1,5 vuotiaan raivo

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"Vieras"

Vieras
Meillä on 1,5 vuotias poika. Hänellä on ilmeisesti uhmaa tai jotain. Ruokailut ovat ihan mahdottomia. Poika haluaa kaadella ruuat pöydälle ja rähmiä sitten siitä suuhun mitä haluaa + levittelee sitten pitkin lattiaa jne.
Raivostuu ihan silmittömästi jos ottaa lautasen pois hänen ulottuviltaan tai aikuinen edes pitää lautasesta kiinni. Toki välillä myös reippaasti vie omaa lusikkaa suuhun ja matkassa menee ruokaakin. Mutta yleisimmin on tuota järjetöntä sotkemista.
Lisäksi hermostuu tosi herkästi kun kieltää ihan mitä vaan, tyyliin ei saa kiivetä kirjahyllyyn :D
Nyt kaivataan vinkkejä miten tästä vaiheesta selvitään ?
 
Joo varmasti hermostuu, kun kielletään. Silloinhan estetään tekemästä sitä, mitä hän haluaisi tehdä. Kyllähän se nyt hermostuuttaa.

Pieni vaan ei osaa vielä suhteuttaa asioita ja se kielto on maailmanlopun arvoinen ...ainakin huudosta päätellen. Ihan normaalia siis. :D Uhmaa, kasvamista, rajojen etsintää.

Tiettyyn raivoon toimii parhaiten se, että jättää kokonaan huomiotta. Siinähän kieriskelee lattialla ja raivoaa. Joissakin tapauksissa taas sitten pitää jo puuttua kovemmin. Meillä alettiin noilla tienoin käyttää jäähyä rangaistuskeinona. Ruoan heittelystä tahalleen lattialla seurasi jo tuon ikäisen kanssa ruokailun lopettaminen eli pöydästä pois tai ruoka pois ...ainakin hetkeksi. Tuon ikäisen päästin vielä takas syömään, kunhan rauhottui.
 
Jämäkkyyttä.
Kannattaa mahdollisiman pitkälle välttää sanaa ei ja ohjata lasta oikeaan toimintaan, käyttää sitä ei:tä sitten oikeissa paikoissa ettei se menetä merkitystään.

Älä anna pelleillä ruokapöydässä, jos ei ole kunnolla niin ruoka pois ja pois pöydästä. Uusi yritys ja armoa ei tunneta, ruokaa saa kun pelleilya ei tule.

Äläkä souda ja huopaa, tärkeää että vedät selkeät rajat ja pidät niistä kiinni, siitä lapsikin saa turvallisuutta kun hakee itsekin omia rajojaan.
 
Kiitos ihanat vinkeistä :)
Täytyykin testata tuota et kundi vaan pois pöydästä jos rupee temppuamaan.
Jostain vaan löytyis itelle niitä hermoja muutama kilometri lisää :)
 
Niin ihanaa tuo kasvaminen ;)
Täällä samaa rataa tekee herra 1,5v. Esikoinen oli ihan eri maata 1-2 vuotiaana, toki kokeili muttei raivon partaalla kuten tuo pikkuveljensä.
Pukeminen, syöminen, päiväunille meno kaikki jokapäiväistä kiljumista, potkimista, hakkaamista jne. Sit se aina loppuu yhtäkkiä :) mut ei aina jaksa olla "tyyni, kiltti äitihahmo"...mun hermoilla ei senkään vertaa :D
Mutta neuvolassa yms. on sanottu, että luonne ja ikä sen tekee.
Kai mä tästäkin muksun ikäkriisistä toivun ennen seuraavaa ;)
 

Yhteistyössä