1,5v, onko vielä normaalia?

[väsynyt]

Meidän tyttö on niin kiinni äidissä, ettei auta mikään. On ollut aina, mutta nyt vaan pahenee. En saa käydä oven ulkopuolellakaan ilman huutoa, en poistua sängyn vierestä kun on menossa nukkumaan. Isä ei kelpaa mihinkään. Isä ei saa syöttää, pukea, vaippaa vaihtaa,ei kelpaa hoitamaan - joskus leikkimään kyllä. Isä meinaa jos hermostua, koska ei pärjää enää hetkeäkään yksin, yrittänyt on kyllä. Ja meinaan minäkin jo väsyä kun on 24h lapsen tahdon vallassa.

Muutenkin on temperamenttinen tapaus. Ruokailut on taistelua, uloslähtö eli pukeminen.... Ja näin on ollut melkein aina. Tuntuu vaan pahenevan. Kerran on ollut yökylässä noin 10kk vanhana, se meni hyvin, mutta nyt ei ole pitkiin aikoihin suostunut jäämään enää mummolaan yksin päiväseltäänkään. Mitä pitäisi tehdä, milloin voi ajatella että tuon ikäisen käytös ei ole enää normaalia kehitykseen tai luonteeseen kuuluvaa?

 

[vieras]

Siis millä tavalla suostunut jäämään? Oletteko kokeilleet vaivihkaan lähteä?

 

[sama täällä]

joo,mun 1,5v on tosi riippuvaista sorttia.iskä tai mummu ei kelpaa mihinkään. vieläkään.. hirvee huuto jos käyn suihkus tai vessas. ja isoveljee ei sais hoitaa kun on niin mustis. oma aika olis joskus ihan kivaa...=)

 

[a]

Vaivihkaa ei kyl kannata lähteä. Saattaa lapsi pelästyä että äiti voikin hävitä millon tahansa ja takertuu entistä enemmän. Mä olen niin tyly että tasasin väliajoin sanoisin tytölle heippa ja jättäisin isin kanssa kaksin. Ja ens alkuun pieniä hetkiä että lapsi huomaa että aina se äiti kuiteskin tulee takaisin. Tottuu sitten pikkuhiljaa.

 

[ap]

Siis millä tavalla suostunut jäämään? Oletteko kokeilleet vaivihkaan lähteä?

On sanottu että "äiti menee nyt, tulee kohta takaisin, isi hoitaa", lähdetty vaivihkaa ja vaikka miten. Mikään ei auta. Huutaa...

 

[Pessi]

Jospa aika ja "siedätys" auttaisivat? Meillä 1v2kk on myös aika kiinni minussa, mutta ihan mukavasti viihtyy isin kanssa nykyään kun käyn iltaisin töissä.

 

[vieras]

Vaivihkaa ei kyl kannata lähteä. Saattaa lapsi pelästyä että äiti voikin hävitä millon tahansa ja takertuu entistä enemmän. Mä olen niin tyly että tasasin väliajoin sanoisin tytölle heippa ja jättäisin isin kanssa kaksin. Ja ens alkuun pieniä hetkiä että lapsi huomaa että aina se äiti kuiteskin tulee takaisin. Tottuu sitten pikkuhiljaa.

Ai, meillä on toiminut, et kun ollaan menty hoitopaikkaan, niin olen jo etukäteen kertonut, että äiti lähtee mummolasta pois ja sinä jäät sinne hetkeksi aikaa mummon kanssa. Sitten ollaan jonkun aikaa oltu siellä yhdessä ja kun tyttö on keksinyt omia hommia mummon kanssa, olen hipsinyt pois. Ei ole jäänyt itkemään perään ja iloisena on tullut vastaan, kun olen palannut. Olen siis vain huikannut, et äiti lähtee nyt, sitä ennen on jo haliteltu ja pusuteltu. Ei siinä lähtötohinassa.

 

[vieras]

Siis millä tavalla suostunut jäämään? Oletteko kokeilleet vaivihkaan lähteä?

On sanottu että "äiti menee nyt, tulee kohta takaisin, isi hoitaa", lähdetty vaivihkaa ja vaikka miten. Mikään ei auta. Huutaa...

Siis ihan koko ajan kun olet poissa? Ettei tyynny ollenkaan? Tuota "siedätystä" minäkin suosittelisin.

 

[Liina-]

Oletko koittanut koskaan lähteä, vaikka kiukkuaa. Ei tietenkään huomaamatta vaan vilkutellen ja isä tietty tytön turvana. Loppuuko kiukkuaminen vai jatkuuko koko ajan kun olet poissa?

Kuulostaa vaan siltä, en ole asiantuntija, että tottunut saamaan kiukkuamisellaan tahtonsa läpitte siis, että äiti hoitaa. Meillä oli kanssa samanlaisia tilanteita kun poika oli 1 v. Emme antaneet periksi vaan isä hoisi jos äitillä oli muuta tekemistä tai piti lähteä johonkin. Kiukku oli tietenkin pahinta silloin kun olin itsekin kotona jos lähdin pois kotoa kiukku loppui samantien ja isä kelpasi vallan mainiosti. Nykyään poika on 1,5 v ja alkaa erottamaan sukupuoli kun isistä ja ukista on tullut tosi tärkeitä. Välillä vain isi kelpaa iltasadun lukijaksikin

 

[meillä myös 1,5v]

oho, kuulostaa hurjalta. Antakaapas vaan huutaa muutaman kerran ja sanokaa että äiti tulee takasin. Eikai tuohon auta muu kuin että vanhempi on vanhempi, eikä aqnna lapsen pyörittää huushollia. Isän täytyy näyttää, että hän on aivan yhtä hyvä lapselle kuin äitikin.
Minä teidän tilanteessa alkaisin nopsaa tekemään niin että pikkukeikkoja äiti pois jne.. ja isä hoitaa..

 

[suhmura-81]

Meillä alko yhessä vaiheessa tuo, että äiti sitä, eikä isi. Tehtiin asialle stoppi. Pakkohan sen lapsen on osattava olla isänkii kaa, eikä roikkuu ihan kiinni äidissä. Eipä oo kärsiny yhtään ja poika täyttää 3v syksyllä. Ei se lapsi siihen huutoon kuole, ku on kuiteskii toinen läheinen ihminen siinä, kyllä lapsi tottuu asiaan.

 

[vieras]

Kyllä mä kans ajattelisin, että joko sitä vaan jaksettava sitä takertumista tai sitten tehdä "siedätyshoidot". Kamalaa huudattaa, mutta turvallistahan lapsella on isänsä kanssa ja päivähoitoon mennessä se sitten on viimeistään edessä.

 

[ap]

Siis millä tavalla suostunut jäämään? Oletteko kokeilleet vaivihkaan lähteä?

On sanottu että "äiti menee nyt, tulee kohta takaisin, isi hoitaa", lähdetty vaivihkaa ja vaikka miten. Mikään ei auta. Huutaa...

Siis ihan koko ajan kun olet poissa? Ettei tyynny ollenkaan? Tuota "siedätystä" minäkin suosittelisin.

Joo, oon käynyt kaupassa, kestänyt noin puoli tuntia ja huutaa edelleen. Kai se on vaan pakko antaa huutaa... Mies on vaan kokenut olonsa jotenkin huonoksi, kun ei enää kelpaa ollenkaan, ja ehkä silläkin on jo hermo mennyt. Tarkoitan ettei ole ehkä jaksanut kaikkia kikka kakkosia kokeilla.

 

[mamma]

Meillä tyttö on just samanlainen, ollut aina! Täyttää pian 3v. ja oli nyt eka kertaa yökylässä viime viikonloppuna, alkaa hiljalleen helpottaa.
Minua ei haittaa tytön takertuminen, kun ei tarvitse edes viedä hoitoon tms. Vessaankin tulee mukaan ;D

 

[marleena]

Meidän tyttö on niin kiinni äidissä, ettei auta mikään. On ollut aina, mutta nyt vaan pahenee. En saa käydä oven ulkopuolellakaan ilman huutoa, en poistua sängyn vierestä kun on menossa nukkumaan. Isä ei kelpaa mihinkään. Isä ei saa syöttää, pukea, vaippaa vaihtaa,ei kelpaa hoitamaan - joskus leikkimään kyllä. Isä meinaa jos hermostua, koska ei pärjää enää hetkeäkään yksin, yrittänyt on kyllä. Ja meinaan minäkin jo väsyä kun on 24h lapsen tahdon vallassa.

Muutenkin on temperamenttinen tapaus. Ruokailut on taistelua, uloslähtö eli pukeminen.... Ja näin on ollut melkein aina. Tuntuu vaan pahenevan. Kerran on ollut yökylässä noin 10kk vanhana, se meni hyvin, mutta nyt ei ole pitkiin aikoihin suostunut jäämään enää mummolaan yksin päiväseltäänkään. Mitä pitäisi tehdä, milloin voi ajatella että tuon ikäisen käytös ei ole enää normaalia kehitykseen tai luonteeseen kuuluvaa?

On normaalia on! Meillä täällä samankaltainen lähes 3-vuotias! Kyseessä on voimakastemperamenttinen lapsi, jonka toinen luonteen ääripää on suunnaton herkkyys.... Meillä ainakin on auttanut, se, että isä on alkanut enemmän kuljettamaan lasta mukanaan esim. kauppareissuilla jne. ja myöskin hoitamaan lasta enemmän arkiaskareissa (pukeminen, pesut). Kyllähän siinä on aluksi melua ja porua lapsen puolelta ollut, mutta luottamus myös isään on kasvanut eikä äidin tarvitse auttaa enää ihan kaikessa....Tämä työnjako vaan vaatii isältä ja äidiltä aluksi tosi paljon hermoja kestää lapsen kiukkua...

 

[vieras]

Siis millä tavalla suostunut jäämään? Oletteko kokeilleet vaivihkaan lähteä?

On sanottu että "äiti menee nyt, tulee kohta takaisin, isi hoitaa", lähdetty vaivihkaa ja vaikka miten. Mikään ei auta. Huutaa...

Siis ihan koko ajan kun olet poissa? Ettei tyynny ollenkaan? Tuota "siedätystä" minäkin suosittelisin.

Joo, oon käynyt kaupassa, kestänyt noin puoli tuntia ja huutaa edelleen. Kai se on vaan pakko antaa huutaa... Mies on vaan kokenut olonsa jotenkin huonoksi, kun ei enää kelpaa ollenkaan, ja ehkä silläkin on jo hermo mennyt. Tarkoitan ettei ole ehkä jaksanut kaikkia kikka kakkosia kokeilla.

Niin, olisko miehelläsikin tsemppaamisen varaa. Jos keksisi jotain kivaa tekemistä siksi aikaa kun olet pois, esim. ulkoillessa meillä ainakin unohtuu kaikki murheet.

 

[anna]

Tyttö taitaa olla temperamenttinen tapaus Minä "siedättäisin" lasta pikkuhiljaa siten, että jättäisin hänet kotiin isän hoitoon esim. kauppareissun tai lenkin ajaksi. Tämän ottaisin säännölliseksi kuvioksi, siis joka ilta olisin vaikka vartin pois. Luulen, että tyttö oppisi luottamaan siihen, että hän pärjää hetken ilman äitiä ja toisaalta isä siihen, että hän pärjää ihan kaksistaan tytön kanssa. Hellittää kyllä varmaan muutenkin ajan kanssa, tsemppiä!

 

[kiilusilmä]

Kannattaa sälyttää sitä hoitovastuuta isälle jo silloin, kun olette kaikki kotona. Eli isä syöttää, pukee ja kylvettää, sinä olet toisessa huoneessa. Meillä oli vähän samaa ongelmaa taannoin, mutta siedätyshoidolla ollaan hieman saatu kiukkuilua vähenemään. Meidän lapsi ei niinkään tunnu ikävöivän tms minua, vaan suuttuvan kun en tee kuten hänelle sopisi.

 

[mamma ja pojat]

Vaivihkaa ei kyl kannata lähteä. Saattaa lapsi pelästyä että äiti voikin hävitä millon tahansa ja takertuu entistä enemmän. Mä olen niin tyly että tasasin väliajoin sanoisin tytölle heippa ja jättäisin isin kanssa kaksin. Ja ens alkuun pieniä hetkiä että lapsi huomaa että aina se äiti kuiteskin tulee takaisin. Tottuu sitten pikkuhiljaa.

Näin mäkin toimisin ja toiminkin kun vien kuopuksen päiväkotiin, annan pojan hoitajan syliin, sanon heippa ja annan pusun poskelle ja lähden siitä mahdollisen nopeesti jos siihen jää voivottelemaan ja lasta lohduttelemaan niin pitkittää vaan lapsen "tuskaa" kun kumminkin täytyy mennä. Huuto loppuu kun oon häipynyt näkyvistä.

Noin voisit toimia kun lähdet jossakin käymään ja lapsi jää isälle/mummille tai jollekkin muulle hoitajalle, lapsesi oppii ajan kuluessa luottamaan et tuut myös takaisin ja tää kannattaa tehdä ihan säännöllisesti.

 

[vieras]

mulla on yks tuttu lapsi 2,5v ihan samanlainen ja ainakin siinä perheessä äiti on pohjimmiltaan se, joka on ripustautunut lapseen , puhuu paljon, että olis niin ihanaa päästä ees tunniksi yksin, mut ei kuitenkaan suostu edes harkitsemaan isovanhemmille/hyvälle ystävälle laPSEN jättämistä! JA lapsi on tosiaan ihan ihmisarka, kun äiti on siinä niin kiinni!