1,5-vuotiaan yölliset raivarit?!

[Netta]

Heips!

Meidän tyttö 1,5v. on alkanut ottaa öisin kauheita raivareita. Menee nätisti unille ja nukkuu jonnekin 00-01 asti kunnes herää ja vaan seisoo ja huutaa raivoaa sängyssään. Huuta äitiä ja isiä, kaikkea mahdollista... Ei tyynny vaikka on väsynyt. Tutin voi laittaa suuhun ja laskea tytön takas masulleen sänkyyn mutta sitten pitäis taputella pepulle koko loppuyö. Heti raivostuu jos yrität lähteä pois.

Perhepetiä on turha ehdottaa, se on kokeiltu.

Tausta on siis huonosti nukkuva koliikkivauva joka on n. vuoden ikäisestä nukkunut suht jees, pääsääntöisesti yöt läpi, välillä itkeskellen. Herkkäuninen ja uniltansa helposti häiriintyvä.

Muilla kokemuksia, milloin mennyt ohi?

Neuvoja kaivataan

 

[vieras]

Ei ole kyllä neuvoja antaa, mutta sitäkin enemmän sympatiaa
Meillä oli vastaavaa pojan kanssa, ja sitä kesti suunnilleen muutaman kuukauden. Saattoi tosiaan saada jotain aivan ihme raivareita joissa ei ollut kertakaikkiaan päätä eikä häntää (joulun alla eräs yö huusi jos kuinka kauan että joulukuusi pitää tuoda sänkyyn...). Joskus oli helpompia öitä, jolloin tenavan sai rauhoiteltua silittämällä ja paijaamalla, mutta toisinaan mikään ei auttanut - silloin yleensä vain odotin ja odotin että tilanne menee ohi. Joskus taas heräsin suosiolla lapsen kanssa valvomaan siksi aikaa että heräsi itsekin ja hoksasi että nyt on oikeasti yö ja ettei joulukuusta nyt vaan voi sänkyyn tuoda
Nyt on jo paljon rauhallisempaa eikä yöraivoa enää juuri ole, mutta edelleen jos minä nukutan lapsia, minun pitää pitää kättä lapsen sängyllä/kädessä niin kauan että nukahtaa. Ja jos yöllä herää, niin laitan vaan käden kiltisti takaisin lapsen viereen (nukun ihan pojan sängyn vieressä). Olen ajatellut että se on pieni hinta siitä että ei sitä yöllistä oopperaa tarvi kuunnella.
Kauanko muuten kokeilitte perhepetiä? Ei meilläkään uudet jutut mene välttämättä todellakaan kovin helposti läpi, mutta (mieheni) päättäväisyydellä saimme kuin saimmekin esim. lapsen nukkumaan omaan sänkyyn, vaikka asiaan varmasti vaikuttaa se että me nukutaan kuitenkin samassa huoneessa kuin lapset.
Olisiko siitä mitään apua, että "valmistelisitte" lapsen joka ilta perhepetiä varten? Vaikka kertaamalla aina että "tänään nukutaan sitten kaikki samassa sängyssä" ja vähän niin kuin lohdutella lasta jo valmiiksi ennen nukkumaan menoa, se saattaisi EHKÄ liennyttää öisiä kohtauksia vähän. Tietysti jos lapsi muutonkin elää uhmavaihetta, tulee uhma väkisin yöelämäänkin ja menee parhaiten ohi ajan kanssa siinä missä uhma muutenkin.
Tsemppiä ja paljon jaksamista kuitenkin teille!!

 

[anna]

meillä oli myös tuollaisia kohtauksia juuri tuossa iässä tytöllä. Nukkui aluksi muutaman tunnin rauhassa ja sitten heräsi huutamaan eikä mikään tuntunut auttavan. yritimme aina rauhoitella omaan sänkyynsä (meidän sängyn vieressä) mutta usein jouduimme lopulta ottamaan hänet syliin ja kanniskelemaan ympäri taloa niin sitten alkoi pikkuhiljaa rauhoittumaan. Usein auttoi se, että menimme ikkunaan katselemaan yhdessä ulos.
Rankka vaihehan se on, mutta kyllä se ohi menee. Meillä ne loppuivat ennen kuin täytti kaksi.

 

[anna]

tuo merkki tuli tonne vahingossa