1,5 vuotta yritystä ilman tulosta

Hei vaan!
Olisko muita samassa tilanteessa olijoita? Mulle tehty perustutkimukset, miehelle ei. Hän ei jotenkin halua uskoa, ettei pystyttäisi saamaan lasta ilman apua. Itse olisin jo ihan valmis tarkempiin tutkimuksiin ja hoitoihin jne. Yritys on siis aloitettu tammi-helmikuussa ´06 ilman minkäänlaista tulosta, molemmat ollaan kolmekymppisiä. Oon kokeillu esim. vyöhyketerapiaa, joka kylläkin auttoi kierron saamiseksi säännölliseksi. Onko antaa vinkkejä, jolla miehen itsetuntoa saisi sen verran kohotettua, että uskaltautuisi tutkimuksiin...? Välillä asian pystyy painaan taka-alalle, välillä taas tuntuu että haluaa muuttaa maailman ääriin, missä kukaan ei tietäis tästä tilanteesta. On ollut helpottavaa lueskella muiden tarinoita, varsinkin kun joukkoon mahtuu myös ihmeitä ja ilouutisia! Vasta nyt rohkaistuin itse kirjottaan...

 

Ja tervetuloa linjoille! Täällä saa kyllä vertaistukea tähän lapsettomuus-asiaan.
Mun tilanne pikaisesti kerrottuna on seuraava: yksi tyttö, 3.5 v, häntä yritettiin 1.5 v, ja nyt 1v ja 2 kk yritetty pikkukakkosta. Uuden vuoden aikaan oli kohdun ulkoinen raskaus, ja leikkauksessa jouduttiin poistaa vasen munajohdin. Otin koko asian todella raskaasti ja tuntui, että en pääse "elävien kirjoihin" takasin millään. Nyt kuitenkin aloitan terolut + clomifen-lääkkeet ensi viikolla, JOS menkat alkaa sunnuntaina.

Tuohon teidän tilanteeseen... Oletko sä ihan vakavasti kertonu miehellesi, kuinka tämä asia sinua "vaivaa" ja että haluaisit hänenkin menevän tutkimuksiin. Ja ihan faktahan on jo se, että KUKAAN ei meistä nuorru enää tästä. Ja valitettavasti iän karttuminen tarkoittaa myös huonompia mahhdollisuuksia... Kyllä sinä varmasti itse tiedät nämä asiat. Ota vaan rohkeasti asia puheeksi miehesi kanssa! Uskoisin, että kyllä hän suostuu tutkimuksiin, jo ihan sinun mielenrauhan vuoksi!
TSEMPPIÄ!! Ei nämä asiat ole aina niin helppoja! =)

 

Joo, kyllä tyttö ihan luomuna on alkunsa saanut. Meillä tosin oli semmonen vaihe, kun ehkäsy sillon jätettiin pois, että me tiedettiin, että heti ei varmasti tärppää. Mun mies oli siis silloin semmosissa töissä, että ei ollut aina edes öitä kotona, ja tärppipäivinä tietysti oli reissussa. Mutta sitten kun hänen työhommat säännöllisty, niin 6 menkat ehti vielä tulla, ja sitten oltiin siunatussa tilassa.
Joo, kyllähän tuo jo kuulostaa lupaavalle, että miehesi on menossa tutkituttamaan itseään! Ja onhan se jo etappi sekin, että alkuvuodesta alkaa selvitä asiat! Ethän hitä kirvestä kaivoon!! Ja ehkä tämä sun mies vaan on tarvinnut aikansa sopeutua ajatukseen, että tutkimuksiin on mahdollisesti mentävä tulevaisuudessa.

 

Kannattaa kertoa ihan suoraan miehelle ajatuksistasi ja myös se, että hänessäkin voi olla "vikaa". Ei asian siirtäminen hamaan tulevaisuuteen auta kumpaakaan. Jos ajankohta on sopiva lapsille niin yritä saada mies tutkimuksiin. Kuitenkin mieheltä ihan vaan yksikin liikkuva siittiö riittää jo raskauden alkuunsaamiseen. Meillä meni myös aika monta kuukautta, että sain miehen suostuteltua tutkimuksiin, mut vakuutin hänelle, että mussa on se vika kun olin jo monta vuotta epäillyt. Niin olikin. Nyt meillä on kaksi maailman ihaninta lasta(ivf) ja kyl kannatti käydä läpi kaikki hoidot sun muut. Tsemppiä teille!

 

moikka!

minä ainakin aikoinaan aloitin tutkimukset menemällä yksin yksityiselle vastaanotolle, missä sitten ultrattiin ja sain reseptin clomeja varten. samalla kertaa lääkäri antoi lähetteen miehen sperma-analyysia varten. eli miehen ei edes tarvinnut käydä lääkärissä, hoiti vaan homman purkkiin kotona ja vei sen sitten lääkärin vastaanottoon, olisin minäkin voinut viedä, mutta halusi tehdä sen itse.

julkiselle kun siirryttiin, niin mulla oli aluks munatorvienaukiolotutkimus mistä myös sain miehelle samanlaisen sperma-analyysilähetteen mukaan. ensimmäinen varsinainen hoitojensuunnittelukertahan vaatii sitten molemmat mukaan, mutta sinne asti emme ehtineet kun tulinkin yllättäen raskaaksi tuon munatorvien huuhtomisen jälkeen (yritystä ehti olla 2,5v.)!

eli alkuun tutkimuksissa pitäisi oman kokemukseni mukaan päästä ilman että mies edes näyttää naamaansa vastaanotolla. kävisikö tällainen järjestely sun miehelle, että alottaisit tutkimukset itsenäisesti ja hän suostuisi antamaan oman näytteensä kotona ja sitten sinähän voit vaikka viedäkin purkin tutkittavaks jos tämä on vielä liian iso asia miehelle?

tsemppiä! :hug: