1,5 -vuotiaan pelko

[Helppivä?]

Hei,

Osaisko joku antaa neuvoja/vinkkejä, miten rohkaista 1,5-vuotiasta, joka on viikon aikana ruvennut pelkäämään ihan kaikkea. Imuria, pesukonetta, pimeää, autoja, junaa yms. laitteiden ei tarvitse edes olla päällä, junan ei tarvitse mennä ohi, riittää että tiedostaa junaradan olevan lähellä tai imuri näkyvällä paikalla. Ulkoilusta eikä kotitöistä tule yhtään mitään, nukkumaan laittaminen on työlästä, ei halua jäädä sänkyyn. Sylittäminen on minulle aika työlästä, sillä olen viimeisillään raskaana, enkä saisi nostella mitään ylimääräistä. Lapsi tarraa kaulaan kuin hukkuva oljenkorteen, ei suostu rauhoittumaan ja aloittaa ihan hirveän itkun kun joutuu lattialle.

Onko tämä joku vaihe? Kauan tämä kestää? Miten voisin helpottaa lapsen oloa? Nyt tarvitaan kipeästi neuvoja, millä saan rohkaistua lasta?

 

["Vieras"]

Mielikuvitus on keksitty
Hoet vain että ei ole mitään hätää, avaat pelon esim. Pelkäätkö sinä tuota imuria? Imuria ei tarvitse pelätä, imurilla imuroidaan roskat pois jne.
Vaihe on, pidä yövalo päällä ja jatka selittelyä kunnes menee ohi!

 

[äiskäk]

Meillä poika säikkyy herkästi noita ääniä. Se auttaa kun menee itse laitteen luo ja selittää että "imuri sanoo prr, imurilla imuroidaan roskia, imuri on kiva juttu" ja samalla painelee imurin nappuloita jne. Näyttää esimerkillä että niitä ei tarvitse pelätä. Ja missään nimessä ei nyt tuollaisia laitteita päälle ettei kauhistu enempää. Meillä poika sai imurin päälle itse ja pelkäsi sitä sen jälkeen jonkun aikaa, itku tuli kun meni lähelle. Nyt jo varovasti koskee imuriin mutta tarvitsee siihen tukea aikuiselta.

 

[Helppivä?]

Meillä poika säikkyy herkästi noita ääniä. Se auttaa kun menee itse laitteen luo ja selittää että "imuri sanoo prr, imurilla imuroidaan roskia, imuri on kiva juttu" ja samalla painelee imurin nappuloita jne. Näyttää esimerkillä että niitä ei tarvitse pelätä. Ja missään nimessä ei nyt tuollaisia laitteita päälle ettei kauhistu enempää. Meillä poika sai imurin päälle itse ja pelkäsi sitä sen jälkeen jonkun aikaa, itku tuli kun meni lähelle. Nyt jo varovasti koskee imuriin mutta tarvitsee siihen tukea aikuiselta.

Meillä ei siis aiemmin ole pelätty mitään kodinkoneita, autoja, junia tai pimeää. Yritin rauhotella pyykkikoneen vieressä ja selittää, ettei kone tee muuta kuin pesee pyykit puhtaiksi, mutta lapsi ei suostunut edes katsomaan, huusi hysteerisenä sylissä. Toisella kertaa kone ei ollut edes päällä. Imuria pelkää nyt niin paljon, että huutaa olohuoneen sohvalla jos imuri on eteisessä (ei päällä). Aikaisemmin kiipeili imurin päällä ja leikki, laittoi usein päällekin, muttei pelännyt. Tottakai ollaan näytetty ettei laitteen tee mitään, ongelma ulottuu jo kodin ulkopuolelle, eikä esim. tänään ulkoilusta tullut mitään, kun lapsi ei uskaltanut olla edes kotipihalla, missä viimeksi eilen leikki.

Ois kiva tietää, että kuuluuko tämä jotenkin tähän ikäkauteen vai mitä nyt oikein on tapahtunut. Ennen niin rohkea lapsi on muuttunut viikossa pelokkaaksi. Neuvolassakaan ei osattu auttaa kun asiaa tiedustelin.

 

[äiskäk]

Meillä ei siis aiemmin ole pelätty mitään kodinkoneita, autoja, junia tai pimeää. Yritin rauhotella pyykkikoneen vieressä ja selittää, ettei kone tee muuta kuin pesee pyykit puhtaiksi, mutta lapsi ei suostunut edes katsomaan, huusi hysteerisenä sylissä. Toisella kertaa kone ei ollut edes päällä. Imuria pelkää nyt niin paljon, että huutaa olohuoneen sohvalla jos imuri on eteisessä (ei päällä). Aikaisemmin kiipeili imurin päällä ja leikki, laittoi usein päällekin, muttei pelännyt. Tottakai ollaan näytetty ettei laitteen tee mitään, ongelma ulottuu jo kodin ulkopuolelle, eikä esim. tänään ulkoilusta tullut mitään, kun lapsi ei uskaltanut olla edes kotipihalla, missä viimeksi eilen leikki.

Ois kiva tietää, että kuuluuko tämä jotenkin tähän ikäkauteen vai mitä nyt oikein on tapahtunut. Ennen niin rohkea lapsi on muuttunut viikossa pelokkaaksi. Neuvolassakaan ei osattu auttaa kun asiaa tiedustelin.

Se on sitten erilaista kuin meillä. En tiedä onko tuo normaalia. Jos neuvola ei osaa auttaa niin soittaisin ajan lääkärille, jos sieltä saisi lähetteen jollekin asiantuntijalle. Oletko ollut koko ajan lapsen kanssa vai onko voinut tapahtua jotain niin ettet ole nähnyt?

 

["Hemuli"]

Meillä 2v. käyttäytyy aivan samoin. Aikaisemmin ei pelännyt mitään. Nyt imuri pelottaa ja parkkipaikalla saa suorastaan paniikkikohtauksen kun pelkää autoja jne. Vessaan ei uskalla mennä jos käytävällä ei ole valoja jne... Normaalia on. Minulla kaksi koululaista ja heillä oli samanlaiset vaiheet- ei hätää... Rauhoittele lasta, kerro, ettei tarvitse pelätä. Lohduta, mutta älä ylireagoi. Imurikammoon meillä auttoi, kun hommasin lapselle leikki-imurin ja kannusta lasta yhdessä imuroimaan. Parkkipaikoilla rohkaisen itse kävelemään, otan kädestä ja kerron, ettei hätää. Yhdessä rauhassa tarvittaessa sylissä katsotaan pelottavaa asiaa ja tutustutaan siihen. Tsemppiä! Menee aikanaan ohi.

 

["vieras"]

Se on sitten erilaista kuin meillä. En tiedä onko tuo normaalia. Jos neuvola ei osaa auttaa niin soittaisin ajan lääkärille, jos sieltä saisi lähetteen jollekin asiantuntijalle. Oletko ollut koko ajan lapsen kanssa vai onko voinut tapahtua jotain niin ettet ole nähnyt?

Lapsi oli yhden yön mummon ja papan luona hoidossa, jotta sain levättyä. Olen kyllä yrittänyt tiedustella onko siellä jotain sattunut, mutta ovat vakuuttaneet ettei mitään ole tapahtunut ja heidän sanaan kyllä luotan. Lapsi oli eilen muutaman tunnin hoidossa mummon luona ja meni sinne ihan into pinkeenä, kuten aina, mutta ei ollut sitten uskaltanut lähteä mummon kanssa viereiselle leikkikentälle, jonne yleensä aina tahtoo. Ei ollut uskaltanut mennä hissiinkään, mistä yleensä kotona puhuu taukoamatta tullessaan mummon luota.

Tekee itsellä tosi pahaa katsoa lapsen pelkoa ja kun se päivä päivältä saa uusia kohteita, alkaa meidän elämä olemaan aika rajoittunutta.

 

[äiskäk]

[QUOTE="vieras";27305466]Lapsi oli yhden yön mummon ja papan luona hoidossa, jotta sain levättyä. Olen kyllä yrittänyt tiedustella onko siellä jotain sattunut, mutta ovat vakuuttaneet ettei mitään ole tapahtunut ja heidän sanaan kyllä luotan. Lapsi oli eilen muutaman tunnin hoidossa mummon luona ja meni sinne ihan into pinkeenä, kuten aina, mutta ei ollut sitten uskaltanut lähteä mummon kanssa viereiselle leikkikentälle, jonne yleensä aina tahtoo. Ei ollut uskaltanut mennä hissiinkään, mistä yleensä kotona puhuu taukoamatta tullessaan mummon luota.

Tekee itsellä tosi pahaa katsoa lapsen pelkoa ja kun se päivä päivältä saa uusia kohteita, alkaa meidän elämä olemaan aika rajoittunutta.[/QUOTE]

Sinuna kyllä soittaisin lääkärille. En oikeasti noin pienistä tiedä mutta aikuisilla fobiat tapaavat lisääntyä ja pahentua. Varmasti lapsilla voi olla pelkovaiheita mutta tuo kuulostaa jo aika pahalta.