1,5 vuotiaan raivarit

[Surullinen äiti]

Voiko olla kyseessä uhmaikä vai mikä, sillä 1,5 vuotias poikani on ruvennut saamaan kamalia raivokohtauksia. Hoidan poikaa kotona, ja raivarit ilmaantuvat aina pahimmillaan, kun olemme kaksin. Poika saattaa suuttua esim. siitä, että tulemme ulkoa sisälle vaikka hän ei vielä tahtoisi, vaatteenvaihtotilanteessa jne. Raivarit ilmaantuvat "kirkuvana" itkuna, poika saattaa lisäksi yrittää heittäytyä lattialle (itsensä satuttamisen vaara!) ja purra minua. Olen yrittänyt näiden kohtausten ilmaantuessa vaikka mitä eri keinoja, pitää väkisin sylissä (poika rimpuilee kahta kauheammin), silitellä, ohjata mielenkiintoa muualle, jättää itkemään vähän matkan päähän huomioimatta poikaa lainkaan (kuitenkin niin että olen pojan näköetäisyydellä). Raivokohtaus saattaa kestää pahimillaan yli puoli tuntia joka on muuten aika pitkä aika kuunnella ihan "järjetöntä" itkuhuutoa, ja nyt on pari kertaa käynyt niin että poika nukahtaa viimein nyyhkyttäen lattialle omaan itkuunsa; mikään rauhoittamiskonsti kun ei auta.

On jotenkin niin voimia vievää ja pahaa mieltä tuottavaa katsella toisen raivoamista ja itkemistä kun mitään ei voi tehdä, ja en voi kieltää etteikö pari kertaa olisi itsellänikin pinna palanut ja olen sortunut huutamaan pojalle -> hyödytöntä!

Mutta onko teillä muilla vastaavia kokemuksia, miten olette tilanteista luovineet eteenpäin ja miten pitkään tällaiset raivarit ovat kestäneet, ts. onko ohimenevää vai onko kyse jostain luonteeseen liittyvästä jutusta? Kovasti kaipaisin mielipiteitä ja kommentteja!

Kiitos vastanneille!

 

[uhmaa]

Uhmaikäähän tuo jo on. Tänään just neuvolassa oli puhetta, että ainakaan periksi ei saa antaa, jos vaikka lapsi haluaisi jonkun asian, koska sitten lapsi huomaa, että kun näin teen, niin äiti antaakin periksi ja show jatkuu. Itsellä kohta 2v lapsi ja kerran on tullut vastaavan raju "kohtaus" kuin teillä eli vielä ei paljoa kokemusta ole, mutta itse ajattelin toimia niin, että yritän olla huomaamatta. Tsemppiä!

 

[m]

vajaa 2v ihanalla kiltillä pojalla ilmestyi ihan samanlaisia kohtauksia muuton aikana... mikään ei auttanut, nyt on muutosta kuukausi ja alkavat hävitä. Puoli päivää kestivät, jos aamulla alkoi, kesti päiväuniin, jos iltapäivällä jostain "pienestä" tuli, kesti iltaan. pahinta oli johonkin lähtö ja pukemistilanne...
mikään ei auttanut, huusi vain, pari kertaa tuli julkisellakin paikalla ja kyllä hävetti. kaikki ihmiset kun ei uhmailevaa lasta ja tilannetta tajua!
nyt tulee joskus myös uhmaa, mutta on paremmin junailtavaa, eli voi viedä huomiota muualle.
joten meillä, kai, aika auttoi, ei mmikään muu

 

[Pahvi]

Mun tyttö, 1v3kk tekee ihan samaa. Osittain meillä huuto johtuu siitä, että neiti haluaa jotain, mutta ei osaa sanoa mitä haluaa. Tyttö ei siis puhu vielä kun ihan pari sanaa. Ja pukeminen on ihan helvettiä. Päivävaatteet menettelee, mutta ulkovaatteiden kanssa käydään joka päivä hirveä sota. Aamulla päiväkotiin meno on OK, mutta himasta pihalle lähtö on aina kamalan huudon säestämä. Totean tytölle aina, että hyvällä tai pahalla, mutta ulos mennään. Yleensä sitten puen kirkuvaa lasta. Ulkona huuto yleensä helpottaa.
Mun tyttö on aikankin todella tempperamenttinen (äitiinsä tullut)... Voikohan tuo uhma alkaa jo näin aikasin?

 

[ap]

Kiitos jo tulleista vastauksista, mutta nostelen vielä kertaalleen jos lisää kokemuksia tulisi!
Neuvolasta sanottiin muuten tänään, että on jo varmasti uhmaikää, toisaalta poika saattaa lapsenmielisesti vaistota tulevan vauvan, jonka on määrä syntyä parin kuukauden kuluttua ja osoittaa siksi mieltään juuri minulle.

 

[mopsis]

Meillä on samanlaista 1,5-vuotiaan tytön kanssa. Olen päättänyt, että tuumaakaan en anna periksi. Kun puetaan niin sitten puetaan, kun pestään niin sitten pestään jne. Ruokailuhomma onkin sitten vähän kinkkisempi. Jos meuhke alkaa pöydässä, niin yksikertaisesti nostan lattialle ja ruokailu loppuu siihen.

Raivareiden sattuessa yritän ensin lohduttaa, mutta jos ei tepsi, nostan tytön omaan sänkyyn rauhoittumaan. Sinne se aika nopeasti sitten rauhoittuukin.

Ihan selvää uhmaa tämä meillä ainakin on. Yllätyin, kun se alkoi näin aikaisin. Voima olkoon kanssamme

 

[Koo]

Ystäväni poika on ihan samanlainen, ja samanikäinen. Pää aina kuhmuilla kun hakkaa sitä lattiaan raivoissaan. Joskus nukahtaa raivarin jälkeen niille sijoilleen. Ja juuri pukeminen pahinta. Eli taitaa olla ihan yleistä

 

[meilläkin]

meillä on 1.5 v tytöllä kanssa alkanut tulla näitä itkuraivareita. jos ei saa jotain haluamaansa tavaraa tai ei pääse haluamaansa paikkaan, tai lähdetään jostain kivasta paikasta pois jne. niin kohtaus alkaa. kauheaa huutoa ja mikään puhe tai huomion siirtäminen muualle ei auta. huhhuh. muuten on yleensä tosi hyväntuulinen tyttö ja tähän asti ollut leppoisa luonne...olen kyllä itsekin ajatellut että uhmaikä se on sitten alkanut.