eip toi kovin kainostele kylässäkään.
Ei usko kotona...vaikka 10000000kertaa olisi kieltänyt, mutta kylässä kyllä aika hyvin...onneksi.
Toisekseen ei se leiki oikein yhtikäs omilla leluillaan...tai no joskus...mutta osakseen työntää niitä milloin minnekkin ja laatikot penkoo...saap kokoajan olla siivoamassa.
Jopa syödessä,istuu ja seisoo...pyörii ja mutruilee...jalat pöydälle jne. Siis oohh...kun joskus oppisi syömätavat...joka kerta saa sanoa älä seisoa...jalat pöydältä. Ihme ruoalla ei leiki...onneksi jotain hyvää.
Hmm...joo ja joka paikkaan kiivetään, vaikka sanottaisiin mitä ja hilattaisiin pois siitä niin eiku taas tilaisuuden tullen uudelleen...
"Yritän" tiukkana olla siis noissa ett kaikkea ei räplätä, mutta välillä tuntuu, että hoh onkohan siitä mitään hyötyä...siis autaako se mitään..? Ja nois ruokatavoissa...en kyl anna jalat pöydällä syödä...kaipa sen joskus TOIVOTTAVASTi näkee ett` oppiiko uskomaan jne.
Ett on näitä tyttöjäkin tai pitäsikö .
Meil ei ole sentää tutut mollanneet tms. vaan sanovat hyvähän se on, kun on vilkas...hmm...itse kyl välil epäilee ett`onkohan liiankin vilkas...

 

kaverini just tokasi et lapset on niin erolaisia... hänen esikoisensa poika siis oli nii varovainen ja on vieläki aika arka... nyt koht 6v... toinen poika on aivan "mahdoton " tämä siksi näin kirjoitettu kun on aivan erilainen ku isoveljensä... eli ko tulevat pihalle ni alta kymmenen minuutin se poika on jossain pää pystyssä... eli ei toi sunkaan poika kuulostaa "kamalalta" lapset ovat erilaisia ei niitä voi toisiinsa samaistaa...
mielenkiinnolla odottelemma millainen tästä kolmannesta pojasta tulee joka synty viimeviikolla